Lue keskustelun säännöt.
Vinkki kesätyössä työskenteleville
22.06.2020 |
Meillä oli jo viime kesänä ja toissa kesänä nuori mies kesätöissä osastollamme.
Olen yrityksessä, jossa korostetaan oma-aloitteisuutta ja tänä vuonna tämän kesäharjoittelijan olisi tarkoitus tehdä laajemmin osastomme töitä kuin aiemmin.
Tästä työnkuvan laajentamisesta esimies keskusteli minun ja kollegani kanssa. Me kaikki kolme keskustelimme kesätyöntekijän kanssa erikseen tästä. Vaikutti innostuneelta, mutta hän ei millään lailla ole ottanut hoitaakseen niitä uusia asioita. Odottaisin häneltä siis sitä, että hän sanoisi haluan nyt tehdä tämän ja tämän, jos tarvitsen apuja, kysyn tarvittaessa.
Alkaa vähitellen ärsyttää se, et kesätyöntekijä ei ole mitenkään aktiivinen oppiakseen uusia asioita. Mielestäni hänenkin pitäisi ottaa palloa asiasta.
Palavereissa hän ei edes tervehdi palaverin alussa ja lopussa. Vastaa kysyttäessä yhdrllä sanalla ja sekin vastaus hukkuu jonkun muun kommentin alle.
Nyt tuntuu, että hän ei saa sanaa suustaan ja hänellä ei ole ambitiota oma-aloitteisesti aloittaa tekemään uusia asioita. Hän odottaa, että joku kertoo sen hänelle.
Dynaamisuus ja uteliaisuus uusiin työtehtäviin tarttumiseen puuttuu täysin.
Hän ei myöskään tutustu teamiläisiin/osastoon itse vaan odottaa, että me teamissä olevat pyydämme net lounaalle ja kahville. Hän ei siis koskaan ehdota itse noita esm. asioita itse. On jotenkin perässä vedettävä siis. Ikä 24.
Tällainen käytös on ärsyttävää. Omatoimisuutta, aloitteellisuutta ja reippautta kesätyöntekijältä toivoen.
Hän tuli kesätyöntekijäksi sukulaissuhteen kautta.
Kommentit (14)
Otapa jatkosssa opiksi: Älä palkkaa sukulaista!
Kunnon avoin ja tasapuolinen rekrytointiprosessi maksaa itsensä takaisin. Harva asia on yritykselle yhtä kallis kuin virherekrytointi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei varmaan auta muu kuin pyytää kesätyöntekijä mukaan, että opetellaanpas nyt tämä asia jne. Ja pyytäkää te hänet mukaan lounaalle, jos kesätyöntekijä ei vaikka uskalla tuppautua porukkaan, voi olla ujo. Olet kyllä ap oikeassa, että oma-aloitteinen pitäisi olla eikä perässä vedettävä!
Ymmärrän että tuollainen ärsyttää, mutta vähän liekaa nyt pojalle! En minäkään parin viikon jälkeen uudessa työpaikassa koe olevani arvojärjestyksessä se, joka ehdottaa kahvipausseja tai ruokailuja! Tyyppi voi olla ujonpuoleinen, ja jos työpaikka kuitenkin hänen ensimmäisiä duunejaan, on aika ymmärrettävää ettei hän ole niin itsevarma ja proaktiviinen kuin sinä odotat.
Itse olen kehittynyt työvuosieni aikana huomattavasti, ja nykyään osaan pyytää apua tarvittaessa; ehdottaa ruokailuja; viilata projektisuunnitelmia; jne, mutta urani alussa olin lähinnä ujo ja hiljainen.
Työelämään opiskelijamaailmasta siirtyvälle työtehtävien omatoiminen ja itsenäinen omaksuminen sekä oman työpestin laajentaminen eivät ole asioita, joita voi ihan suoraan vain odottaa. Kaikessa opetuksessa annetaan selkeät tavoitteet, joista suoriutua ja jotka arvostellaan ennakoitavasti - yliopiston kurssilla tulee miinusta, ei plussaa, jos kirjoittaa tenttiin aihetta sivuavasta ilmiöstä.
Itse muistan kun siirryin työelämään, että organisaatiot tuntuivat auttamattoman jäykiltä, ja että niissä oli hieman epäselvää mitä sai tehdä, kuka sai tehdä ja kenellä valta päättää oikeasti oli. Sellaisessa ympäristössä ei oikein tehnyt mieli ottaa riskejä tai kokeilla tehdä muuta kuin mitä oma pesti selkeästi kattoi. Varsinkaan koeajalla, jolla pelkäsin, että potkut tulee ensimmäisestä mokasta.
Olihan se varmasti vituttavaa pomostakin katsoa. Itsestäni olen huomannut, että tarvitsen aikaa organsaation hengen 'imemiseen'. Kun alkaa selvitä, mitä töissä oikeasti tehdään, ja mitä mahdollisuuksia on, ryhdyn oma-aloitteisemmaksi ja itsenäisemmäksi. Olisi kiva sanoa että olen nopea oppija ja alussa hyvä. Mutta kun en - aina pari vuotta on tehnyt paremmaksi. Enkä varmaan ole ainoa, joka kokee itsestään näin.
Olin opiskelijana superaktiivinen kaikissa ainejärjestöpiireissä, jossa toivoin usein että nuoremmat olisivat myös aktiivisempia ja oma-aloitteisempia - järjestömme olisi kyllä heille hoitanut resursseja järjestää asioita, jos olisivat niitä kysyneet. Ei siihen auttanut muuta, kun suoraa sanoa ja vaatia sitä - hei, tässä rahaa, tehkää jotain hienoa.
tl:dr puhukaa toiveistanne ja odotuksistanne
Siis anteeksi nyt mutta MITÄ IHMETTÄ?
” työnkuvan laajentamisesta esimies keskusteli minun ja kollegani kanssa. Me kaikki kolme keskustelimme kesätyöntekijän kanssa erikseen tästä. Vaikutti innostuneelta, mutta hän ei millään lailla ole ottanut hoitaakseen niitä uusia asioita. Odottaisin häneltä siis sitä, että hän sanoisi haluan nyt tehdä tämän ja tämän, jos tarvitsen apuja, kysyn tarvittaessa.”
—- Siis noin vaan oletat, että ihminen alkaa tehdä jotain juttua ilman että kukaan kertoo, miten ja milloin se pitäisi tehdä, perehdyttämättä ja opettamatta. Ehkä teillä pitåisi sitä esimiehyytä vähän kehittää?
” Palavereissa hän ei edes tervehdi palaverin alussa ja lopussa. Vastaa kysyttäessä yhdrllä sanalla ja sekin vastaus hukkuu jonkun muun kommentin alle.”
—- te siis puhuutte päälle kun hän yrittää vastata, ja sitten ihmettelette, että miksi hån on lyhytsanainen? Ehkä teidän pitäisi vähän tuota Sosiaalista kanssakäymistäkin miettiä uudelleen siellä työyhteisössänne.
” Hän ei myöskään tutustu teamiläisiin/osastoon itse vaan odottaa, että me teamissä olevat pyydämme net lounaalle ja kahville. Hän ei siis koskaan ehdota itse noita esm. asioita itse. On jotenkin perässä vedettävä siis. Ikä 24.”
—- joo, mä oon kohta 50, ja noiden yllämainittujen jälkeen en lähtisi teidän kanssa lounaalle pyydettynäkään, puhumattakaan, että itse etsisin sellaisten ihmisten seuraa, jotka puhuvat päälle ja haukkuvat seläntakana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Otapa jatkosssa opiksi: Älä palkkaa sukulaista!
Kunnon avoin ja tasapuolinen rekrytointiprosessi maksaa itsensä takaisin. Harva asia on yritykselle yhtä kallis kuin virherekrytointi.
Enhän minä ole häntä palkannut. Ja jos työnkuva olisi hänellä edelleen sama kuin aiempina vuosina en olisi varmaan huomannut dynaamisuuden ja sosiaalisuuden puutettakaan. Sillä tein tämän aloituksen, että alan jopa ymmärtää, että oma-aloitteisuus ja sosiaalisuus on työelämässä tarpeellinen taito. - ap
Vierailija kirjoitti:
Siis anteeksi nyt mutta MITÄ IHMETTÄ?
” työnkuvan laajentamisesta esimies keskusteli minun ja kollegani kanssa. Me kaikki kolme keskustelimme kesätyöntekijän kanssa erikseen tästä. Vaikutti innostuneelta, mutta hän ei millään lailla ole ottanut hoitaakseen niitä uusia asioita. Odottaisin häneltä siis sitä, että hän sanoisi haluan nyt tehdä tämän ja tämän, jos tarvitsen apuja, kysyn tarvittaessa.”
—- Siis noin vaan oletat, että ihminen alkaa tehdä jotain juttua ilman että kukaan kertoo, miten ja milloin se pitäisi tehdä, perehdyttämättä ja opettamatta. Ehkä teillä pitåisi sitä esimiehyytä vähän kehittää?
” Palavereissa hän ei edes tervehdi palaverin alussa ja lopussa. Vastaa kysyttäessä yhdrllä sanalla ja sekin vastaus hukkuu jonkun muun kommentin alle.”
—- te siis puhuutte päälle kun hän yrittää vastata, ja sitten ihmettelette, että miksi hån on lyhytsanainen? Ehkä teidän pitäisi vähän tuota Sosiaalista kanssakäymistäkin miettiä uudelleen siellä työyhteisössänne.
” Hän ei myöskään tutustu teamiläisiin/osastoon itse vaan odottaa, että me teamissä olevat pyydämme net lounaalle ja kahville. Hän ei siis koskaan ehdota itse noita esm. asioita itse. On jotenkin perässä vedettävä siis. Ikä 24.”
—- joo, mä oon kohta 50, ja noiden yllämainittujen jälkeen en lähtisi teidän kanssa lounaalle pyydettynäkään, puhumattakaan, että itse etsisin sellaisten ihmisten seuraa, jotka puhuvat päälle ja haukkuvat seläntakana.
Nyt kyllä ymmärsit väärin. Teemme tikettijonossa olevia pyyntöjä. Suurimpaan osaan löytyy jopa ratkaisu valmiiksi tietokannasta. Hän voisi poimia sieltä tiketin ja sopia palaverin minun tai kollegan kanssa ja katsottaisiin se yhdessä läpi.
Palaverit ovat puhelinpalavereja, usein joutuu itse kukin kommentoimaan väliin. Kaksi kolmekin kertaa, jotta saa äänensä kuuluviin ja asiansa esitettyä. Ei ole siis jaettuja puheenvuoroja.
Selkäänpuukottamisesta en tiedä mitään, mutta kyllä tuo päälle puhuminen on valitettavan yleistä puhelinpalaverissa. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän että tuollainen ärsyttää, mutta vähän liekaa nyt pojalle! En minäkään parin viikon jälkeen uudessa työpaikassa koe olevani arvojärjestyksessä se, joka ehdottaa kahvipausseja tai ruokailuja! Tyyppi voi olla ujonpuoleinen, ja jos työpaikka kuitenkin hänen ensimmäisiä duunejaan, on aika ymmärrettävää ettei hän ole niin itsevarma ja proaktiviinen kuin sinä odotat.
Itse olen kehittynyt työvuosieni aikana huomattavasti, ja nykyään osaan pyytää apua tarvittaessa; ehdottaa ruokailuja; viilata projektisuunnitelmia; jne, mutta urani alussa olin lähinnä ujo ja hiljainen.
Ymmärrän pointin. Ehkä tässä kyse siitä, että kun tyyppi on ollut meillä jo useana kesänä töissä, odotan häneltä liikoja.
Vierailija kirjoitti:
Ei varmaan auta muu kuin pyytää kesätyöntekijä mukaan, että opetellaanpas nyt tämä asia jne. Ja pyytäkää te hänet mukaan lounaalle, jos kesätyöntekijä ei vaikka uskalla tuppautua porukkaan, voi olla ujo. Olet kyllä ap oikeassa, että oma-aloitteinen pitäisi olla eikä perässä vedettävä!
Tottakai pyydämme hänet lounaalle. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
0/5 mutta hyvinhän tämäkin näytti uppoavan. Ei noin urpoa porukkaa kuin ap ja hänen työyhteisönsä ole olemassakaan.
Vierailija kirjoitti:
Siis anteeksi nyt mutta MITÄ IHMETTÄ?
” työnkuvan laajentamisesta esimies keskusteli minun ja kollegani kanssa. Me kaikki kolme keskustelimme kesätyöntekijän kanssa erikseen tästä. Vaikutti innostuneelta, mutta hän ei millään lailla ole ottanut hoitaakseen niitä uusia asioita. Odottaisin häneltä siis sitä, että hän sanoisi haluan nyt tehdä tämän ja tämän, jos tarvitsen apuja, kysyn tarvittaessa.”
—- Siis noin vaan oletat, että ihminen alkaa tehdä jotain juttua ilman että kukaan kertoo, miten ja milloin se pitäisi tehdä, perehdyttämättä ja opettamatta. Ehkä teillä pitåisi sitä esimiehyytä vähän kehittää?
” Palavereissa hän ei edes tervehdi palaverin alussa ja lopussa. Vastaa kysyttäessä yhdrllä sanalla ja sekin vastaus hukkuu jonkun muun kommentin alle.”
—- te siis puhuutte päälle kun hän yrittää vastata, ja sitten ihmettelette, että miksi hån on lyhytsanainen? Ehkä teidän pitäisi vähän tuota Sosiaalista kanssakäymistäkin miettiä uudelleen siellä työyhteisössänne.
” Hän ei myöskään tutustu teamiläisiin/osastoon itse vaan odottaa, että me teamissä olevat pyydämme net lounaalle ja kahville. Hän ei siis koskaan ehdota itse noita esm. asioita itse. On jotenkin perässä vedettävä siis. Ikä 24.”
—- joo, mä oon kohta 50, ja noiden yllämainittujen jälkeen en lähtisi teidän kanssa lounaalle pyydettynäkään, puhumattakaan, että itse etsisin sellaisten ihmisten seuraa, jotka puhuvat päälle ja haukkuvat seläntakana.
Samaa mieltä! En myöskään saa työpaikkamme työilmapiiristä kauhean mukavaa kuvaa, kun haukut tätä työntekijää tälläkin palstalla. Ei ilmeisesti riittänyt se että sait muiden työntekijöiden kanssa ihmetellä ja taivastella kesätyöntekijänne omituisuutta. Mutta olen myös itse ollut nuorempana työpaikoissa joissa vaaditaan alusta asti paljon oma-aloitteisuutta ilman että edes on aluksi perehdytetty tai opetettu. Edes taloa ei ole minulle näissä paikoissa esitelty. Aina alussa kun itse kysyin apua johonkin tulivat vanhemmat työntekijät tiuskien ja silmiään pyöritellen auttamaan. Tai sitten alkoivat kiistelemään että "kenen nyt olisi vuoro mennä auttamaan". Ei tullut tervetullut olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näyttäkää te vakituiset mallia, miten tulee toimia. Osoittakaa omalla toiminnalla, että aktiivisuus on toivottavaa. Kesätyöntekijä ei pysty yksin muuttamaan mitään, jos hän ei saa siihen tukea vakituisilta työntekijöiltä.
Hyvän esimiehen tai perehdyttäjän tuntee siitä, että hän osaa motivoida ja kannustaa. Hän osaa löytää jokaisesta parhaat puolet, joita voi hyödyntää työssä.
Jos kokouksessa huomaat, ettei hän pääse ääneen muiden puhuessa päälle, voi hänelle antaa puheenvuoron päälle puhujan jälkeen. Muulloinkin jos on aihe, josta arvelet ketyöntekijällä olevan sanottavaa, sitä voi kysyä nimeltä mainiten.
Vierailija kirjoitti:
Näyttäkää te vakituiset mallia, miten tulee toimia. Osoittakaa omalla toiminnalla, että aktiivisuus on toivottavaa. Kesätyöntekijä ei pysty yksin muuttamaan mitään, jos hän ei saa siihen tukea vakituisilta työntekijöiltä.
Hyvän esimiehen tai perehdyttäjän tuntee siitä, että hän osaa motivoida ja kannustaa. Hän osaa löytää jokaisesta parhaat puolet, joita voi hyödyntää työssä.
Jos kokouksessa huomaat, ettei hän pääse ääneen muiden puhuessa päälle, voi hänelle antaa puheenvuoron päälle puhujan jälkeen. Muulloinkin jos on aihe, josta arvelet ketyöntekijällä olevan sanottavaa, sitä voi kysyä nimeltä mainiten.
Tuo viimeinen kokouksessa puheenvuoron antaminen toimii myös puhelinkokouksissa. Jos teillä kokoukset toimivat päälle huuto - tekniikalla, niin ei ole mikään ihme, jos järkevimmät kommentit jäävät sanomatta.
Passitus huumetesteihin aluksi ja siitä kehityskeskusteluihin.