Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Raskaana ja onneton???
07.07.2006 |
Pakko nyt avatua...
Tilanne siis tämä: Olen viikolla 34 raskaana ja kaikki on mennyt tosi hyvin. Vauva on kovasti toivottu. Olen naimisissa elämäni miehen kanssa ja parisuhteemme voi hyvin, talous kunnossa, on velaton talo, autot, mokki jne. Korkeasti koulutettuja molemmat, ikääkin jo yli 30. Eli siis kaikki todella hyvin, MUTTA.... Nyt on alkanut hiipiä mieleen kamala epävarmuus tästä lapsesta. Olenkohan sittenkään valmis äidiksi ( niin ja jos en tässä iässä niin en kai sitten koskaan???) ja haluankohan oikeastaan sittenkään tätä lasta? Opinko sittenkään rakastamaan tätä ja selviänko synnytyksestä, imetyksestä ym? Miehelle on halua puhua tästä kun hänkin on niin toivonut tätä lasta ja pelkään olevani todella omituinen kun nyt olen näin alkanut ajattelemaan. Onko normaalia panikoitua näin kun LA lähestyy, sillä olin todella onnellinen kun huomasin olevani raskaana. Nyt on jotenkin turta olo, enkä ole enää varma olenko iloinen tulevasta lapsesta. Toisaalta jos lapsi nyt yhtäkkiä kuolisikin, luulisin olevani surullinen. Apua, olenko todella outo ja kylmä ihminen? Sanokaa nyt hyvät ihmiset, että tämä on vain pelkoa kun elämään tulee niin iso muutos ja että kaikki muuttuu vielä hyväksi. Voiko kukaan olla rakastamatta omaa lastaan?
Kommentit (2)
Jos ei niin se on varmasti ohimenevää.
Ihan varmasti tulet rakastamaan lastasi!!
Oma lapsi on maailman suloisinta. Ajattele, että nuo tunteet ovat ihan normaalia. Ne on!
Nauti loppuraskaudesta, laita vauvalle kaikkea valmiiksi (olet varmaan jo laittanut), mieti minkä näköinen teidän yhteinen lapsenne olisi. Lapsi tuo sisältöä elämään ja iloa.
Vatsassasi on kasvamassa uusi elämä, oma persoona, sinun ja miehesi rakkauden hedelmä. Varmasti tulet sitä rakastamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Noita paniikkivaiheita voi tulla ja mennä raskauden aikana. Kaikki menee vielä kuin itsestään, tulet huomaamaan. Ja jos vaikeat ja synkät ajatukset vaivaavat vielä synnytyksen jälkeen, ota asia rohkeasti puheeksi neuvolassa, se on heille ihan tuttu juttu. Kyllä se rakkaus lapseen syttyy kuin itsestään, toisille heti, toisille muutaman viikon kuluessa. Kyllä itsekin muistan ekaa odottaessani miettineeni, että päästäänkö nyt enää ikinä mihinkään ja nukutaanko nyt enää ikinä kokonaista yötä jne. ja kannoin jopa syyllisyyttä siitä, ylipäänsä odotin mutta kaikki kääntyi kyllä parhainpäin ja nuo jaksot oliovat odotuksen aikana ohimeneviä.