Oonko ainoa, joka ei halua säilyttää sanomalehdestä leikattuja sukulaisten kuolinilmoituksia?

Haluan muistaa mieluummin hyvät asiat enkä miten esim. jäi auton alle.

Up

Esimerkkinä kerron, että äiti haluaa aina säilyttää kaikki läheisensä kuolinilmoitukset, jotka esim. äidin sisko leikannut irti sanomalehdistä.

Melkoinen boomer-juttu tömä kuolinilmoitusten saksiminen. Itse en ole lukenut paperista sanomalehteä kotoa muuttamisen jälkeen.

Parin vuoden kuluttua ei muista edes äitinsä kuolinpäivän päivämäärää, eikä aina jaksa perukirjaa kaivaa esille tai matkustaa hautausmaalle ;) Muutama vuosi lisää ja kuolinvuottakin joutuu miettimään että oliko x vai y.

Muidtan kuitenkin äidin hetun ja viimeisimmän lankapuhelinnumeron, etten kuitenkaan ihan dementikko ole.

Vierailija kirjoitti:

Parin vuoden kuluttua ei muista edes äitinsä kuolinpäivän päivämäärää, eikä aina jaksa perukirjaa kaivaa esille tai matkustaa hautausmaalle ;) Muutama vuosi lisää ja kuolinvuottakin joutuu miettimään että oliko x vai y.

Muidtan kuitenkin äidin hetun ja viimeisimmän lankapuhelinnumeron, etten kuitenkaan ihan dementikko ole.

Et kuitenkaan ihan pelikirjan ykköskoukerolta vaikuta...

No äidilläni on omalta äidiltäänkin jääneet leikkeet. Ihan mielenkiintoisia jotkut isoisoisovanhempien kuolinilmoitukset 120 vuoden takaa. En tietäisi muuten edes synnyinvuosiaan tai koko nimeä.

Otin valokuvan isäni kuolinilmoituksesta ja lehti menee keräykseen.

En halua edes leikata niitä irti, saatikka säilyttää

Ainoostaan Isovanhempani (ja heidän ikäpolvet) teki noin. Omat vanhemmat (n. 70 v) tai me jälkipolvet ei noita keräilä.

Olisi toki hienoa kerätä kaikki lehtileikkeet ja artikkelit, jotka koskevat sukua.

Muuten pelkkä kuolinilmoitusten säilöminen on jotenkin outoa.

Entä, jos vaikka tätinne kysyisi haluatko kummisi kuolinilmoituksen? Voiko kieltäytyä?

Et ole. Se muoti alkaa olla ohi. Ei niitä kohtapuolin enää edes julkaista, luulen.