Kenellä juhannus ei pahemmin eroa arjesta?

Olen mökillä mutta ei kyllä eroa mitenkään. Enkä kaipaakaan mitään juhlia vaan ihan kiva olla omassa rauhassa. Olen kyllä erilaisia juhlia nähnyt ihan tarpeeksi.

Eipä se normiviikonloppua kummempi ole.

Oon kännissä arkenakin jote ei eroa.

Meillä vietetään aina normielämää, ikinä ei mitkään pyhät stressaa.

Vuorotyöläisellä arki ja pyhä ei eroa millään tavalla. Päivä kun päivä. Huvittaa kovin nämä etätyöläiset ja lyhyen työviikon tekijöiden huokailut kuinka on "rankkaa ja kiireistä" 😂😂.

Muute sama, mutta kirmaan ojanpenkalta nyhtämässä muutamat horsmat tyynyt alle.

Terv. Mummo naapurista83v

Samaa ku normi. Yksin kotona.

Ei eroa. Vähän ehkä panostetaan ruokaan enemmän.

Kylmässä ja etäisessä parisuhteessa koko elämä on harmaata massaa. Tuskin edes puhutan toisillemme. Ei juhlita mitään, eikä paljoa kiinnosta. Päivät tulee ja menee, itse raahaudun eteenpäin.

Juhannus on tosiaan yksi vähiten erottuvia ns. yleisiä juhlapyhiä. Saatan raahata pienen juhannuskoivun ovenpieleen, siinäpä se melkein onkin. Ruoka yleensä grillataan, mutta niin kesäisin muutenkin tosi usein. Jos sattuu märkä juhannus, siis säiden suhteen, niin ehkä juhannuskokko on näkyvin perinne ja poikkeus, jonka saattaa lasten iloksi viritellä tai mennä katsomaan yleistä kokkoa. 

Näin vanhemmiten juhlapyhät ovat alkaneet poikkeamaan vähemmän ja vähemmän arjesta. Ennen tuli juhlistettua, kokoonnuttiin siskon perheen kanssa, tehtiin suureelliset sapuskat, teemadrinkit ym., oli ohjelmaa ja valvottiin myöhään. Nykyään sisko viettää aikaa uuden miesystävän kanssa kaksin, minulal ei ole kumppania, lapsemme ovat sen verran isoja että haluavat viettää omien kumppanien tai sitten ihan vaan kavereiden kanssa. Joten ei, ei eroa tämä juhannus pahemmin arjesta, kuten ei eronnut vappu, uusivuosi ym. myöskään. Eikä se haittaa, no hiukan haikeudella muistelen niitä menneiden vuosien fiiliksiä ja suunnitteluja, mutta näin se nyt menee.

Vierailija kirjoitti:

Kylmässä ja etäisessä parisuhteessa koko elämä on harmaata massaa. Tuskin edes puhutan toisillemme. Ei juhlita mitään, eikä paljoa kiinnosta. Päivät tulee ja menee, itse raahaudun eteenpäin.

No...onhan tuokin yläpeukun juttu....

Ei eroa mitenkään normaalista kesäviikonlopusta. Lähden täältä kaupungin yksinäisyydestä/kuumasta asunnosta maaseudulle vanhempien luo missä ainakin voi omakotitalolla viettää aikaa ulkona.

t. 33v

Ihan normaali kesäinen viikonloppu. Ollaan mökillä. Saunotaan, vihdotaan, syödään ja juodaan hyvin. Kukkakimppuja kerään toki juhannukseksi enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vuorotyöläisellä arki ja pyhä ei eroa millään tavalla. Päivä kun päivä. Huvittaa kovin nämä etätyöläiset ja lyhyen työviikon tekijöiden huokailut kuinka on "rankkaa ja kiireistä" 😂😂.

Etätyöläiset ja lyhyen työviikon tekijät ovat kaksi eri asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Muute sama, mutta kirmaan ojanpenkalta nyhtämässä muutamat horsmat tyynyt alle.

Terv. Mummo naapurista83v

Vieläkö siellä horsma kasvaa? Ettei ole lupiini vallannut alaa?

Ei eroa. Pitkä viikonloppu, joka tulee tarpeeseen. Lepoa vaan. Töissä on liian raskasta sekä henkisesti että fyysisesti. 

En ymmärrä miksi edes pitäisi viettää juhannusta? Ai, kun kaikki muutkin viettää. Koska se nyt vaan on tapana? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muute sama, mutta kirmaan ojanpenkalta nyhtämässä muutamat horsmat tyynyt alle.

Terv. Mummo naapurista83v

Vieläkö siellä horsma kasvaa? Ettei ole lupiini vallannut alaa?

Meillä ainakin Jyväskylän seudulla hyvinkin. Vaikka lupiiniakin on paljon. Ovat olleet mun kesänalun lempiherkkuni

Kunhan alkavat kukkia niin saa juomaakin.

Tietenkin eroaa arjesta, pitää ainakin ryypätä enemmän niin ja naida naksutella :) Ja paljon hyvää ruokaa ja juomaa kylkeen, hyvä ihana vanha tanssimusa soimaan ja aa että.....kyllä keskikesän juhla on ihanaa <3 

Vierailija kirjoitti:

Ei eroa. Pitkä viikonloppu, joka tulee tarpeeseen. Lepoa vaan. Töissä on liian raskasta sekä henkisesti että fyysisesti. 

En ymmärrä miksi edes pitäisi viettää juhannusta? Ai, kun kaikki muutkin viettää. Koska se nyt vaan on tapana? 

Ei miksikään jos se on itselle sopiva tapa ja tuntuu väkinäiseltä tai vastenmieliseltä. Toisaalta miksi ei viettäisi vaikka pienestikin jos sillä saa iloa, kuten moni saakin. Ihan juuri vaikka ulkona syöminen ( siis pihalla) ja juhannuskoivun laittaminen ovat jo monelle juhlistava tekijä ja luovat perinteitä esim. lapsille.

Tärkeeintä on toimia niin, että se tuntuu itselleen ja läheisille luontevalta ja hyvältä tavalta toimia.