Mitä ne juoksut oli mitkä olet jo juossut?

Olen rillutellut pitkin poikin nuorena. Ihanaa! Nyt riittää kiikkustuolissa muisteltavaa. Ja noille happamille kommentoijille loppuunkulutetuista naisista: nssiminen oli vain yksi osa tätä rilluttelua, erittäin mieluisa toki.  ;D

Vierailija kirjoitti:

Itse taas maratonien jälkeen olen suunnannut vielä pidemmille polkujuoksuille, koska pituus ja maisemat olivat maratoneilla riittämättömät.

Onkohan mun juoksut juostu vielä kasikymppisenäkään.

Olisi kyllä ihanaa, jos pystyisi harrastaa juoksua 8-kymppiseksi asti. 7-kymppisissä on kyllä vielä tosi koviakin menijöitä.

Karkuun olen juossut kun olin pöpilässä ja nuorisokodissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse taas maratonien jälkeen olen suunnannut vielä pidemmille polkujuoksuille, koska pituus ja maisemat olivat maratoneilla riittämättömät.

Onkohan mun juoksut juostu vielä kasikymppisenäkään.

Olisi kyllä ihanaa, jos pystyisi harrastaa juoksua 8-kymppiseksi asti. 7-kymppisissä on kyllä vielä tosi koviakin menijöitä.

Vanhin Havaijin Ironmanilla maaliin tullut on ollut 85. Jotkut pystyy ja jaksaa vanhanakin.

No se vaihe elämässä kun ei ole vastuussa kuin itselleen ja itsestään.

Aika ennen lapsia ja niiden kanssa vapaa-aikansa menettäneenä, kun vaan ei voi tehdä kaikkea niinkuin itse haluaa, koska ruoka-aika, nukkumaanmenoaika, läsnäolo,  koulu….

20-30-vuotiaana panin ympäriinsä. Yli kolmikympisenä löysin sitten vaimomatskua olevan naisen ja perustin perheen hänen kanssaan.

Itse en tuollaista elämää elänyt, koska en uskonut itseeni. Tämän takia melkein nelikymppisenä olen erittäin itsetuhoinen. Koko elämä jäänyt kokematta eikä millään ole mitään merkitystä.