Onko tavallista, errä kehitysvammai enon suvunkesken syrjitty?
Tli niin surullinen olo, kun 12- vuotias Down- poikani yritti pitää yhteyttä isovanhempiinsa ja kummeihinsa.
Yritti soittaa - puheluihinsa ei vastattu, lähetti tekstiviestejä - jos vastattiin, niin sepitettiin jotain valheita, ettei tarvitsisi tavata poikaa.
Ymmärrän, että kehitysvammaisen jutut eivät aina jaksa kiinnostaa, mutta surettaa niin kovin lapsen puolesta, joka tahtoisi huomiota omilta sukulaisiltaan.
Kommentit (6)
Harmi poikasi ja sinunkin puolesta tuollainen tunnevammainen suku. Anteeksi vammaisuustermin käyttö tässä yhteydessä, mutta olen huomannut, että kehitysvammaisen kohtaaminen on monelle todella vaikeaa. Sääli jos omatsukulaiset ovat noin kusipäisiä.
Mutta ei kuitenkaan kannata yleistää. Jokainen suku on omalaisensa, aivan kuin jokainen vammainenkin.
Tulipa surku puolestanne. Ajattelen, että erityinen tarvitsisi erityisen paljon huomiota omiensa puolelta, kun luultavasti saa muuten kokea ihan riittävästi hyljeksintää yhteiskunnan taholta.
Kyllä mun lasta huomioidaan sekä mun että isänsä suvussa ihan normaalisti. Samalla tavoin kuin muitakin suvun lapsia.
Toivottavasti ei ole tavallista, mutta minun suvusta noita valitettavasti löytyy.
Ärsyttää se, miten lapsen tunteet ja toiveet mitätöidään ja se suoranainen valehtelu... ihan kuin kehitysvammainen ei olisi sen arvoinen, että hänelle pitäisi puhua totta.
Ja kyseessä vielä ammattikasvattajat.
No tulipas typoja kun uudella puhelimellanäpyttelin. Ja kieltämättä vähän tunnekuohuissanikin... Ensiis mistään enosta kirjoittanut, vaan kehitysvammaisesta pojastani joka kaipaa sukulaisten huomiota😀