Kysymys "kolmiodraamasta"

jätetty nainen on syyllinen koska oli paska vaimo /tyttöystävä, jonka takia mies kiinnostui uudesta.

Vierailija kirjoitti:

jätetty nainen on syyllinen koska oli paska vaimo /tyttöystävä, jonka takia mies kiinnostui uudesta.

Juurin näin. Hyvässä suhteessa ei ole sitä kolmannen mentävää aukkoa.

Mikäli uusi nainen on tiennyt miehen olevan perheellinen, syy on sekä miehessä että uudessa.

Mikäli mies on lirkutellut uudelle naiselle olevansa vapaa, syy on miehen.

Eikös kannata heittäytyä tunteiden vietäviksi?

Mun ex löysi uuden ja meni yli vuos ennekuin sain tietää. Aluksi olin tosi vihainen naiselle, mutta nyt vuosien jälkeen ajatus on muuttunut. Ainoa joka on vastuussa suhteestaan siihen jätettyyn exään on se mies. Eihän kolmas osapuoli voi sen miehen tekoja ja valintoja tehdä. Ainoastaan mies. ja jos hän ei halunnut olla sen exän kanssa- eri se ole mitenkään sen nyxän vastuulla. Kuten ei sekään, mitä mies valitsee suhteessa nyxään. Ymmärrän (kokemuksesta), että jätetyksi tuleminen on todella tuskallista. Mutta se mies on jättäjä, ei se uusi nainen. Maailma on täynnä uusia ihania mahdollisuuksia- ei se niiden mahdollisuuksien vika ole. On kyllä vähän hämärän peitossa ihmisten rajat ja vastuut, jos yrittää sitä ihastuksen kohdetta vastuuttaa miehen valinnoista. Että uusi ihminen ei ole vastuussa mistään mikä liittyy miehen ja exän suhteeseen. Tietenkään. Eihän hänkään saa miestä, jos mies ei itse halua niin valita. Että minusta uuden puolison syyttäminen on tosi vastuutonta touhua. 

Minä seurustelin kerran miehen kanssa jolla oli takanaan vuosien on-off-riitelysuhde edellisen kanssa. Kun tulin kuvioihin ex veti herneen nenään ja syytti minua elämänsä pilaaamisesta. Ei siinä mitään- mutta suhteen edetessä aukeni, että myös tämä mies oli sitä mieltä että ex on mulle tosi vihainen kun sillälailla tulin ja otin hänet. Että hänen lähtönsä oli minun syy ja vastuulla. Että jos exänxä onkin minulle vihainen, niin aiheesta, koska minähän se tulin ja hänet exältä vein. Siinä kohtaa ymmärsin astuneeni melkoiseen p****an ja ymmärsin lähteä menemään.  

Ei ole syyllinen. Minä jätin ex-mieheni, kun ihastuin toiseen. Kukaan ei ole syyllinen eroon. Minulla oli syyt lähteä, ja ero oli parasta mitä viimeiseen kymmeneen vuoteen oli tapahtunut.

Uuden ihmisen syyttäminen on sekä vastuun pakenemista- ettei halua nähdä omaa osuuttaan päättyneeseen suhteeseen, sekä ehkä itsesuojelua- kun syyttää jotain ulkopuolista, ei tarvitse kohdata sitä tuskaa mitä luopumisesta ja hylätyksitulemisesta seuraa. Sen sijaan voi keskittyä vihaamaan jotain ulkopuolista. Inhimillistä- mutta huono valinta pidemmän päälle ihan itsensä kannalta. Ja vihan kohdistaminen miehen uuteen kumppaniin on myös riski ihan niiden omien lasten hyvinvoinnille siinä mahdollisessa uusperheessä. 

No minun ystäväpiirissä on tapana, että varattujen kanssa ei aleta mihinkään. Varmasti parisuhteessa on ongelmia jos siitä haluaa lähteä, mutta kannattaisikohan ensin käsitellä se suhde loppuun ja etsiä sitten uusi?

Hauskimpia ovat nämä "Olen eroamassa..." Jännästi kukaan ei kuitenkaan ole eronnut kun olen ilmoittanut, että minuun voit ottaa yhteyttä sitten kun erosi on selvä, ennemmin ei tapahdu mitään :D

Vierailija kirjoitti:

No minun ystäväpiirissä on tapana, että varattujen kanssa ei aleta mihinkään. Varmasti parisuhteessa on ongelmia jos siitä haluaa lähteä, mutta kannattaisikohan ensin käsitellä se suhde loppuun ja etsiä sitten uusi?

Hauskimpia ovat nämä "Olen eroamassa..." Jännästi kukaan ei kuitenkaan ole eronnut kun olen ilmoittanut, että minuun voit ottaa yhteyttä sitten kun erosi on selvä, ennemmin ei tapahdu mitään :D

No niinpä, useimmiten se juttu menee juuri niin, että mies "on eroamassa"- mutta ei sit kuitenkaan olla uskallettu laittaa eroa vireille, vaan siihen tarvitaan se kolmas osapuoli että se oikeasti tapahtuu. Oikeastaan kaikki erot joita tiedän, missä mies on sen eron aloitteellinen tekijä- ovat menneet näin. Että miehet roikkuvat vanhassa suhteessa niin kauan, että vastaan tulee uusi "se oikea".  Mä tiedän kyllä onnistuneita liittoja, jotka ovat alkaneet noin. Ja sikäli se "ollaan eroamassa" pitää paikkansa. 

Salasuhteeseen varatun kanssa ryhtyvä toimii moraalittomasti, samoin kuin se pettäjä. Jos suhde katkeaa siihen että toinen osapuoli löytää uuden, se on vain elämää, ja syyllisiä on turha hakea. Tuomitsen siis vedättämisen ja valehtelun.

Jos erosta on puhuttu, uusi ihastuminen antaa rohkeuden lähteä suhteesta. Tajuaa kelpaavansa vielä muillekin. Eli lähtö ei ole ihastuksen kohteen syy. Olen haaveillut erosta jo monta vuotta ja myöskin ihastunut. Toivon todella että saisin vihdoin voimia erota.

No tietysti miestä voi jälkikäteen kaduttaa paljonkin ja toivottavasti se ihastuksen kohteena olevana nainenkin sen ymmärtää. Onhan mies joskus ihastunut myös vaimoonsa, sekin hyvä ymmärtää. Mutta voi olla myös kaikille parempi tuo ero, ei voi tuon aloituksen perusteella ottaa kantaa. Ihanaa jos teillä on nyt ihanaa. Jos itse olisin sinkkunainen niin en kyllä aloittaisi vakavaa suhdetta vaimoonsa kyllästyjän ja perheellisen miehen kanssa. Nauttisin korkeintaan alkuhuumasta niin kauan kuin se kestää. Ei oikein sytytä tuollaiset päättömät ihastuvat ja tunteidensa yllättämät tuuliviirimiehet, vaimo sais pitää. Itse ottaisin sitten paremman kun sen aika on. Luultavasti noin on marjat.

Sanoisin, että ihastuminen ja eroaminen on ok. Mutta pettäminen ja valehtelu ei.

Eli ihastuneen pitää ensin päättää edellinen suhde, ennenkuin tekee uuden kanssa mitään. Näin ei tarpeettomasti loukkaa toista enempää.

Etenkin jos lapsia on kuvioissa mukana, pitäisi arvostaa toista ihmistä sen verran.

Pettäjä on aina itse vastuussa teoistaan. Jos parisuhde ei toimi, sen voi katkaista ja vasta sitten alkaa etsiä uutta kumppania, moraalinen ihminen ei petä.

Mutta toki jos joku vamppaamalla vamppaa varatuksi tietämänsä ihmisen, sekin on epämoraalinen teko. Kyllähän mielistelemällä ja itsestään vain positiivisiä puolia esittelemällä voi huijata peräänsä sellaisenkin, jolla on olemassaoleva parisuhde hyvä! Turhaa yrittää uskotella itselleen, että "sain tuon, koska sen parisuhde oli jo valmiiksi huonolla tolalla ja hajoamispisteessä".

Säälittävää kylläkin moni ihminen ei osaa olla yksin ja siksi hakee itselleen uuden suhteen ennen kuin lähtee vanhasta. Sellainen varman päälle pelaaminen - että testaa uuden kumppanin olevan vanhan liiton hajottamisen väärti - on inhimillistä, mutta se ei tee siitä moraalisesti oikeaa. Kuka haluaisi, että hänelle itselleen tehtäisin samanlainen temppu? Että puoliso viilailisi kylillä uusia ja testailisi, onko jonkun kanssa "kivempaa" kuin vanhan kumppanin. Vertailisi kuin vaatekaupassa vaatteita.

Tuskin kukaan.