Lue keskustelun säännöt.
Mikä minussa on vikana (ihmissuhteet)
10.06.2020 |
Olen nuorehko nainen, jolla on selvästi jokin ongelma ihmisten kanssa. Olen kiltti, hyvin mukautuvainen ja hiljainenkin. Olen ns harmaa hiiri, jolla on muutamia ystäviä ja kavereita. Tulen pääsääntöisesti ihmisten kanssa hyvin toimeen.
Huomaan kuitenkin, että putoan usein tyttöporukasta pois. En tarkoita omia ystäviäni jotka minut hyvin tuntevat, vaan muita porukoita joita muodostuu. Esimerkiksi nyt kun eräs koulutus on loppumassa, olen kiertoteitse kuullut että kaikki ovat menossa jonnekin mökille juhlistamaan loppua. Minua ei ole kysytty, eikä siinä sinänsä mitään, tuskin olisin mennytkään. Mutta tuntuuhan se oudolta. Varsinkin kun periaatteessa olen ollut kaikkien kaveri ja edelleenkin olen.
Minussa on selvästi jotain vikaa, en vain keksi mitä. Kai olen niin tylsää seuraa ettei mitään ylimääräistä voisi kanssani tehdä. Kuitenkin minulta pyydetään palveluksia joita toteutan mahdollisuuksien mukaan, sanon kivoja asioita joita tarkoitan jne. En ole riidanhaastaja, mutta vetäytyvä kieltämättä. Aina pyrin olemaan kiva ja kannustava muille
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Ei sellainen ihminen välttämättä ole kiinnostavaa seuraa, joka on aina ystävällinen, kiva, avulias, mukautuva ja helppo. Voi tulla tunne, että tällainen henkilö yrittää liiaksi miellyttää muita ja olla vain pidetty. Vaikutelma ei ole aito.
Kiitos kun vastasit. Voihan se noinkin olla. Pikkuhiljaa olen pääsemässä eroon miellyttämisenhalusta, joka minulla on aina ollut huonosta itsetunnosta johtuen. Ehkä olen siis tylsän kiva, mutta en osaa nähdä että se olisi ylitsevuotavaa ja keinotekoista. Mutta ehkä se sitten on
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä tulee nyt aika suora vastaus. Itse koen kuvailemasi ihmiset "hännystelijöinä", joita pitää yleensä johtaa. Se on raskasta, kun ei kuitenkaan viitsisi myöskään hyväksikäyttää (vaikka toinen helposti palveluksiin suostuisikin). Toivon seuraltani vastavuoroista aktiivisuutta ja oma-aloitteisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Tässä tulee nyt aika suora vastaus. Itse koen kuvailemasi ihmiset "hännystelijöinä", joita pitää yleensä johtaa. Se on raskasta, kun ei kuitenkaan viitsisi myöskään hyväksikäyttää (vaikka toinen helposti palveluksiin suostuisikin). Toivon seuraltani vastavuoroista aktiivisuutta ja oma-aloitteisuutta.
Mielenkiintoinen pointti. Olen luullut olevani aika itsenäinen tietyllä tapaa. En ole semmoinen käsi kädessä kulkija tai liimautuja, mutta mahdollistahan se on että koetaan johdettavaksi jostain syystä. Tuosta palvelusasiasta alan kasvamaan pois, mutta tarkoitin tässä ehkä enemmänkin kaikkea pientä avuliaisuutta ja kanssatekemistä. Ajattelen että siitä olisi minullekin jotain iloa, mutta eipä taida olla.
ap
Arvaan: ap on kerran elämässään kieltäytynyt jostakin palveluksesta, ja tämä kostetaan sulkemalla ulkopuolelle, koska ajatellaan, ettei ap kuitenkaan suutu tai ainakaan ilmaise mieltään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sinulla kuitenkin on omia ystäviä, niin olet keskivertoa paremmassa asemassa. Keskimäärin ihmisillä taitaa nykyisin olla kaksi ystävää.
Hanki muita kavereita. Sinussa ei ole vikaa. Voit toki kiinnittää huomiota siihen, että olet ystäviesi kanssa tasavertaisesti aloitteellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseäsi ei kiinnosta, jos tuskin olisit mennytkään porukalla mökille?
Pidä omat mökkibileet, ja laita someen kuvia muiden ystäviesi kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle tehty, kuten ap:lle. Vastaus oli "meillä oli kahdessa autossa ainoastaan KAHDEKSAN paikkaa". Kaverit menivät vaihtoon.
Jo aikaisemmin mainittu "johtamisen" tarve ja tietynlainen oma-aloitteisuuden puute. Se mikä voi olla sinun puolelta esim. ujoutta voi näyttäytyä muille jopa niin, ettet koe heidän seuraansa arvoiseksesi, kun et ole itse aktiivinen. Aloituksessasi kerroit myös, että tuskin olisit mennyt edes sinne mökille. Oletko antanut jotenkin ymmärtää, ettei sinua kiinnosta moinen? He eivät vaivaudu kutsumaan sinua, koska olet passiivinen ja uskovat, ettet olisi kuitenkaan kiinnostunut.
Nämä ovat vain spekulaatioita, eikä tarkoitukseni ole loukata. Enhän minä tietenkään tunne sinua :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei sellainen ihminen välttämättä ole kiinnostavaa seuraa, joka on aina ystävällinen, kiva, avulias, mukautuva ja helppo. Voi tulla tunne, että tällainen henkilö yrittää liiaksi miellyttää muita ja olla vain pidetty. Vaikutelma ei ole aito.
Tästä saa sen käsityksen, että pitäisi ruveta piruilemaan ja heittäytyä hankalaksi, jotta olisi kiinnostava ja aito.
En ole ap.
Oletko itse kuinka aloitteellinen ihmissuhteissa? Jutteletko oma-aloitteisesti, ehdotatko tekemistä ym? Ihminen voi olla hyvinkin kiva ja pidetty, mutta jäädä etäiseksi, jos muut eivät koe, että hän itse oikeastaan on kiinnostunut enemmänkin seurustelemaan ja syvemmin tutustumaan. Tai siis, että silloin kun hän on paikalla, hänestä pidetään, koska hän on kiltti, mutta muuten häntä ei välttämättä osata ajatella ystävänä, koska häneen ei saa sellaista syvempää kontaktia.
Puhun siis itsekin omasta kokemuksestani, itse olen aina ollut sellainen kiltti ja kiva minusta pidetään mutta vasta kun itse on alkanut rohkeammin ottaa kontaktia ihmisiin, on syntynyt sellaisia ystävyyssuhteita, että minut halutaan mukaan meininkeihin.
Se on harvinaista, kun on ujo ja kiltti. Sellaiset ihmiset saavat helpommin ystäviä, jotka uskaltavat olla aloitteellisia eivätkä suinkaan kuitenkaan aina niin miellyttämisenhaluisia. Ihmisen pitää olla aito, että häntä voidaan pitää ystävänä, eikä kukaan ole aidosti aina pelkästään kiva-joo-joo, siksi tällaisia kilttejä helposti hyväksikäytetään, mutta oikeasti seuraa ei välttämättä kaivata...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jo aikaisemmin mainittu "johtamisen" tarve ja tietynlainen oma-aloitteisuuden puute. Se mikä voi olla sinun puolelta esim. ujoutta voi näyttäytyä muille jopa niin, ettet koe heidän seuraansa arvoiseksesi, kun et ole itse aktiivinen. Aloituksessasi kerroit myös, että tuskin olisit mennyt edes sinne mökille. Oletko antanut jotenkin ymmärtää, ettei sinua kiinnosta moinen? He eivät vaivaudu kutsumaan sinua, koska olet passiivinen ja uskovat, ettet olisi kuitenkaan kiinnostunut.
Nämä ovat vain spekulaatioita, eikä tarkoitukseni ole loukata. Enhän minä tietenkään tunne sinua :D
Kiitos tästäkin, en voi kiistää näitä näkökulmia. Ehkä annan itsestäni sitten niin passiivistakin kuvaa ettei katsota tarpeelliseksi kysyä. Aloituksessani mainitsemani mökkijuttu ja etten olisi mennytkään, niin viittasin vain siihen ettei tämä nyt erityisemmin tuottanut ulkopuolisuuden tunnetta, lähinnä ihmetystä. Jotenkin kiusallista, kun tuntuu että mökkeilystä puhumista yritettäisiin vältellä seurassani. Toki kiva etteivät hiero sitä naamaani, mutta tunnen itseni nyt vain vaivaksi. Onneksi tämä "projekti" päättyy heinäkuun alussa, eipä tarvitse tätä enää miettiä sen jälkeen.
Ap
Tuo miellyttämisenhalu voi tosiaan olla se juttu. Itse vähän jopa "pelkään" tosi kilttejä ihmisiä, koska heistä saa sen viban etteivät uskalla olla rehellisiä seurassa. Arvostan ystävissä sitä, että heillä on vahvat mielipiteet, ottavat itsekin aktiivisesti yhteyttä, puollustavat arvojaan jne. Ja eritoten arvostan sitä että ystävä kertoo minulle suoraan, jos jokin asia on vialla tai jos minulla on vaikka roska naamassa/väärän kokoinen vaate. Koen että tällaisiin ihmisiin voi luottaa. Jos joku vuodesta toiseen esittää vain mukavia mielipiteitä ja kehuja, niin tulee tunne että mitä tuo oikein patoo sisälleen :D Mutta älä ymmärrä väärin, toki siis ystävällisyys yms. on mahtava asia aina! Eikä kaikkien tarvitse olla mitään super suorasuita. Yritin vaan spekuloida.
Vierailija kirjoitti:
Pidä omat mökkibileet, ja laita someen kuvia muiden ystäviesi kanssa.
Miksi siitä pitäisi laittaa kuvia someen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sellainen ihminen välttämättä ole kiinnostavaa seuraa, joka on aina ystävällinen, kiva, avulias, mukautuva ja helppo. Voi tulla tunne, että tällainen henkilö yrittää liiaksi miellyttää muita ja olla vain pidetty. Vaikutelma ei ole aito.
Tästä saa sen käsityksen, että pitäisi ruveta piruilemaan ja heittäytyä hankalaksi, jotta olisi kiinnostava ja aito.
En ole ap.
Tuosta munkin edellisestä tekstistä sai varmaan tällaisen käsityksen. Kysymys on kuitenkin ehkä nimenomaan persoonasta, jos on ujo, jää väkisinkin etäiseksi, sille ei voi mitään. Jos on vielä kiltti, muut huomaavat sen, ja käyttävät sitä hyväkseen. Sitten miettii, miksi minusta ei oikeasti pidetä, vaikka kuitenkin pidetään.
Ei tarvitse olla ilkeä, vaan avoin ja aloitteellinen. Ujolle ja kiltille se on perhanan vaikeaa itsekin olen joutunut käyttämään päihteitä että olen saanut ystäviä. Muuten jään aina etäiseksi, koska vaikka kellään ei ole minusta pahaa sanottavaa, ei minusta paljon mitään irtikään saa ja saatan vaikuttaa siltä, etten ole kiinnostunut - niin kuin en olekaan, suurimmaksi osaksi; eikös ap:kin sanonut että tuskin olisi mennytkään sinne mökille? Muut ovat ehkä enemmän osoittaneet kiinnostusta toistensa seurassa olemiseen ja keskustelleet enemmän - >syntynyt ajatus mökkireissusta - > ap ei ole osoittanut merkkejä kiinnostuksesta hengailemaan - > ap:lle ei asiasta puhuta, kun hän ei ole ollut mukana keskustelussa.
Eipä siinä ole mitään sen kummempaa, ei ap sussa ole mitään vikaa, sosiaalinen dynamiikka menee näin. Jos olisit osoittanut aloitteellisesti kiinnostusta jo aiemmin, olisit ollut mukana keskustelussa, joka johti mökkireissusuunnitelmiin. Jos nyt kysyisit, pääsisitkö mukaan, tuskinpa saisit kieltävää vastausta.
En usko, että sinussa on mitään vikaa. Älä aliarvioi itseäsi koskaan. Ehkä ne tyypit kurssilla on vaan enemmän samanlaisia keskenään ja siksi sinua ei kutsuttu. Ei ihmisessä tarvitse olla mitään vikaa vaikkei aina synny yhteyttä.
Hyvää kesää, ole oma itsesi ja mieti enemmän mitä sinä haluat kuin että miellytät muita, olet täällä omaa elämääsi varten, nauti siitä ja vietä aikaa kivojen sinua arvostavien tyyppien kanssa.
Minä ole ollut aina ns suosittu, mutta mun on aina ollut vaikeaa itse löytää syvää yhteyttä ja esim. rakastua.... mutta viihdyn parhaiten itsekseni ja minulla on myös ihana perhe ja muutama rakas ystävä. Juhlissa voin hetken jaksaa olla keskipisteenä, mutta yleensä haluan nykyään ajoissa kotiin
Tiedän kaltaisesi ihmisen, MINUT! Olen samanlainen mutta ymmärrän miksi minulla ei ole kauheasti ystäviä. Lämpenen todella hitaasti, en ole kauhean puhelias,en tosin ole miellyttämishaluinen, jollen aisti toisen ihmisen olevan rento ja helposti lähestyttävä sekä empaattinen sitten saatan olla rennomin oma itseni. Small talk on minulle aina ollut todella tylsää ja epämiellyttävää mutta syvälliset keskustelut sujuu ja ovat nautinnollisempia. Olen ollut koulukiusattu joten olen tiedostomatta ja lopulta tietoisestikkin eristäytynyt ja rupenut enemmän taktikoimaan ja arvioimaan kenet haluan ystäväksi. En lähde ulos mihinkään suuriin sosiaalisiin tapahtumiin, vetäydyn helposti myös porukoissa. Olen ihan sujut nykyään itseni kanssa, rentoutunut ja hyväksynyt että tällainen olen j hankaluuksia välillä on. En pakota itseäni mihinkään sosiaaliseen muottiin ja ystäviä olen sittemmin saanut paljon helpommin netistä ulkomailta. Suomalaisten kanssa olen huomannut keskustelujen olevan kankeampaa kuin ulkomaalaisten mikä on helpottanut minua olemaan rennompi. Pidän itseni kehittämisestä ja yritän nähdä itseni myös muiden silmin, en yhtään ihmettele jos ihmiset eivät halua minua lähestyä sillä varmasti vaikutan epävarmalta, saatan olla jännittynytkin, kasvoni varmasti ovat ahdistuneen näköiset tai niin sanottu "restingbitchface". Kärsin sosiaalisesta peloista ja yleisestäahdistuneisuudesta mutten niin paljon etten pystyisi elää elämääni minkä takia minua ei ole hoitoonkaan otettu. Mennään sit näillä eväillä. Ap mielestäni on hyvä jos tutkit itseäsi ihan rehellisesti, olet armollinen, et syytä etkä vihaa niitä puolia sinussa mikä tekee sinusta sinut :) varmasti sinulle sopisi paremmin löytää omanlaisiasi ihmisiä myös jotka ovat empaattisia ja ottavat sinut mukaan mutta tajuan ettei kaikki ole tuollaisia että jaksavat toisen antaa avautua. Itse olen kerran ollut koulussa ryhmässä jossa luokkalaiset antoivat minut olla minä ja pyysivät aina mukaan vaikken sitten mennytkään mutta alussa tuo auttoi minua rentoutumaan ja avautumaan enemmän, kiitos siitä heille.
Ei sellainen ihminen välttämättä ole kiinnostavaa seuraa, joka on aina ystävällinen, kiva, avulias, mukautuva ja helppo. Voi tulla tunne, että tällainen henkilö yrittää liiaksi miellyttää muita ja olla vain pidetty. Vaikutelma ei ole aito.