Oletko katunut, että feidasit tinderdeitin? Tajunnut jälkikäteen, että feidaus oli virhe

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Feidasin, koska olen mies vailla itsevarmuutta ja itsetuntoa. En koe olevani tarpeeksi hyvä yhdellekään naiselle enkä voi uskoa, että yksikään nainen voisi vikojeni ohi katsoa. En usko vaikka naiset suhtautuvat juttuihini hyvin ja jopa nauravat niille. En usko vaikka meillä olisi hauskaa ja mikään merkki ei kerro tulevasta epäonnesta. Tämä on niin pahasti mulle sisäänrakennettu, että vaikka kaikki menisi hyvin on mun pakko sabotoida itseäni ja lopulta tuloksena on vain lisääntyvä itseinho, koska kohtelin toista ihmistä huonosti enkä antanut sille mitään selitystä. Tämmöisiä tapauksia ei ole montaa ollut, mutta vieläkin, vuosien päästä muistelen niitä enkä pysty antamaan itselleni anteeksi.

Klisee, mutta kaikki tekevät virheitä joskus. Sinun ei tarvitse olla itsellesi noin armoton, vaikka kyllä tiedän miten vaikeaa on antaa itselleen anteeksi. Oletko hakenut puheapua? Tuollainen itseinho on mahdollista purkaa ja sitä kautta voi syntyä kestäviä suhteita, joita et sabotoi.

Kai tässä on kohdallani kaksi merkitsevää seikkaa. Ensinnäkin se, että olen aina pitänyt itseäni hyvänä ihmisenä ja toimimaan elämässäni sen mukaan. Vaikka oma elämä olisi kaaosta ja epätoivoa niin olen pyrkinyt löytämään voimavaroja auttaakseni muita ja kohdellakseni heitä inhimillisellä tavalla. Aina tämä ei tietenkään ole onnistunut, mutta olen ainakin yrittänyt. Tämän hyvän ihmisen toiminnan pettäminen näissä feidaustapauksissa kalvaa siis sisintäni erityisen paljon. Minä olen ollut ainoa syyllinen enkä pelkuruuttani edes ole kyennyt tarjoamaan mitään selitystä näille naisille.

Toisekseen varmasti se, että en ole elämäni aikana ollut se mies, joka helposti vain kävelee suhteeseen tai hurmaa naiset. SIksi epäilen itseäni ja sen sijaan, että tämä saisi minut yrittämään entistäkin enemmän, saa se minut usein luovuttamaan ja pienestäkin huonosta merkistä juoksemaan karkuun. Nämä feidaustapauksetkin ovat olleet suuren itsetsemppauksen tulosta. Sain kerrankin itseni liikkeelle ja yrittämään, mutta lopulta sabotoin itseni. Se ei ole hyvä tunne.

Voisiko tätä asiaa ajatella siltä kantilta, että sun luonteen hyvyys korostuu siinä kuinka paljon kadut noita feidaamisia? Aidosti ilkeä ihminenhän ei välittäisi satuttaneensa muita vaan lemppaisi vaan turhia miettimättä. Sinä et pystynyt jatkamaan suhteita todella syvistä ongelmista johtuen ja vaikka tekosi ovat saattaneet satuttaa, et kuitenkaan ole mikään hirviö, jota pitäisi jatkuvasti rangaista -- sinun itsesikään. Olet luultavasti hyvä tyyppi, jolla valitettavasti on ongelmia, jotka pitävät sinut kaukana muista ihmisistä.

Tsemppasit itsesi tosi hienosti ja selvästi päihitit ison ongelman! Se oli jo todella iso asia, joten älä aliarvioi tai vähättele sitä! Itsetunto-ongelmien ja ahdistuksen parantuminen tulee asteittain ja hutilyöntejä tulee väkisinkin. On hyvä, että tiedostat sabotoineesi itseäsi ja tuo paha olohan kertoo, että sinulla on moraalit ja toiveita päästä kanssakäymiseen muiden ihmisten kanssa. Nuo ovat positiivisia piirteitä sinussa. Et ole itsessäsi huono tai toivoton ihminen, sinulla on nyt toistaiseksi itseluottamusongelmia, mutta ne eivät välttämättä määritä loppuelämääsi.

Noin kai se pitäisi ajatella ja olen siihen suuntaan pyrkinytkin. Ei yksikään ihminen ole täydellinen ja erehtyminen (tai tässä tapauksessa feidaaminen) on inhimillistä ja tekee meistä sen mitä olemme. Ei se silti helppoa ole. Jos olisi kyse vain omasta mokastani, joka vaikuttaisi vain minuun itseeni olisi se helpompi käsitellä, mutta nyt mukana on toinenkin ihminen, joka ei ole tehnyt mitään ansaitakseen käytökseni. Ehkä jos näistä voisin oppia niin näitä voisi pitää jollain tasolla jopa ei-täysin-typerinä päätöksinä.

Kaikki mitä sanoit moraalista ja hyvistä piirteistä on jotain, jonka haluaisin uskoa olevan totta. Mutta niin kauan, kun en tätä kykene toiselle ihmiselle osoittamaan on tuo vain sanahelinää. Ja onko piirre oikeasti hyvä, jos sen esiintuonti vaatii toisen ihmisen loukkaamisen? Toivon tosiaan, että en ole toivoton ja pyrin tämän keskustelun sanat muistamaan, jos joskus mahdollisesti tulee eteen tilanne, jossa takaraivoni ääni käskee luovuttaa. Toivottavasti silloin teen sen toisen päätöksen ja menen rohkeasti eteenpäin tai ainakin löydän itsestäni voiman kertoa toiselle miksi haluan lopettaa jutun.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Feidasin, koska olen mies vailla itsevarmuutta ja itsetuntoa. En koe olevani tarpeeksi hyvä yhdellekään naiselle enkä voi uskoa, että yksikään nainen voisi vikojeni ohi katsoa. En usko vaikka naiset suhtautuvat juttuihini hyvin ja jopa nauravat niille. En usko vaikka meillä olisi hauskaa ja mikään merkki ei kerro tulevasta epäonnesta. Tämä on niin pahasti mulle sisäänrakennettu, että vaikka kaikki menisi hyvin on mun pakko sabotoida itseäni ja lopulta tuloksena on vain lisääntyvä itseinho, koska kohtelin toista ihmistä huonosti enkä antanut sille mitään selitystä. Tämmöisiä tapauksia ei ole montaa ollut, mutta vieläkin, vuosien päästä muistelen niitä enkä pysty antamaan itselleni anteeksi.

Minulle on tehty näin useamman kerran, hieman kyllä aina harmittaa, että taas joku kiilasi kärkeen.

M37

Yksi on jäänyt harmittamaan. Viime kesänä reissun päällä tuli kiva match. Ehdin vaihtaa maisemaa ennen kuin tavattiin, mutta mies olisi tullut tapaamaan mua toiselle paikkakunnalle. Feidasin, enkä oikein tajua vieläkään miksi. Myöhemmin poistin profiilini ilman selityksiä tai ilmoituksia. Edelleen mietin, että oliskohan meillä synkannut. Harva jää samalla tavalla mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Feidasin, koska olen mies vailla itsevarmuutta ja itsetuntoa. En koe olevani tarpeeksi hyvä yhdellekään naiselle enkä voi uskoa, että yksikään nainen voisi vikojeni ohi katsoa. En usko vaikka naiset suhtautuvat juttuihini hyvin ja jopa nauravat niille. En usko vaikka meillä olisi hauskaa ja mikään merkki ei kerro tulevasta epäonnesta. Tämä on niin pahasti mulle sisäänrakennettu, että vaikka kaikki menisi hyvin on mun pakko sabotoida itseäni ja lopulta tuloksena on vain lisääntyvä itseinho, koska kohtelin toista ihmistä huonosti enkä antanut sille mitään selitystä. Tämmöisiä tapauksia ei ole montaa ollut, mutta vieläkin, vuosien päästä muistelen niitä enkä pysty antamaan itselleni anteeksi.

Mulla on fiilis, että yksi mies teki mulle feidaukset just tällasten ajatuskuvioiden takia. Ja harmittaa ihan älyttömästi, koska alku oli niin lupaava ja kaikki vaan lopahti. Jotenkin aivan väärässä kohtaa ollakseen ainoastaan kiinnostuksen loppuminen...vieläkin alkaa ärsyttään kun mietin tapahtunutta ja ois kva ollu saada ees selitys :/

Olen tuo mies, jota lainasit ja vaikka se ei helpotakaan, eikä muuta käytöstä sen hyväksyttävämmäksi niin halusin vain sanoa, että todennäköisesti syy ei ole missään mitä teit tai siinä millainen olet ihmisenä. Mun kohdalla ainakin olisi syy vain mussa itsessäni ja omassa epävarmuudessani. Ehkä näin oli tällä miehelläkin?

Itseasiassa näin olen aatellutkin, että tuskin olisi kukaan ollut hänelle sopiva tuossa tilanteessa. Ja tuskin mua halusi loukata mitenkään tarkoituksella. Että en mä häntä jäänyt inhoamaan, vaan aatellu ennemminkin, että toivottavasti joskus joku vielä löytää tien hänen sydämeensä, kun minä en sinne löytäny. Tai ehkä oisin löytäny, jos oisin saanu mahiksen :)

Minusta on hienoa että joku pystyy ajattelemaan tuollaisesta noin positiivisesti. Mulla ensimmäisenä olisi tullut nimenomaan mieleen, että sen ihmisen tarkoituksena oli satuttaa. Tietysti kaikki aiemmat kokemukset vaikuttavat siihen miten suhtautuu, esim. jos on tullut usein satutetuksi elämän varrella, on helppo ajatella että siinä oli taas yksi samanlainen ihminen lisää. Tämä ajatus on toisaalta siitä hyvä, että se auttaa ehkä pääsemään yli nopeammin. Toinen on sitten se, että olisin syyttänyt itseäni ja miettinyt mitä tein väärin kun lopputulos oli tämä.

Turha sitä on alkaa katumaan tai feidauksen syitä toiselle selittelemään. Feidaaminen on nykyaikaa ja molemmat kyllä ymmärtävät sen. Feidi sinne tai tänne, mitä väliä? Uutta vain yrittämään paremmalla onnella ja turha jossitella mitä siitä feidatusta olisi tullut ehkä. Kaikki feidaa, ei sitä pidä ottaa itseensä eikä feidaajan jäädä siihen kiinni tai itseään syyttelemään.

Vierailija kirjoitti:

Turha sitä on alkaa katumaan tai feidauksen syitä toiselle selittelemään. Feidaaminen on nykyaikaa ja molemmat kyllä ymmärtävät sen. Feidi sinne tai tänne, mitä väliä? Uutta vain yrittämään paremmalla onnella ja turha jossitella mitä siitä feidatusta olisi tullut ehkä. Kaikki feidaa, ei sitä pidä ottaa itseensä eikä feidaajan jäädä siihen kiinni tai itseään syyttelemään.

Onko tämä muka yleinen asenne nykyään ja näinkö ihmiset ajattelevat? Ehkä hyvä, että en deittaa enää, kun kuulostaa niin oudolta. Miksi ei voi sanoa, että tämä oli tässä ja toivottaa hyvää jatkoa? Onko liikaa valinnanvaraa vai eikö tuntemattoman tunteet kiinnosta? Miten edes feidataan? Poistetaan kontakteista vaan?

Vierailija kirjoitti:

Joo. Olin sopinut yhden kivanoloisen miehen kanssa jo tapaamisen tietylle päivälle, mutta sitten osui vielä kiinnostavampi mies kohdalle ja ehdotti tapaamista samalle päivälle. Tuli vaan sellanen fiilis etten halua tätä tokaa missään tapauksessa missata ja unohin sen ekan kokonaan. No, siitä tokasta tulikin sitten elämäni kamalin kokemus ikinä. En voi olla miettimättä, mitä jos kuitenkin olisin valinnut sen ekan...

Vaikka onkin selkeä provo, niin kommentoon, koska tätä tapahtuu oikeastikin. Kaiken surun ja pask.an siis olet ansainnut. Hyi mitä käytöstä. "Tällä tyypillä vielä astetta leveämmät hartiat, joten tämä eka tyyppi jää kuin nalli kalliolle" karma kosti ja hyvä niin. T. En ikinä tinderissä ollut ja sairaan menon takia en menekkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Feidasin, koska olen mies vailla itsevarmuutta ja itsetuntoa. En koe olevani tarpeeksi hyvä yhdellekään naiselle enkä voi uskoa, että yksikään nainen voisi vikojeni ohi katsoa. En usko vaikka naiset suhtautuvat juttuihini hyvin ja jopa nauravat niille. En usko vaikka meillä olisi hauskaa ja mikään merkki ei kerro tulevasta epäonnesta. Tämä on niin pahasti mulle sisäänrakennettu, että vaikka kaikki menisi hyvin on mun pakko sabotoida itseäni ja lopulta tuloksena on vain lisääntyvä itseinho, koska kohtelin toista ihmistä huonosti enkä antanut sille mitään selitystä. Tämmöisiä tapauksia ei ole montaa ollut, mutta vieläkin, vuosien päästä muistelen niitä enkä pysty antamaan itselleni anteeksi.

Mulla on fiilis, että yksi mies teki mulle feidaukset just tällasten ajatuskuvioiden takia. Ja harmittaa ihan älyttömästi, koska alku oli niin lupaava ja kaikki vaan lopahti. Jotenkin aivan väärässä kohtaa ollakseen ainoastaan kiinnostuksen loppuminen...vieläkin alkaa ärsyttään kun mietin tapahtunutta ja ois kva ollu saada ees selitys :/

Nyt lopeta. Et voi tietää ja turhaa on toisen puolesta miettiä koska todennäköisesti olet väärässä.

Mies ei kokenut sinua tarpeeksi mielenkiintoiseksi ja piste.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo. Olin sopinut yhden kivanoloisen miehen kanssa jo tapaamisen tietylle päivälle, mutta sitten osui vielä kiinnostavampi mies kohdalle ja ehdotti tapaamista samalle päivälle. Tuli vaan sellanen fiilis etten halua tätä tokaa missään tapauksessa missata ja unohin sen ekan kokonaan. No, siitä tokasta tulikin sitten elämäni kamalin kokemus ikinä. En voi olla miettimättä, mitä jos kuitenkin olisin valinnut sen ekan...

Vaikka onkin selkeä provo, niin kommentoon, koska tätä tapahtuu oikeastikin. Kaiken surun ja pask.an siis olet ansainnut. Hyi mitä käytöstä. "Tällä tyypillä vielä astetta leveämmät hartiat, joten tämä eka tyyppi jää kuin nalli kalliolle" karma kosti ja hyvä niin. T. En ikinä tinderissä ollut ja sairaan menon takia en menekkään.

Ei ollut provo. Voin ihan hyvin myöntää toimineeni typerästi, tiedän itsekin ettei ollut kovin asiallista käytöstä minulta. Mutta ei sitä silloin tullut niin ajateltua, menin tunteen mukana. Tässä ei kuitenkaan edelleenkään ollut kyse mistään ulkoisista asioista, vaan tämän toisen kanssa tuntui synkkaavan aivan eri tavalla kuin kenenkään kanssa koskaan aiemmin. Varmasti olen anainnutkin sen kaiken huonon mitä tuosta seurasi. Mutta ei mitään niin huonoa ettei jotain hyvääkin, samalla tuo oli myös elämäni paras kokemus.

Ei todellakaan. Tinderissä jutustelu ei merkitse yhtään mitään. Suurin osa yhteydenpidosta ei johda mihinkään. Nopea tapaaminen +30min kertoo enemmän kuin mikään päivien tekstailu.

Ei mene tunteisiin ellei nyt ihan kusettaja ole kysymyksessä. Sänkyyn mua ei pysty lirkutella.

Ei kannata ottaa vakavasti. Itselle sopiva jää vierelle sitten.

Oikuttelu siitä, että keskustelee muidenkin kanssa on totaalunen turnoff, sillä sopivinta jokainen on etsimässä. Kärsivällisyys alussa on kaiken a ja o.

No eiiii.