Pääkaupunkiseudulla syntyvyys on heikko, väestö harmaantuu

Avioliitto-idea on ollut kyllä laillistettuine raiskauksineen ihan muuta kuin turvallinen.

Pääkaupunkiseudun elin- ja etenkin asumiskustannukset ovat kohtuuttomat verrattuna palkkoihin. Keskiluokalla ei ole varaa tehdä lapsia, ainakaan monikossa.

Ne ketä tämä asia häiritsee, olkaa hyvät ja levittäkää ketaranne ja revityttäkää tussunne. Turha syyllistää muita jos ei itse näytä esimerkkiä

Luepa muutama ketju, jossa on aiheena hedelmällisessä iässä olevan naisen työnhaku, päiväkoti-ikäisten lasten sairastelut, raskaana olevan naisen ongelmat raskauden aikana sekä perheen ja työn yhteensovittamisen vaikeudet. Kommentteissa lukee, että naiset pitäisi voida irtosanoa heti töistä raskauden alettua eikä töistä saisi olla pois vaikka lapsi sairastaa. Asenteet naisia kohtaan ovat ihan hirveitä, miten ne saisi muutettua myönteisemmiksi?

Vierailija kirjoitti:

Suurin syy syntyvyyden laskuun on nettideittailun ja naisten pinnallisuuden yleistyneisyys.

Se on ihan hyvä, että naiset eivät kelpuuta lastensa isiksi ketä tahansa.

Avioliitot ovat kyllä pääosin vaihtuneet avoliitoiksi, joihin tehdään lapsia ihan yhtä lailla kuin arvioonkin. Jatkuvasti yhä suurempi osa lapsista syntyykin avoliittoon. Toisaalta en ymmärrä koko väitettä pariuskollisuuden rapautumisesta. Nykynuorilla on pääasiassa hyvin ehdottomat näkemykset uskollisuudesta ja pettäminen tuomitaan aika universaalisti. Toki pettämistä tapahtuu tästä huolimatta, mutta sallivasta asenneilmapiiristä ei ole kyllä kyse, päinvastoin. Ydinperheen rapautuminen tarkoittanee sitä, että avioero on nykyisin sosiaalisesti hyväksyttyä. Ei kukaan silti huvikseen lastensa vanhemmasta eroa. Hyvin vaikea uskoa, että lapsille olisi hyväksi painostaa vanhemmat jatkaa onnettomassa ja ehkä väkivaltaisessakin liitossa. Sukupuolijaon hämärtymiseen en jaksa edes puuttua, siinä on kyse pienestä marginaalista joka tuskin on ennenkään perustanut perinteisiä heteroperheitä.

Vierailija kirjoitti:

Luepa muutama ketju, jossa on aiheena hedelmällisessä iässä olevan naisen työnhaku, päiväkoti-ikäisten lasten sairastelut, raskaana olevan naisen ongelmat raskauden aikana sekä perheen ja työn yhteensovittamisen vaikeudet. Kommentteissa lukee, että naiset pitäisi voida irtosanoa heti töistä raskauden alettua eikä töistä saisi olla pois vaikka lapsi sairastaa. Asenteet naisia kohtaan ovat ihan hirveitä, miten ne saisi muutettua myönteisemmiksi?

Näin se on. Yhä kovemmaksi muuttuvat asenteet työnantajilla ja armottomuus lisääntyy muutenkin ihmisillä itseäänkin kohtaan. Vaatimustaso vamhemmuuteen on nostettu taivaisiin. Lähiverkkoa ei ole auttamassa ja tukemassa monellakaan. Lapsivihamielisyys on yleistä ja sitä pidetään Suomessa normaalina. Lapsi ei saisi olla lapsi vaan näkymätön olio. Työehtosopimusten heikennyksiä havittelee persujen, Kokoomuksen ja Kepun kanjattajat eli he haluavat Kelan varassa pyörivää sossusuomea eniten, jotta palkkaa ei tarvitsisi maksaaa joko lainkaan tai vain osittain. Ei täällä ole varaa kohta elää kenelläkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin syy syntyvyyden laskuun on nettideittailun ja naisten pinnallisuuden yleistyneisyys.

Se on ihan hyvä, että naiset eivät kelpuuta lastensa isiksi ketä tahansa.

Ei toimi kaikissa sosioekonomisissa luokissa, elämänkoululaiset ja nistinaiset kelpuuttavat ties mitä vajákkeja, lukutaidottomia pienikokoisia mámuja ja narkkeja.

PK-seudulla asunnot ovat ylihinnoiteltuja koppeja. 

Jos pieni kolmio maksaa enemmän kuin yhden pienipalkkaisen palkansaajan 10 vuoden nettotulot yhteensä, jokainen ymmärtää, että hommassa ei ole mitään järkeä. Lisäksi tähän vielä monet muut erityishaasteet, mitä lasten kasvattamiseen isossa kaupungissa liittyy.

Myös vuokrat ovat tietysti poskettomia.

PK-seudun asuntokupla on pitkälti julkisen sektorin aikaansaama (puutteellinen kaavoitus, järjettömät rakennusmääräykset ym.), ja siitä pitäisi mitä pikimmin saada laskettua ilma, jotta ihmiset voisivat elää normaalia elämää. PK-seudulle tarvittaisiin oma versio Miljonprogrammetista.

Itse olemme melko pienipalkkaisia työntekijöitä (molemmilla nettopalkka alle 2000€/kk) mutta meillä ei ollut mitään vaikeuksia ostaa ja maksaa tilavaa, kohtuukuntoista omakotitaloa hyvällä tontilla. Asumme tietenkin pienessä, alle 30.000 asukkaan kaupungissa. PK-seudulla emme ikinä olisi voineet ostaa edes tilavaa kerrostaloasuntoa, vaan olisimme joutuneet tyytymään johonkin pieneen kolmioon.

Mun naapurissa (3asuntoa) asuu n. +10 ulkomaalaista lasta. En näe syntyvyyden laskua.

Hieman huolettaa nykytodellisuus. Pihalla, kun lapset leikkii ei juuri valkoisia näe, eikä suomenkieltä kuulu.

Erään helsinkiläisen naistuttavani mukaan lapsista tulee hirveästi hiilidioksidipäästöjä ja osuutensa ilmastonmuutoksen edistämisestä hän tekee mieluummin matkustamisella, kuin lapsilla.

Nykyään ei enää edes nuoria miehiä palkata vakituisiin työsuhteisiin. Ystäväni miehen viidettä vuotta kestänyttä määräaikaishelvettiä ei jatkettu enää kun jäi hoitovapaalle. 

Faktahan on, että Helsinki pursuaa lapsia, koulut ja päiväkodit tupaten täynnä. Ne harmaat hapset on siellä muualla Suomessa pl. lesta-alueet. 

Vierailija kirjoitti:

Faktahan on, että Helsinki pursuaa lapsia, koulut ja päiväkodit tupaten täynnä. Ne harmaat hapset on siellä muualla Suomessa pl. lesta-alueet. 

Väärät geenit. Noilla ei suomea rakenneta.

On melkeinpä turvallisinta alkaa äidiksi vain, jos on virkasuhteessa oleva opettaja. Muissa töissä saa pelätä toimeentulon ja työpaikan menettämisen puolesta. Tiedän yhden opettajan, joka oli yli 10 vuotta yhtä mittaa pois töistä ja virka säilyi. Kyllähän siinä voi rauhassa nauttia perhearjesta. Toivoisin samaa muihinkin ammatteihin. 

Vierailija kirjoitti:

Pääkaupunkiseudun elin- ja etenkin asumiskustannukset ovat kohtuuttomat verrattuna palkkoihin. Keskiluokalla ei ole varaa tehdä lapsia, ainakaan monikossa.

Tämä on tärkein syy pks-seudulla. Sopivaan asuntoon pääseminen vie kauan, jolloin ollaan myös liian vanhoja saamaan lapsia. Kaupungin vuokra-asunnot menevät kaikkein köyhimmille, joten keskiluokka on väliinputoaja.

Jos asuminen olisi kunnossa niin nainen voisi hankkia yksinkin sen kaksi lasta, jos miehet eivät halua lapsia. Miesten varaan ei syntyvyyttä voi jättää, koska he vielä 40-vuotiaanakin miettivät haluaisivatko lapsia vai eivät.

Avioliitto on naiselle turvallisuusuhka. Eniten naisia tapetaan aviomiesten toimesta.

Että onko niin ihme jos suosio alkaa laskea.

Lasten määrän väheneminen on suurinta Etelä-Savossa

Vuoden 2018 perhetilaston mukaan lapsiperheissä kasvoi yhteensä 1 037 995 lasta, mikä on 8 341 vähemmän kuin edellisvuonna. Perheissä kasvavia alaikäisiä lapsia on nyt 33 805 eli kolme prosenttia vähemmän kuin kymmenen vuotta sitten. Suurin muutos alaikäisten lasten määrässä on tapahtunut Etelä-Savossa, missä lasten määrä on pienentynyt 20 prosenttia. Kainuussa alaikäisten lasten määrä on pienentynyt 18 prosentilla. Uudellamaalla alaikäisiä lapsia on määrällisesti eniten, 323 103, ja määrä on kasvanut viidellä prosentilla kymmenen vuoden takaisesta. Myös Pirkanmaalla ja Ahvenanmaalla alaikäisten lasten määrän muutos on ollut positiivinen.

Vuoden 2018 lopussa alle 3-vuotiaita lapsia oli kaikkiaan 151 291, mikä on 15 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2008. Alle 3-vuotiaiden määrän pieneneminen on ollut suhteellisesti suurinta Kanta-Hämeessä, Kainuussa ja Etelä-Savossa. Kymenlaaksossa, Etelä-Karjalassa, Keski-Suomessa, Pohjois-Pohjanmaalla, Lapissa ja Satakunnassa 3-vuotiaiden määrä pieneni myös vähintään 20 prosenttia. Sen sijaan Uudellamaalla vähennystä oli vähiten, kuusi prosenttia. Ainoastaan Ahvenanmaalla alle kolmevuotiaiden määrä pysyi lähes ennallaan ja osuus kasvoi prosentilla.

Suhteellisesti eniten alle kolmevuotiaita lapsia on Uudellamaalla ja Ahvenanmaalla, missä perheiden alaikäisistä lapsista 16 prosenttia on alle kolmevuotiaita. Alle kolmevuotiaiden osuus on pienin Kanta-Hämeessä, Kymenlaaksossa, Etelä-Savossa, Etelä-Karjalassa ja Kainuussa, 13 prosenttia. Kymmenessä vuodessa alle kolmevuotiaiden osuus kaikista alaikäisistä lapsista on pienentynyt kaikissa maakunnissa. Suurin muutos on tapahtunut Pohjois-Pohjanmaalla, missä alle kolmevuotiaiden suhteellinen osuus on pienentynyt neljä prosenttiyksikköä.

Alaikäisten lasten määrän muutoksiin vaikuttavat syntyvyys, muuttoliike ja väestön ikärakenne.

Lähde: Tilastokeskus

Vierailija kirjoitti:

Itse olemme melko pienipalkkaisia työntekijöitä (molemmilla nettopalkka alle 2000€/kk) mutta meillä ei ollut mitään vaikeuksia ostaa ja maksaa tilavaa, kohtuukuntoista omakotitaloa hyvällä tontilla. Asumme tietenkin pienessä, alle 30.000 asukkaan kaupungissa. PK-seudulla emme ikinä olisi voineet ostaa edes tilavaa kerrostaloasuntoa, vaan olisimme joutuneet tyytymään johonkin pieneen kolmioon.

Aika iso osa noista pikkupaikkakunnista on kuihtumassa. Ne käyvät jatkossa vain ihmisille, jotka voivat tehdä etätöitä ja elää loppuelämänsä välittämättä saako asunnon/talon myytyä. Joidenkin on vain pakko muuttaa pois eikä kukaan osta heidän taloaan.

Ihmiset (nuoret) muuttavat pois kotiseuduiltaan, joista on ehkä kuitenkin parempi mahdollisuus löytää samanlaisen taustan omaava, samanhenkinen kumppani ja avioituakin.

Helsingissä tutustuminen on pintapuolista ja "pidetään vain hauskaa".

- ei avioliittoja, ei lapsia

Menneinä vuosina nuoret, etenkin maalla, tapasivat toisiaan tansseissa. Siellä tutustuminen oli luontevaa ja tanssiminen kivaa. Tuon kulttuurin arvoa ei nykypäivänä tajuta. Tanssiharrastus ja musiikki tuo ihmisiä yhteen ja on lisäksi hyvää kuntoilua. Siellä ihmiset ovat iloisia. Siellä tavataan viikottain tuttuja eikä yksinäisyys vaivaa kuten nykyisin.

Nykyisin tavataan/mussotetaan ravintoloissa ja vastaavissa paikoissa, jos tavataan edes niissäkään. Nykyisin aikaa vietetään kännyköiden ja läppärien kanssa.

Olisi aihetta ottaa askeleita taaksepäin. Nyt ihmiset/etenkin nuoret miehet eristäytyvät koulutuksellisesti ja sosiaalisesti. Heidät on vedettävä mukaan monilla tavoin.

Ennen toimivat nuorisoseurat. Toimiiko nykyisin mikään?