Lue keskustelun säännöt.
Kaipaan nuoruuden ensirakkautta
12.06.2020 |
Olen ollut nuorena tosi rakastunut, mutta sittemmin vakiintunut toisen kanssa. Miksi aina välillä tämä nuoruuden rakkaus palaa mieleen?
Kommentit (9)
No, ennemminkin ajattelen mitä ihmettä näin hänessä silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, ennemminkin ajattelen mitä ihmettä näin hänessä silloin.
Tämäkin voi olla. Mutta jospa ensi rakkaus on ainut oikea rakkaus...
Muistelen nuoruuteni ensi rakkautta.. Oi niitä himokkaita pystypanoja koulun kirjastossa. Siellä jäykistynyt kullini painui vaaleaan somaan muodokkaaseen peppuun sekä karvoittumassa olevaan pilluun lukuisia kertoja.Oi niitä aikoja..oi oi. Vieläkin kuulen korvissani riemukkaan kiljuntasi,kun ulvoit saadessasi..oi oi joi..Oli se aikaa se.Nyt sitten katson vaan nettiä ja muistelen niitä elämäni panoja. Missä lienet en tiedä? Muutit pois vanhempiesi kanssa ja en ole sinusta kuullut.Jospa otat yhteyttä näin vuosien jälkeen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, ennemminkin ajattelen mitä ihmettä näin hänessä silloin.
Tämäkin voi olla. Mutta jospa ensi rakkaus on ainut oikea rakkaus...
Voi olla olemattakin. Ensi rakkaus on mukulan ensi kakkaus. Siinäpä pulma? Hahah. Mitäs mietit?
Ei ole minkään näköinen, mutta silloin jotenkin oli kaunein ihminen maailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorena uskoin rakkauteen kauniimmalla tavalla, kuin aikuisena. Ehkä sinulla jotain samantyyppistä.
Minä haikailin myös ensirakkauteni perään 7 vuotta ja lopulta palattiinkin yhteen ja perustettiin perhe. Näin jälkiviisaana voin kertoa, että se oli virhe. Ei ne eroon johtaneet syyt olleet minnekään kadonneet. Rakastin miestäni ihan hirmuisesti, mutta arkielämä oli meille molemmille vaikeaa, koska olimme kovin eri luonteiset ja elämänarvot olivat erilaiset. Nuorena ja huolettomana suhteessa oli helppo olla, mutta vastuullisena aikuisena se ei toiminutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei, et kaipaa. Kaipaat sitä viatonta, huoletonta rakkauden tunnetta. Ensirakkautesi vaan sattui olemaan sen kohde. Etenkin kun siitä on jo pitkä aika niin muistat vain ne hyvät puolet ja ehkä romantisoit ne huonot puolet. Jos nyt päätyisitte yhteen niin todennäköisesti suhde ei tulisi kestämään, koska molemmat ovat henkisesti kasvaneet niistä ajoista.
Onko teillä muillakin tällaista