Lue keskustelun säännöt.
Olen onnellisin yksin
23.06.2020 |
Olen naimisissa, yksi lapsi mutta olen aina ollut vähän erakko ja kaikista onnellisin olen kun olen yksin. Voisin vaikka erota miehestäni ja sitten asuisinkin loppuelämän yksin. Minusta ei ole parisuhdeihmiseksi enkä usko että rakastun koskaan uudelleen. Onko muilla samoja ajatuksia? Eriasia on se, että kun käyn töissä niin ihmisten kanssa nyt joutuu olemaan.
Kommentit (10)
ei ole, päin vastoin en ole ikinä ollut näin masentunut kuin nyt 13 vuotta täysin yksin ei miestä ei perhettä ei ystäviä. diagnoosina vaikea masennus enkä usko täältä enää nousevani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä. Varmaan sen takia kun on normi että ihmiset muuttavat asumaan saman katon alle ja hankkivat lapsia. Tuntuu että olen elänyt elämääni sen mukaan. En edes tiedä olenko ikinä edes rakastunut mieheeni, varmasti kyllä, vuosia sitten. Lastamme tietenkin rakastan yli kaiken. Meidän elämä on nyt helppoa mutta en silti ole onnellinen.
Tekisin melkein mitä vain että olisi mies ja lapsi/lapsia. Olen yksinäinen sinkku ja katkera kun kaikki ympärillä elävät perhe-elämää.
Vierailija kirjoitti:
Tekisin melkein mitä vain että olisi mies ja lapsi/lapsia. Olen yksinäinen sinkku ja katkera kun kaikki ympärillä elävät perhe-elämää.
Sama homma mutta puuttuu nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tekisin melkein mitä vain että olisi mies ja lapsi/lapsia. Olen yksinäinen sinkku ja katkera kun kaikki ympärillä elävät perhe-elämää.
No kyllä se sitten on kun tekee elämässään oikeat valinnat. Minä en ole tehnyt ja nyt saan siitä kärsiä. Kaipaan vain kovasti omaa aikaa ettei tarvitse ottaa vastuuta mistään. Kuulostan varmaan itsekkäältä... Ap
Ei se onnellisuutesi este välttämättä ole miehesi tai ainakaan muut ihmiset. Aika varmasti alkaisit tuntemaan itsesi yksinäiseksi ilman kontakteja muihin.
Sinua vain kyllästyttää perhe elämäsi ja miehesi kanssa vellova tylsyyden ilmapiiri. Mites jos jotenkin saisit piristettyä itseäsi, ehkä olet liikaa kotona? Tai joudut siivoamaan liikaa miehesi jälkiä tjn.?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä viihdyn myös yksin, tosin olen jo elänyt tuon ajan eli ollut aviossa ja lapsia. Nyt kun olen eronnut ja lapset aikuisia, rakastan omaa rauhaa ja sitä että saan asua yksin. En enää ikinä aio ottaa ketään äijän käppyrää saman katon alle asumaan ! Niin paljon rakastan elää ja olla omassa rauhassa :) En myöskään kaipaa vieraita, en jaksa turhanpäiväistä länkytystä ja toisten kotien arvostelua.
Yksin on todellakin parasta! En voisi edes kuvitella meneväni naimisiin ja hankkivani lapsia. Mieluummin vaikka hukkumiskuolema. Yök.
Jos saan kysyä, miten olet kuitenkin lopulta sitten päätynyt tuohon pisteeseen?