Vapaat suhteet

Viime aikoina olen lukenut ainakin neljän julkisuudessa olevan naisen henkilökohtaisia kokemuksia ja ajatuksia vapaista suhteista. He ovat siis kaikki naimisissa olevia naisia, jotka ovat avanneet suhteensa muille kumppaneille/seksisuhteille. Jostain syystä tämä ilmiö herättää mussa voimakasta ärtymystä, jota en oikein osaa itsellenikään selittää. Ehkä siitä tulee olo, että ihmiset pitävät rakkautta jotenkin halpana tms. Samalla mietin myö sitä, että onko vapaa suhde ikinä aidosti molemminpuolinen tahto, vai aina ennemmin toisen osapuolen toive, johon toinen sitten suostuu ettei menettäisi puolisoaan/yhteisesti rakennettua elämää. Koska tosiasiahan on, että jos suhteessa toinen osapuoli on esim. toista sosiaalisempi, seikkailunhaluisempi tai paremman näköinen, on uusien kumppaneiden löytäminen hänelle paljon helpompaa kuin sellaiselle, joka on arka tai ns. tavallinen. En siis väitä etteivätkö vapaat suhteet ikinä voisi onnistua tai sopia jollekin. Mietin vaan sitä mikä tässä keskustelussa jää julkisuudessa sanomatta ja ikään kuin piiloon.