Miten saan miehen tajuamaan että paniikkihäiriö on vakavasti otettava sairaus?

Minusta sairaus on vakava silloin kun siihen todennäköisemmin kuolee kun jää henkiin. Paniikkihäiriöisen vakavín ongelma on itsensä nolaaminen.

ja anna miehesi lukea

vakava masennuskausi ja ilman tuonlaista miestä kun mulla on ois jo psykologinkin mukaan oltu ihan hukassa. Mies teki kaiken kun mä en pystynyt mihinkään, hengitin mutta tuntui etten elänyt. Saisitko miehesi lähteen mukaan vaikka jollekkin lääkärikäynnille, jotakin kauta hänen ois hyvä kuullu mistä on kysymys jos sua ei usko. Kyllä toisen tuki on äärettömän tärkeää.

Mutta tuntuu vaan niin pahalta kun ei musta ulospäin huomaa mitään " vaivaa" ja kaikenlisäksi minä olen ollut äitiyslomalla ja nyt pari kuukautta hoitovapaalla niin siis mähän olen aina täällä kotona... ja en tiiä ees mitä yritän selittää...



Mutta kun nytkin mulla on sellanen olo että tekis mieli itkeä ja itkeä ja itkeä ja halusin olla yksin... mutta mutta... kun mies eei ole viikkoon ollut tekemässä noita autohommia niin sen hajoo pää ja sen on PAKKO päästä ulos.



TUUN HULLUKS!!!!!!!!



AP

ei voi romahtaa koska on lapset hoidettavana ja kotityöt mitkä koko ajan vaan kasaantuu johonkin nurkkaan...



AP

AP

Meillä mies näki kun eräänä yönä sain kohtauksen, pelästyttiin molemmat aikas lailla kun ei tietty silloin mikä on.

ymmärrystä kuin ihmiseltä yleensäkkin. Miehen vähättely ei auta ketään, saavat vaan hyvän syyn piiloutua sinne pakoon elämän tosiasioita.

Lähde vaikka ens vkl jonkun kaverin luo :).

Paniikkihäiriö voi johtaa hoitamattomana kuolemaan. Tarvitset nyt aikaa itsellesi niin että pääset tautisi herraksi, itselläni siinä meni noin vuosi. (Pääsin silloin lääkkeistä eroon)



Itse menin niin huonoon kuntoon, että en voinut käydä enää edes kaupassa. Tämä oli aika ennen lapsia., jos nyt olisin niin huonossa kunnossa, elämästämme ei tulisi mitään. Ymmärrän hyvin sinut) Mies ymmärsi silloin hyvin mutta nyt kun taas näyttää keskenmenon jälkeen tauti puhkeavan --rytmihäiriöitä on jo ilmaantunut, luulen että minulla on sama kohtalo kuin sinulla. Kun pari viikkoa sitten olin tosi huonossa kunnossa (sain pahan keskenmenon) ja nyt kun olen juuri ja juuri tolpillani, mieheni valittaa, että haluaa vapaa-aikaa, kun silloin pari viikkoa sitten joutui itse niin paljon hoitamaan kotia ja lapsia. Itse olen saanut paniikkihäiriön sillä tavalla hallintaan, että pystyn vastustamaan ja psyykkaamaan itseni ennen kohtauksia. Mutta tähän tarvittiin se vuoden kuntoutuminen ja paljon omaa aikaa.





Tänäänkin toivoin, ettei mieheni heti tultuaan töistä lähtisi urheilemaan pariksi tunniksi -- sinne vaan meni. JOskus olen miettinyt puolitosissani, että olisi helpompi erota... mies joutuisi hoitamaan yksin lapsia edes joka toinen viikko. Mutta rakastan miestäni liikaa tehdäkseni sen.



Mutta AP tässä joitakin neuvoja, jotka ovat minulla auttaneet:

-Jos teillä ei käy siivoojaa, hommaa se. Laitat vaan laskut miehellesi tai sitten sanot, että hän hoitaa siivouksen.

- Osta ulkopuolista lasten hoitoapua, jos se ei sovi miehellesi tai kukkarollenne, niin sitten vaan sovit miehesi kanssa mitkä kaksi iltaa ovat sinun iltojasi. (Itse ratkaisin asian niin, että ostin jo kauan sitten kausikortin eräälle kuntosalille, jonne voi viedä lapset hoitoon)



Ja sitten sovitaan yhdessä; tehdään lakko. Otat aikaa itsellesi, järjestät sitä.

Nyt mies lähti lasten kanssa joten minäpä menen tästä tuonne sänkyyn katselemaan telkkaria ja palaan asiaan sitten taas myöhemmin.



Kiitos vastauksista näytänpä miehelle tuon edellisen kirjoituksen.



Kiitos!



AP

pistä vanhemmat lapset tarhaan, jos eivät siellä jo ole. paniikkihäiriön ja masennuksen kanssa susta ei ole lasten hoitajiksi. tarvitset nyt lepoa tai tilanteesi todellakin voi mennä huonommaksi.