Orava pyydysti linnunpoikasta hautuumaalla tänään.

Emolintu teki syöksyjä oravan lähelle. Ei kiinni asti. Emo ei voinut mitään oravalle.

Menin huitomaan orava kauemmaksi. Se oli niin kesy, ettei meinannut millään lähteä. Lopulta se lähti, kun aloin pamautella mukana olleita muovipusseja kovaan ääneen.

Poikanen juoksi käytävän yli toiseen piiloon. Oli järkevä. Orava taatusti tulee tarkistamaan vanhan piilon.

Pauluttelemalla sain oravan pysymään puussa 10 minuuttia. Makasi. Sitten pöhdin kotiin.

Minäkin olen lihansyöjä. Entä sinä?

Aineet juhannusgrilliin.

Olisin jäänyt siihen tarkkailemaan vielä, mutta ajattelin, että se lintu ehkä pelkää mu eikä osaa hoitaa poikastaan.

Nyt myöhemmin tajusin, että se orava meni sinne puuhun oksaa vasten aivan litteäksi ehkä siksi, että vaani sieltä. Eli jäi tarkkailemaan, milloin poikanen taas liikkuu uudesta piilostaan.

Matka oravan makuupaikan ja poikasten välillä oli ehkä 25 metriä, mutta melko avointa, kuten hautausmailla on.

Emo ei ehkä huomannut oravaa enää, kun se lopetti varoittamisen, kun sai oravan sinne puuhun makaamaan litteänä paksua oksaa vasten.

Mitä te muut, jotka olisitte halunneet suojella poikasta, olisitte tehneet.

Ja nyt jäi orava ilman ruokaa. Tekeehän sitä poikasta mieli suojella, mutta oravaakin tekisi mieli auttaa joten en olisi tehnyt yhtään mitään.

Oravat ovat petoja.