Kuinka kauan sinulla on ollut sama hiustyyli?
Siis suht sama väri ja leikkaus? Itsellä ollut lähes aina (olen 37-v.) sama, pitkä vaalennettu, useimmiten vähän otsahapsuja. Kerran kokeilin tummaa ja näytin tosi oudolta. Kuulemma pitäis joskus vaihtaa enkä ymmärrä miksi..
Kommentit (16)
Noin 15 vuotta sama väri (oma) ja leikkaus, sitä ennen ehkä 5 vuotta sama leikkaus mutta eri väri.
Samankaltainen tyyli lähes koko aikuisiän. Hiusten pituus on vaihdellut mutta otsatukkaa en ole enää pitänyt pitkään aikaan. Olen löytänyt itselleni hyvältä tuntuvan tyylin, mitä sitä muuttamaan.
Pellekoulun (armeija) jälkeen rupesi tukka kasvamaan. Hartioihin ulottuvalla on menty siitä alkaen n. 15 vuotta.
Ysärillä oli pääosin musta, nollarilla kellertävän vaalea (välillä myös ylioppilaslakki), 10-luvulla oma hiekanvaalea ja 20-luvulla hennanpunainen. Pituus on vaihdellut vuosien varrella katariina ebeling -hiuksista polkan kautta lapaluumittaan. Henkilökohtaisesti en ymmärrä miten joku jaksaa pitää samaa tyyliä aina. Eikö ala kyllästyttää?
16 v. Sivuotsis, tummat olkapäille. Nyt meni hermot ja haluan pitkät hiukset ja otsiksen vttuun. Eiköhän oo aika vaihtaa tyyliä.
Miksi pitäisi vaihtaa tyyliä jos omastaan tykkää? Muiden ihmisten takiako?
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi vaihtaa tyyliä jos omastaan tykkää? Muiden ihmisten takiako?
Ei saa kuulemma jämähtää johonkin tiettyyn aikakauteen, paljastaa iän heti.
Mulla on ollut piitlestukka jo 60-luvulta!
Aina. Ei mulle sovi lyhyet hiukset enkä sellaisia haluakaan.
Aina oikeastaan sama, lähes oman värinen vaalea, muutaman kerran vuodessa hieman kirkastettu, pitkä tukka. Ei otsatukkaa, vaan tasamittainen ja hieman edestä lyhenevä. Muutaman kerran elämäni aikana olen värjännyt punaiseksi, mutta väri ei pysy, ja en halua/jaksa olla värjäämässä vähintään kerran vuodessa.
Kyllästynko - no en oikeastaaan, kun "ei ole vaihtoehtoja"
- En halua lyhyttä tukkaa, koska en jaksa sen laittamista ja kampaajakäyntejä, eikä se sopisi minulle
- En halua värjätä tukkaani, syynä kemikaalit ja laiskuus
- Minulla on suht ohut tukka, joten siitä ei esim. riitä etuhiuksiin tai mihinkään kerrostuksiin.
- En halua käydä kampaajalla, ja nyt hiukset voi helposti leikata itse/puoliso.
Ikinä ei varmaan hiukseni ole olleet trendikkäät, mutta sitä myoten myoskään eivät sen pahemmin vanhanaikaiset, koska ovat "tylsät".
Vierailija kirjoitti:
Ysärillä oli pääosin musta, nollarilla kellertävän vaalea (välillä myös ylioppilaslakki), 10-luvulla oma hiekanvaalea ja 20-luvulla hennanpunainen. Pituus on vaihdellut vuosien varrella katariina ebeling -hiuksista polkan kautta lapaluumittaan. Henkilökohtaisesti en ymmärrä miten joku jaksaa pitää samaa tyyliä aina. Eikö ala kyllästyttää?
Kun on tasapitkät ja keskipitkät hiukset niin saa vaikka kuinka paljon vaihtelua niihin. Voit letittää, kiharaa, auki, ponnarilla, nutturalla, pieniä, pantava, tuoreesta, keskijakautta, sivuja kautta jne. Vaikka joka päivä joku uusi tyyli päähän. Joten ei, ei kyllästytä.
Noin 30 vuotta. Kasvatin pitkät hiukset eikä niille tarvitse tehdä mitään, paitsi siistiä latvat kerran vuodessa (pari kertaa olisi kyllä parempi, se vaan tuppaa jäämään). Oma väri joka nyttemmin on muuttumassa kovaa vauhtia aina vaan harmaammaksi. Saahan sitä vaihtelua kiinni/auki, nutturalla/letillä.
Puoli vuotta tämä leikkaus. Tukan väri ja rakenne on muuttunut ihan itsestään vuosien aikana useita kertoja.
Aina on ollut aika sama. Teini-iän jälkeen ei ole ollut todella pitkää ja koskaan ei ole ollut polkkaa lyhyempää. Aina on ollut aika vaalea,
mutta ikinä en ole blondannut koko päätä ihan valkoiseksi. Käyn kampaajalla aika harvoin ja joka kerta tukka tulee silti ihan erilaiseksi.
On minulla kuitenkin paljon eri vaihtoehtoja, miten laitan hiukseni kiinni tai auki. Juuri vaihdon jakauksen sivulta keskelle.
Muutaman vuoden. Annoin kasvaa oman värin ja sellaisen pituuden, johon se luonnostaan meni.