Teini ei ole aikuinen eikä opettajan työkaveri

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija. Tiina Raevaara

Suomalaisia on parin viime päivän aikana puhututtanut Helsingin Alppilan yläasteella käyty episodi, jossa erityisopettaja poisti tottelemattoman oppilaankoulun ruokalasta työntämällä tätä selästä. Helsingin opetusvirasto antoi kyseiselle opettajalle potkut.

Opettaja on löytänyt runsaasti ymmärtäjiä. Hänen puolustuksekseen on perustettu adressi ja kirjoitettu kolumneja. Monen mielestä nykyajan koululaiset ovat niin tottelemattomia, että ainoa keino taata koulujen työrauha on sallia opettajille myös fyysiset keinot kurinpitoon.

On kovin helppo yhtyä vaatimuksiin koulujen työrauhan tai opettajien toimintavalmiuksien parantamiseksi. Kaikki tietävät, kuinka huonosti nuoriso nykyään käyttäytyy - tosin nykynuoriso tuntuu olevan entistä pahempaa aina ja kaikkialla. En osaa sanoa, kuinka kamalaa se juuri tällä hetkellä on.

En osaa myöskään sanoa tarkasti, millaisella otteella ja millaisten tapahtumien jälkeen erotettu erityisopettaja tarttui tottelemattomaan oppilaaseen. Tilanteesta kuvattu video on valitettavan epäselvä. Tuuppaamiselta ja työntämiseltä teko minusta näytti.

Mutta itse asiaan: Kuinka nuoret saataisiin kuriin? Onko oikeutettua, että opettaja käy fyysisesti kiinni, jos nuori uhmaa käskyjä?

Millä tavoin opettajien ja teini-ikäisten oppilaiden suhdetta pitäisi ylipäätään tarkastella?

Toimittaja Anna Perho rinnasti ”Työkaverini, läski sika” -kirjoituksessaan opettajan ja oppilaiden suhteen aikuisten kollegoiden suhteeseen. Hänen sinänsä hyvä viestinsä oli, ettei muidenkaan ammattilaisten tarvitse kestää työpaikoillaan solvauksia, epäkohteliaisuutta tai väkivallan uhkaa - miksi siis opettajien tarvitsisi.

Itse välttäisin rinnastamasta oppilaita työkavereihin. Yläkoulun oppilaat ovat teini-ikäisiä, eivät aikuisia. He eivät työskentele koulussa - he käyvät siellä oppimassa oppivelvollisuuden vuoksi. He ovat keskenkasvuisia niin mieleltään kuin keholtaan, eivätkä he vuosia kestäneestä opintaipaleestaan huolimatta ole tehtävässään ”ammattilaisia”. Ei heillä ole pätevyysvaatimuksia tai korkeakoulututkintoja, eivätkä he saa tekemisestään palkkaa.

Millainen viesti nuorille annetaan, jos sanallisesti ärsytetty opettaja on oikeutettu tuuppaamaan oppilas ulos vauhdilla ja voimalla? Eikö silloin sorruta juuri siihen tapaan kommunikoida, joka yritetään kitkeä pois nuorilta?

Tuuppaamalla oppilasta kiivaan sananvaihdon päätteeksi opettaja ei enää pysyttele oppilaiden yläpuolella. Opettajan ei pidä laskeutua teinien tasolle.

On toki tilanteita, jolloin fyysisen voiman käyttö on ainoa vaihtoehto. Esimerkiksi viime syksynä lehdet uutisoivat tapauksesta, jossa 8-vuotias koulupoika oli pahoinpidellyt kaikkiaan neljä opettajaa. Tilanne saatiin keskeytettyä, yksi opettaja sai oppilaan tarpeeksi tiukkaan otteeseen.

Teini-ikäisen aivot eroavat monella tavalla aikuisista aivoista. Esimerkiksi prefrontaalinen aivokuori, aivojen otsalohkojen alue, joka ohjaa päätöksentekoa, impulsiivisuutta ja tarkkaavaisuuden suuntautumista, ei ole teini-ikäisellä vielä valmiiksi kehittynyt. Otsalohkojen estotoiminnot puolestaan mahdollistaisivat käyttäytymisen säätelyn tilanteissa, joissa opitut ja vaistonvaraiset reaktiot olisivat epäsuotuisia.

Huonoa käytöstä ei tietenkään pidä sallia edes neurobiologiaan vetoamalla, mutta aikuisella ja teinillä on kovin erilaiset lähtökohdat käsitellä yllättäviä ristiriitatilanteita. Nuorella on alttius käyttäytyä arvaamattomasti ja epäsuotuisasti jo pelkän biologian takia.

Meille aikuisille on helpompaa pystyä parempaan. Meiltä pitäisi odottaa parempaa.

Ja onneksi teinitkin kasvavat lopulta aikuisiksi.