Lue keskustelun säännöt.
G: Kyttäätkö puolisoasi ja pengot hänen asioitaan ja tavaroitaan? Sallitko itseäsi kytättävän?
07.07.2006 |
Täällä on vähän väliä aloituksia, joissa milloin on löydetty tekstiviesti miehen puhelimesta, tuntematon numero puhelinlaskusta, outo maksu tiliotteesta tai kuitti taskusta tai jotain muuta vastaavaa, jonka haltuunsaaminen on todennäköisesti vaatinut jonkun sortin vakoilemista, kyttäämistä tai toisen yksityisyyden loukkaamista. Ihan oikeastiko ihmiset kyttäävät puolisoitaan? Ja sallitteko sen myös toisin päin?
Itse saisin vakavan ahtaanpaikankammon, jos mieheni vakoilisi minua tai penkoisi tavaroitani, vaikka sitten luvankanssa. Sitä paitsi varsinkin salaa tehtynä se olisi niin paha loukkaus, että en ole varma mitää pohjaa suhteella olisi enää jatkua. Samoin tuntuisi äärettömän loukkaavalta penkoa miehen asioita, enkä oikein edes usko, että haluaisin elää miehen kanssa, johon luottaisin niin vähän, että edes harkitsisin moista vakoilua. Olisin myös aika pettynyt itseeni, vainoharhainen mustasukkaisuus kun on minusta yksi ihmisten vastenmielisimpiä piirteitä.
Kommentit (8)
Enkä tosiaan tykkäisi, jos minulle tehtäisiin niin.
En ole moista harrastanut eikä ole ollut tarvettakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luotto on kaikki. Ilman sitä ei ole mitään. Joskus näytetään toisillemme hyviä saatuja tekstareita tai kerran mies esitteli kuittejaan baari-illan jäljiltä, kun ei itsekään muistanut missä oli ollut. Saatiin niistä sitten reitti kasaan. :D
Mutta ilman lupaa ei pengota, eikä kyllä olla koskaan lupaa edes kysytty. Kumpikin avaa oman postinsa jne.
Enkä haluaisi esim. omaa puhelintani urkittavan ilman lupaani, vaikka siellä ei olekaan mitään salaisuuksia. Jos toisen yksityisasioita kyylätään, se kertoo luottamuksen puutteesta, ja ilman luottamusta ei ole mitään parisuhdettakaan.
Meidän välillä ei ole mitään asiaa mistä ei voisi toiselta suoraankin kysyä.
Itselläni on esim. kaapeissa vinot pinot päiväkirjoja nuoruusvuosilta ja ihan aikuisiältäkin. Tiedän ettei mieheni koskaan mene lukemaan niitä.
OIkeastaan vain yhdenlaisessa tilanteessa käyn mieheni taskut ja tavarat läpi.
Mieheni on nimittäin entinen narkomaani, ja yhä joskus (ollut nyt periaatteessa kuutisen vuotta kuivilla), n, 1-2 kertaa vuodessa tulee retkahdus (siis yhtenä päivänä vetää jotain). Silloin käyn tavarat läpi ja tuhoan kaikki jäljellä olevat kamat ja ruiskut sun muut.
Kamalan tuomittavaa jonkun mielestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen sijaan kyllä meillä ainakin joku tekstiviesti tai kumma lasku tms voisi ihan hyvin tulla ilmi kummaltakin vailla kyttäämistä. Käytetään toistelle kännyköistä ja kaikki tiliotteet ja palkkakuitit sun muut säästettävät paperit ovat ihan julkisia - yleensä niitten arkistointi on mun kontollani, ja vaikka en kyttäilekään, niin kyllä kai niistä voisi jotain sattua silmiin, jos olisi jotakin kummaa. Kyllähän jos vaikka laskussakin loppusumma on epätavallisen suuri, tulee katsottua vähän jo senkin takia, ettei ole mitään virheitä laskutuksessa.
löytää esim. miehen taskusta jonkun omituisen kuitin. Mulla on esimerkiksi tapana tyhjentää mieheni housujen taskut ennenkuin laitan ne pesuun.
Usein jos toisella osapuolella on rinnakkaissuhde, suhteessa alkaa olla jo aika paljon epäluottamuksen aineksia. Moni mies ja nainenkin haluaa varmuuden epäilyksilleen - ja silloin sitä saattaa sortua tekstiviestien ja/ta s-postin tonkimiseen.
Mieheni exällä oli vuosia toisen miehen kanssa suhde ja siitä syystä hän tuntee olonsa joskus epävarmaksi eikä vielä oikein osaa aina luottaa siihen, etteikö tilanne toistuisi.
Olen antanut hänelle täyden vapauden tutkia tietokonettani, lukea spostejani ja vaikka tekstiviestejäni jos hän haluaa. Ja itse asiassa, koska hänellä on vapaus siihen, hän ei tunne asiaa niin kovin mielenkiintoiseksi.
Eikä ole kyllä tarvettakaan!