Ystäväni aina yrittää olla huomiofriikki

Itse olen täysin sokea keskustelun lomassa tapahtuvalle sosiaalisen "pallottelun" rytmille. En tajua, milloin joku on sanonut sanottavansa. Usein kun ihminen hiljenee, ja sanon jotain, hän jatkaakin, jolloin jää vaikutelma, että tahallaan keskeytin, mikä ei siis ollut tarkoitukseni. Tai sanon jotain väärällä rytmillä, esimerkiksi keskustelu aiheesta on jo muiden mielestä ohi.

Lisäksi luulen, että kotikulttuuri vaikuttaa. Kotonani puhuttiin" eurooppalaisen innostuneesti" välikommentein ja puhumiseen kannustavin "joo, mmm" jne. - ilmauksiin. Monet suomalaiset taas pitävät tätä keskeyttämisenä. Jos vaikka kotona sanoin puheen väliin " Niin minustakin!" ei sitä tulkittu keskeyttämiseksi. Puhuja jatkoi ja minä kuulin aivan hyvin "päällepuhuessanikin" mitä hän sanoi.

Kun esimerkiksi puhuu monen suomalaisen kanssa (olen itsekin suomalainen), he eivät sano mitään, ja etenkin puhelimessa miettii, että ovatko he edes siellä enää. Tai keskustelu on sellaista, että nyt minä puhun omiani ja sitten sinä omiasi, emmekä missään nimessä voi kumpikin ohjailla keskustelua yhdessä. Vähän niin kuin yksinpuhelua seurassa. Ja samat suomalaiset, jotka moittivat keskeyttämisestä, eivät koskaan kysele muilta kuulumisia tai muutakaan eli eivät osaa mielestäni luoda keskustelua ja oikeasti välittää siitä toisesta. Puhuvat itsestään ja sinun tehtävänäsi on keskeytyksettä kuunnella. Mutta joo, olen myös täysin toope, mitä tulee sanattomaan vuorojen jakoon.