Naisten syyttäminen alhaisesta syntyvyydestä ja "hyvää tarkoittavat" muistutukset hedelmällisyyden laskusta

Niin usein väitetään, että synnytysikäiset naiset lykkäävät lapsentekoa uran vuoksi ja että eivät muka tiedä, että hedelmällisyys laskee iän myötä. Olen tiennyt hedelmällisen ajan rajallisuudesta jo ennen kuin kuukautiseni alkoivat, eli ennen kuin edes olin hedelmällinen, ja kouluja käyneet naiset kyllä tietävät, että hedelmällinen aika ei kestä ikuisesti.

Olen 31-vuotias ja hedelmällisyys aiheuttaa suunnatonta ahdistusta, koska olen niin kipeän tietoinen siitä, että en ehkä ehdi saada lapsia. Miksi olen vielä lapseton? Olen kärsinyt pitkäaikaisesta masennuksesta ja ahdistuksesta koko nuoren aikuisuuden. Sen vuoksi opinnot ovat viivästyneet, en ole ollut töissä, olen velkaantunut ja olen ollut sinkku. Vaikka olen lapseton, en ole "lykännyt perheen perustamista", koska en ole edes ollut tilanteessa, jossa raskauden alkaminen olisi ollut mahdollista. Nuori aikuisuus on todella lyhyt vaihe elämää, ja jos silloin putoaa, jää kumppanin löytämiselle, opinnoille, uralle ja lisääntymiselle entistä vähemmän aikaa.

Nyt olen löytänyt miehen, mutta opiskelut ovat vielä aivan kesken ja työkokemusta en ole saanut. En lykkää lapsiasiaa siksi, että minulla pitäisi olla vakituinen työpaikka, huipputulot ja iso omistusasunto, mutta pelkään, etten pääse lainkaan töihin, mies kyllästyy köyhään naiseen ja jään yksinhuoltajaksi, jos teemme lapsen/lapsia.

En ole saavuttanut yleisesti määriteltyjä nuoren aikuisen kehitystehtäviä, eikä elämäni ole mennyt suunnitelmien mukaan. Koen häpeää ja surua niin paljon, etten voi edes harkita gynekologilla käymistä, koska pelkään vain saavani hedelmällisyys"valistusta" ja painostusta.

Luin juuri Vauvattomuusbuumi - Miksi lakkasimme lisääntymästä -nimisen kirjan. Selvisi, että moni muukin on lapseton olosuhteiden vuoksi, eikä lapsettomuus ole välttämättä täysin vapaa valinta, vaan elämä on voinut mennä niin, että valintaa ei ole koskaan voinut tehdä.

Jos täällä on terveydenhuollossa työskenteleviä, toivoisin aiheen käsittelyyn sensitiivisyyttä ja hientotunteisuutta, vaikka vastaanotolle tulisikin yli 30-vuotias lapseton nainen.