Eräs nainen oli ostoksilla n. 5-vuotiaan lapsensa kanssa

Millä tavalla vastuuta?

Hyvä opettaa ajoissa.

Kysyikö hän, haluatko tätä vai tätä vai miten se meni? Sellaista joskus näkee.

Lapsi joutui sanomaan äidille, et nyt ota tuota

Meilläkin lapsi pyrkii usein ottamaan vastuuta ostosten valinnasta esim. vetämällä itkupotkuraivarit irtokarkkihyllyn edessä.

Lapsella isän luottokortti? Ei enää uskalla äipälle antaa.

Äiti halusi, laittoi lapsen päättämään/ vastuuseen.

Jaa.

Kenen rahoilla se nainen teki niitä ostoksia?

Kyllä mäkin annan tuon ikäisen lapsen valita vaateostoksilla että ottaako minkä värisen mekon ja kukka- vai raitamekon. Ihan hyvä antaa lapselle vähän valtaa itseään koskevissa asioissa pikkuhiljaa. Auttaa lasta hahmottamaan itseään ja ympäristöään, vahvistaa itsevarmuutta ja päätöksentekokykyä. 

Ai valinta tuo vastuuta? meneekö lapsi oikeasti pilalle, jos saa päättää, että pieniä vai isoja tomaatteja?

Mikä oli ongelma? Kyllä mä ainakin kysyn, että mitä haluatte illalliseksi tai viikonlopun aamiaiseksi...haluatteko esim. kanaa vai naudanlihaa illallisella vai esim. munakkaan aamiaiseksi? Ja haluatko mehua a. vai mehua b.?

Se aktivoi lasta ja saa miettimään valintojensa seurauksia (toki ei lapsi ihan mitä tahansa saa valita tietenkään). Eikö saisi pohtia sellaista lapsen kanssa?

minä vaan kysyn kirjoitti:

Kenen rahoilla se nainen teki niitä ostoksia?

Korttelikyylätkö ovat olleet kyttäämässä? Mitä se sinulle kuuluu, kenen rahoilla nainen ostaa? Omilla rahoillani ainakin itse ostan.

Mjaa en tiedä minkälainen tilanne oikeasti oli mutta meillä töissä (ja kotona omat lapset) lapset saa päättää esim. kahdesta eri lapasesta kummat laittaa. Lapsille pitääkin antaa iänmukaista vastuuta. Sitä ne ei kuitenkaan saa päättää, että laitetaanko niitä lapasia ollenkaan vai ei.

Hieno juttu.

Saas nähdä, kun tää korona loppuu, että muistaako oma lapsi enää yhtään mitä kaupasta ostetaan ja mistä eri asiat löytyy.

Pikkuset unohtaa joskus niin nopeesti.

Vierailija kirjoitti:

Mikä oli ongelma? Kyllä mä ainakin kysyn, että mitä haluatte illalliseksi tai viikonlopun aamiaiseksi...haluatteko esim. kanaa vai naudanlihaa illallisella vai esim. munakkaan aamiaiseksi? Ja haluatko mehua a. vai mehua b.?

Se aktivoi lasta ja saa miettimään valintojensa seurauksia (toki ei lapsi ihan mitä tahansa saa valita tietenkään). Eikö saisi pohtia sellaista lapsen kanssa?

Alapeukuttaja: perustele, *miksi* ei saisi kysyä mielipidettä tietyissä rajoissa? Jos itse toimit toisin, se ei tarkoita, että muut olisivat väärässä ja sinä olisit oikeassa.

Teen tietyissä rajoissa ne ateriat ja minun mielestäni on vain kiinnostavaa antaa lapsenkin vaikuttaa siihen, mitä tehdään. Se osallistaa lasta. Mikä siinä on väärin?

Vierailija kirjoitti:

Hieno juttu.

Saas nähdä, kun tää korona loppuu, että muistaako oma lapsi enää yhtään mitä kaupasta ostetaan ja mistä eri asiat löytyy.

Pikkuset unohtaa joskus niin nopeesti.

Mikä on ongelma? Muutenkin itse käyn useissa eri kaupoissa ja aikuinenkin saa vähän etsiskellä niitä ruokia välillä. Eikö saisi etsiskellä?

Vierailija kirjoitti:

Lapsella isän luottokortti? Ei enää uskalla äipälle antaa.

Onko tässä joku kiusaamiscase taas kyseessä? Inhoatte jotain naista ja yritätte nöyryyttää näillä kommenteillanne? Ei toisen luottokorttia edes saa käyttää, ellei se ole ns. sivukortti. Ja tietääkseni lapset eivät saa käyttää luottokortteja, ellei ole heidän omissa nimissään sivukorttina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hieno juttu.

Saas nähdä, kun tää korona loppuu, että muistaako oma lapsi enää yhtään mitä kaupasta ostetaan ja mistä eri asiat löytyy.

Pikkuset unohtaa joskus niin nopeesti.

Mikä on ongelma? Muutenkin itse käyn useissa eri kaupoissa ja aikuinenkin saa vähän etsiskellä niitä ruokia välillä. Eikö saisi etsiskellä?

Ei ongelmaa, mistä sä ongelman repäsit?

Minäkin annoin joskus lasten päättää, mitä ruokaa kokkaan. En tietenkään joka ateriaa, mutta aina silloin tällöin. Kerran olin taas tehnyt lapsen valitsemaa ruokaa. Pyysin lapsen syömään. Ennen kuin hän sai edes ruoan lautaselleen, hän sanoi "en tykkää tuosta ruoasta". Siihen loppui se leikki.