Lue keskustelun säännöt.
Olen _ruma_ nainen enkä ole koskaan kelvannut miehille. Kysyttävää?
11.06.2020 |
Edes baareissa käydessä en ole saanut huomiota miehiltä, saati seuraa toisin kuin kaikki kaverini ovat saaneet.
Ei kai sille siis mitään voi, että toiset vaan syntyvät täysin läpimätinä.
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
[quot kune=Vierailija]
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko yrittänyt kanssasi samantasoisia miehiä?
En itsekään halua heitä. Mielummin olen vaikka koko loppuelämäni yksin.
Vihaan jo tarpeeksi omia vanhempiani siitä, että sain kaikki heidän + heidän sukujensa paskimmat geenit itselleni.
Eli myönnät siis avoimesti tavoittelevasi ainoastaan huomattavasti itseäsi suositumpia miehiä?
M/40
Ja ap sai vielä yläpeukkuja tuosta hyvästä. Miettikää, jos kyseessä olisikin ruma mies. Tulisiko silloinkin yläpeukkuja? Naiset vetävät aika rumasti kotiinpäin tällä palstalla.
Olen vähän kuullut huhua sellaisesta paikasta kuin y ja l, siellä saattaa ""miehet"" (Murkkuikäiset) vetää ihan joskus pikkuruisen kotiinpäin, oletko harkinnut sinne pysyvästi siirtymistä( tai siellä pysymistä), täällä kun enemmistö on toistaiseksi vielä naisia, vaikka murkkupojat heti perässä tuleekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ruma mies joka ei ole koskaan kelvannut naisille, ei kysyttävää.
Naiset ihastuvat miehessä ensimmäiseksi ulkonäköön, joten osa ei pääse edes alkua pidemmälle.
Entäs miehet naisessa? Hurmaavaan persoonaan, myös silloin kun tiedossa on pelkkä naisen ulkonäkö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[quot kune=Vierailija]
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko yrittänyt kanssasi samantasoisia miehiä?
En itsekään halua heitä. Mielummin olen vaikka koko loppuelämäni yksin.
Vihaan jo tarpeeksi omia vanhempiani siitä, että sain kaikki heidän + heidän sukujensa paskimmat geenit itselleni.
Eli myönnät siis avoimesti tavoittelevasi ainoastaan huomattavasti itseäsi suositumpia miehiä?
M/40
Ja ap sai vielä yläpeukkuja tuosta hyvästä. Miettikää, jos kyseessä olisikin ruma mies. Tulisiko silloinkin yläpeukkuja? Naiset vetävät aika rumasti kotiinpäin tällä palstalla.
Olen vähän kuullut huhua sellaisesta paikasta kuin y ja l, siellä saattaa ""miehet"" (Murkkuikäiset) vetää ihan joskus pikkuruisen kotiinpäin, oletko harkinnut sinne pysyvästi siirtymistä( tai siellä pysymistä), täällä kun enemmistö on toistaiseksi vielä naisia, vaikka murkkupojat heti perässä tuleekin.
Kivempaa juttua ja porukkaa siellä on kuin täällä. Siellä on skarppeja ja hassuttelevia teinipoikia; täällä on kateellisia ja katkeroituneita vanhoja ämmiä.
T. Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että ei saa miesseuraa ei todellakaan = läpimätä. Voit olla täyttä kultaa oikeasti, ja tässä luonne on kaikista tärkein, oikeastaan ihan kaikilla. Ulkonainen kauneus ei kauaa lämmitä, jos on ikävä ihminen.
Jos ulkonäön taso ei riitä, on ihan sama vaikka olisi mitä hyviä ominaisuuksia vaikka kuinka paljon. Kukaan ei huomaa, eikä välitä. Ulkonäkö on kaikkein tärkein ominaisuus, jos se ei riitä on kaikki menetetty.
Mitä helvettiä sä mussutat? Komealla ulkonäöllä ei tee mitään, jos on luonteeltaan tunnekylmä paskiainen.
Komealla tai kauniilla ulkonäöllä saa ihmiset ihastumaan ja saa kumppanin itselleen. Harvoin kukaan hyvännäköinen yksin on. Jopa tunnekylmä pas.kiainen mies saa helposti kumppanin jos on hyvännäköinen tai rikas. Nämäkään eivät koskaan ole yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miltä näytät, siis tarkemmin?
Turhan korkea otsa, liian iso ja leveä nenä ja liian pienet huulet.
Teininä minulla oli kasvoissa paha akne ja niitä arpia on yhä siellä sun täällä.
Ohuet ja mitäänsanomattomat hiukset ja kroppa ruma, kuin p#rse.
Lisäksi paha vaikea masennus mm. oman _huonon_ ulkonäön ja eliniän jatkuneen torjunnan vuoksi.
Minulla oli nuorena aikuisena paha masennus. Kuvittelin silloin, että olen maailman rumin ihminen, inhottava ja iljettävä. Häpesin itseäni niin paljon. Näin peilistä vain hirvittävän ruman ihmisen, jonka vartalossakin oli kaikki aivan väärin. Itkin ja raavin itseäni välillä tuntikausia.
Nyt yli 30v masennus on helpottanut. Olen hyvin hämmentynyt siitä, että peilistä minua onkin ruman hirviön sijasta alkanut katsomaan ihan tavallinen ihminen. Nykyisin joku mieskin saattaa vilkaista, minua, jonka piti olla maailmankaikkeuden oksettavin olio.
Jospa sinäkin näet itsesi toisenlaisena, kuin miltä aidosti näytät ja mitä olet? Vaikka et niele ajatusta täysin, anna siitä edes hiukan jäädä jotakin itämään. Seuraavan kerran kun katsot peilistä, etkä pidä näkemästäsi, mieti sitä vaihtoehtoa, että se ei olekaan totta. Saatat nähdä itsesi rumempana kuin oikeasti olet.
Ala hiljalleen panostamaan itseesi. Parturi, Youtubesta meikkaukseen opetusvideoita, vartalolle sopivia vaatteita ja sitten jossain vaiheessa ala hymyillä, vaikka oma olo ei olisikaan aurinkoinen. Hymyilevä nainen on aina kaunis!! Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harmi.
Itse olen luonnonkaunis! Minulla on pehmeä ja tarpeeksi kurvikas keho, pitkät, kiiltävät ja tuuheat hiukset, kauniit silmät, kauniin vaaleanpunaiset ja pehmeät huulet sekä symmetriset kasvonpiirteet. En käytä meikkiäkään! AP, sinun kannattaa olla itsevarma ja sosiaalinen! Niin ainakin itse teen... ;)
Tiedättekö mikä on vielä pahempaa? Se, kun tajuaa ettei se ollutkaan ulkonäöstä kiinnii vaan persoonasta.
Itse uskoin aina olevani todella ruma, koska miehet ei halunneet kanssani edes sänkyyn, paitsi umpikännissä jos ei parempaakaan saa. No, jossain iässä aloin tosissani panostaa ulkonäköön. Laihdutin "mallinhoikaksi" normaalipainon ylärajalta. Annoin kilpailuissa maailmalla pärjänneen huippukampaajan suunnitella mulle värin ja hiusmallin. Opettelin meikkaamaan. Otatin kellertäviin ja vinoihin hampaisiini laminaatit. Myöhemmin otin myös silikonirinnat koska luomut riippuivat jo nuoresta asti, ja pienennytin leveän nenän.
Lopputulos: miehet välttelevät minua ihan yhtä paljon kuin ennenkin. Alan tajuta, ettei se koskaan ollut kiinni ulkonäöstä vaan siitä, että olen aspergerpiirteinen ääri-introvertti, vielä savant-tyyppisillä piirteillä eli todella omituinen. En ole avoin enkä sosiaalinen, kanssani ei ole helppo ja kevyt olla. Vaikka näyttäisin laittautuneelta seksipommilta, koko elekieleni ja energiani viestii, että olen pidättyväinen ja vakava ihminen.
Ja persoonaani en ala yrittämään muuttaa kenenkään takia, joten olen hyväksynyt että olen yksin loppuikäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedättekö mikä on vielä pahempaa? Se, kun tajuaa ettei se ollutkaan ulkonäöstä kiinnii vaan persoonasta.
Itse uskoin aina olevani todella ruma, koska miehet ei halunneet kanssani edes sänkyyn, paitsi umpikännissä jos ei parempaakaan saa. No, jossain iässä aloin tosissani panostaa ulkonäköön. Laihdutin "mallinhoikaksi" normaalipainon ylärajalta. Annoin kilpailuissa maailmalla pärjänneen huippukampaajan suunnitella mulle värin ja hiusmallin. Opettelin meikkaamaan. Otatin kellertäviin ja vinoihin hampaisiini laminaatit. Myöhemmin otin myös silikonirinnat koska luomut riippuivat jo nuoresta asti, ja pienennytin leveän nenän.
Lopputulos: miehet välttelevät minua ihan yhtä paljon kuin ennenkin. Alan tajuta, ettei se koskaan ollut kiinni ulkonäöstä vaan siitä, että olen aspergerpiirteinen ääri-introvertti, vielä savant-tyyppisillä piirteillä eli todella omituinen. En ole avoin enkä sosiaalinen, kanssani ei ole helppo ja kevyt olla. Vaikka näyttäisin laittautuneelta seksipommilta, koko elekieleni ja energiani viestii, että olen pidättyväinen ja vakava ihminen.
Ja persoonaani en ala yrittämään muuttaa kenenkään takia, joten olen hyväksynyt että olen yksin loppuikäni.
Miksei sinulle kelpaa omituinen ja epäsupliikki mies? Tai ruma mies? Itse olen molempia, enkä taatusti kelpaisi sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedättekö mikä on vielä pahempaa? Se, kun tajuaa ettei se ollutkaan ulkonäöstä kiinnii vaan persoonasta.
Itse uskoin aina olevani todella ruma, koska miehet ei halunneet kanssani edes sänkyyn, paitsi umpikännissä jos ei parempaakaan saa. No, jossain iässä aloin tosissani panostaa ulkonäköön. Laihdutin "mallinhoikaksi" normaalipainon ylärajalta. Annoin kilpailuissa maailmalla pärjänneen huippukampaajan suunnitella mulle värin ja hiusmallin. Opettelin meikkaamaan. Otatin kellertäviin ja vinoihin hampaisiini laminaatit. Myöhemmin otin myös silikonirinnat koska luomut riippuivat jo nuoresta asti, ja pienennytin leveän nenän.
Lopputulos: miehet välttelevät minua ihan yhtä paljon kuin ennenkin. Alan tajuta, ettei se koskaan ollut kiinni ulkonäöstä vaan siitä, että olen aspergerpiirteinen ääri-introvertti, vielä savant-tyyppisillä piirteillä eli todella omituinen. En ole avoin enkä sosiaalinen, kanssani ei ole helppo ja kevyt olla. Vaikka näyttäisin laittautuneelta seksipommilta, koko elekieleni ja energiani viestii, että olen pidättyväinen ja vakava ihminen.
Ja persoonaani en ala yrittämään muuttaa kenenkään takia, joten olen hyväksynyt että olen yksin loppuikäni.
Miksei sinulle kelpaa omituinen ja epäsupliikki mies? Tai ruma mies? Itse olen molempia, enkä taatusti kelpaisi sinulle.
Mä en ole oikein koskaan päässyt itsekään kokeilemaan kuka minulle kelpaisi, kun kukaan kiinnostunut ei ole lähestynyt. Aspergerina ja introverttina minä en osaa olla se aloitteentekijäosapuoli. Ja kun kukaan mies ei tee aloitteita, sitten ei.
Periaatteessa minulla ei ole miehelle mitään komeus-, pituus tms. vaatimuksia, mutta kai siinä joku vetovoima pitäisi olla että kiinnostaa. Enkä yhtään tiedä millaisia miehiä kohtaan sitä kokisin käytännössä kokemuksen puuttuessa. (Seksiseuraa olen nuorena hakenut kyllä, ajatuksella että on säälittävää ettei edes seksiä koskaan saa, mutta siinä laskin riman maahan asti eli kuka tahansa joka halusi läheä petiin kanssani valomerkin aikaan kelpasi)
Ollapa kaunis, niin olisi miehiä, joihin tutustua ja joista valita oma kumppani.
Eipä silloin tarvitsisi itkeä ja kärsiä toisin kuin nyt, kun tietää olevansa täysin turha ja ruma jämäihminen.