Ajatteleeko kukaan näin? Kummin lahja kummilapselle rippipäivänä?

Onko teidän suvussa noin?

Lisäksi tukea hengellisessä kasvatuksessa. Nuo molemmat asiat varmistin lapsemme tulevilta kummeilta, että sitoutuvatko.

ja elatusvelvollisuus ei kuulu siihen. Jos lapseni jäisivät orvoiksi, en haluaisi heitä asumaan kummeilleen vaan lähisukulaisilleen (osa on kyllä sekä että).

vanhempia, ei elättämään. Taidat olla aika huono ja ulkokultainen kummina.

kristillisessä kasvattamisessa. Siihen EI liity varavanhemmuus ja jos kummilapsesi vanhemmat eivät ole sinulle sanoneet, että toivoisivat sinun huoltavan kummilasta jos teille sattuu jotain, tämä EI kuulu toimenkuvaasi.



Eikä muuten ole mitään perinnettäkään siitä, että kummi olisi varahuoltaja, jos vanhemmille sattuu jotain. Toisekseen jos olisin, niin mielestäni olisi TOSI epäloogista, että se vastuu loppuisi rippikouluun, siis silloinhan lapsi on vasta 14-15-vuotias eli pitkään alaikäinen ja huollon tarpeessa.



Ap, et ole perinteinen ja vanhanaikainen, vaan todella kummallisen käsityksen kehittänyt itsellesi kummiudesta.

Sä olet VAIN kummi, et mikään varavanhempi! Älä nosta itseäsi millekään jalustalle ja aseta sädekehää kutreillesi!



Vanhempien toiveellakaan ei ole välttämättä merkitystä lapsen huoltajaa valittaessa vaan valinnan tekee asiantunteva virkamies.

Ennen vanhaanhan kummit juuri valittiin niin, että lapsi olisi sieltä saanut kodin, ettei olisi joutunut huutolaislapseksi. Toki olen rukoillut lapsen puolesta (muuta kristillistä kasvatusta ei ole ollut kun perhe ei usko). En minäkään usko, että lapsi olisi minulle elätettäväksi tullut, senhän päättävät muut tahot, mutta halusin kummina tutustua lapseen todella hyvin ihan vauvasta ja olemme todella läheisiä kummilapsen kanssa. Emme siis yhteydenpitoa lopeta suinkaan. Kummivelvollisuudet vain loppuvat : )



Olen siis kaiketi ainoa ajatuksissani. Suvustani tämä ajatus ei tule.



ap

iältään 12, 10, ja 8 vuotiaat kun vanhemmat kuolevat, ei varmaankaan ole heidän etunsa että heidät jaettaisiin kummeilleen, -ehkä eri puolille Suomea...! Parasta olisi, että saisivat olla samassa perheessä jne.



Minusta kummin kyllä tulee olla tukena, ottaa lasta luokseen lomilla, soitella jne. PALJON jos tämä orvoksi sattuisi jäämään, mutta ei alkaa välttämättä huoltajaksi (toki yhden lapsen kummi, vaikka jomman kumman vanhemman sisarus voi KAIKKI lapset ottaa kasvateikseen, mutta tekee sen enemmän lähisukulaisena kun kummivelvollisuudesta)



Ennenvanhaan kummi tehtävä on ollut huolehtia kummilapsestaan, mutta maailman aika oli eri. Perheissä oli enemmän lapsia, ja muutenkin moni köyhä perhe hylkäsi "ylimääräiset" lapsen kasvateiksi lapsettomille pareille ymv.



Tänä päivänä lasten toisistaan erottaminen ei olisi hyvä juttu, ja MINUSTA lapsen/lapsien olisi paras jäädä lähisuvun hoidettavaksi, jos näissä vain joku siihen kykenevä on. Ja itse en koskaan voisi antaa esim. sisarusteni lapsia pois "suvusta". Lapsillekkin varmasti on tärkeää saada asua ihmisten luona joiden kautta yhteys sukuun säilyy, ja joka on aina tuntenut edes sen toisen vanhemmista... Toki molempiin sukuihin yhteys tulee säilyttää...!

kummiudun vakavasti, haluat olla kummilapsesi elämässä mukana sekä tukea häntä taloudellisesti. Kristillistä kasvatusta aika hatvasa perheessä annetaan, enkä ole montaa kummiakaan nähnyt ketä tuota puolta olisi hoitanut. Ihanan symppis tuo ap! Mielestäni sinun "juttusi" ovat ok!

Miksi tämä ajattelutapani nostaa näin paljon negatiivisia ajatuksia? Minä en ole ajatuksistani mitään kummilapseni vanhemmille tai muillekaan puhunut. Olen vain alusta asti suhtautunut kummiuteeni niin, että haluan olla lapselle läheinen aikuinen! En ole mitenkään itseäni jalustalle nostmassa tai sädekehää kiillottamassa. Hävytön heitto. Kertoo toki enemmän sanojasta kuin minusta!



ap

Olen kuullut tuollaisesta ajattelutavasta ennenkin. Ymmärrän täysin sinua.

Sisarukset pitää pitää yhdessä, ei jakaa joillekin kummeille, sisarus on kuitenkin aina läheisempi ja tärkeämpi ihminen.



Ja minusta kummin ei kuulu antaa rahaa, vaan joku muistoksi jäävä juttu, voi olla vähän arvokkaampi koru tai kello esimerkiksi.

Mulla on myös yksi kummilapsi, jonka äiti on sinkku (lapsella ei isää elämässään), ei sisaruksia tai muutakaan läheistä sukua. Äiti nimenomaan minua kummiksi pyytäessään esitti toiveen, että huolehtisin lapsesta mikäli hänelle jotain sattuisi. Tiedän, että näitä asioita ei voi etukäteen sopia, mutta toisaalta en usko olevan mitään estettä sille, että lapsi meille päätyisi, jos jotain kamalaa tapahtuisi.

kummiuden "tarkoitus" puhuttiin lapsen venhempien kanssa läpi, ja se mitä he minulta kummina odottavat. Ajatukset menivät kanssani ihan yksyhteen: Olen yksi tärkeä ja välittävä aikuinen lapsen elämän varrella. Olen myös "varakasvattajana" jos vanhemmat ovat asiaan jostain syystä estyneet. Tuo rooli voi olla käytössä vaikka päivän, jos he tarvitsevat lapsenlikkaa, tai vuoden, jos tilanne on sellainen. Vanhemmat tietävät, että Yh:na en voi osallistua lapsen elämään rahalisesti eikä kummilahjat ole suuria, mutta hekin katsovat tärkeämmäksi että olen mukana lapsen elämän vaiheissa. Tyttöä näenkin ihan joka viikko. Kummiuis on antanut minullekin paljon, ja lapsesta on tullut todella rakas.

Ihmetyttää moni kirjoittaja tässä ketjussa !

He tietty saavat olla mitä mieltä haluavat. Taitavat olla myös juuri niitä samoja, jotka valitsevat kummeiksi vain toisen puolison, kun toiseen ei ole tarvetta ollut tutustua !

Kun kerran kummin tehtävänä on vastata kristillisestä kasvatuksesta, se todellakin päättyy ripille pääsyyn. Kummius ei tietenkään pääty, mutta se kasvatusvastuu.

Ennenhän rippilapsi sai naimaluvan ja vastuun itsestään muutenkin.

Siellähän ihan juridisesti nimetään henkilö, jolle lapsi menee, jos vanhemmille sattuui jotain.



Suomessahan tuollaista ei voi sopia, koska sosiaaliviranomaiset asian päättävät.