Tajusin juuri etten ole koskaan rakastanut poikaystäviäni.

Mä en oo ikinä saanut itselleni sitä ihmistä jonka olen todella halunnut. Muut poikaystävät on ollut jotain kompromisseja... Ja niin minäkin olen ollut heille. :/ Olisi kivaa joskus rakastua kunnolla. Ihastukseni valitsi toisen naisen.

No kuule, en minäkään ole koskaan rakastunut poikaystäviisi. Tai ainakin olen siitä melko varma. Ihan hyvin on silti mennyt. Olen kyllä mies.

Musta tuntuu, että tuo on naisille melko yleistä. Mies on usein heille vain hyödyke, joka vaihdetaan parempaan tai vain heivataan pois, kun siitä ei ole enää hyötyä.

Mä olen rakastanut kaikkia. En seurustele ollenkaan jos ei ole tunteita, sillon vaan ahdistaa ja ärsyttää toisen lähelläolo, vaikka olisi kivakin ihminen.

En saanut sitä miestä, jonka olisin halunnut.

Mikä pahinta, hän käytti minua vain hyväkseen.

Enää en jaksa miehistä kiinnostua.

Palstan parasta antia ovat nämä naisten "suuret tajuamiset". :D

Et kertonut mitään uutta. Niinhän ne aina. (Katkeraa valitusta yksinäisestä kaksiosta pienessä sievässä😒)

Mä olen kanssa nyt korona-aikana saanut vastaavanlaisia ahaa-elämyksiä ja jotenkin olen ollut aika hämmentynytkin näistä. Tai ehkä pettynyt itseeni on oikeampi tunne, mutta toisaalta moni juttu on nyt saanut selityksensä vaikka onhan se hurjaa tajuta minkälaisessa valheessa sitä onkaan elänyt ja kuvitellut tunteneensa jotain suurta/ainutlaatuista vaikka todellisuudessa on ollut jokaisessa parisuhteessa lähinnä vain siksi, että on saanut siitä elämäänsä puuttunutta täytettä ja ihmisiä.

Itse siis ymmärsin muutama viikko takaperin, että olen toki ollut aluksi ihastunut/jopa rakastunutkin mutta se tunne on hiipunut hyvin nopsaan, mutta koska suhde on antanut muuta niin olen sitä jatkanut. Toki se on sanottava omaksi puolustukseksi ettei nämä poikaystävätkään ole olleet sen ihastuneempia minuun vaan ovat pettäneet ym mutta koska itsellä ei ole aitoja tunteita ollut niin aivan sama. Tämä on tietenkin näyttäytynyt näille kynnysmattoutena ja jatkossa kohtelu on ollut entistäkin vähemmän arvostavaa ja kunnioittavaa. Tämä taas on aiheuttanut sen, etten osaa ajatella juuri mitään positiivista parisuhteista tai edes miehistä vaan pidän lähtökohtaisesti kaikkia epärehellisinä kuspäinä..

Tässä sitä onkin sarkaa työstettäväksi vaikka toisaalta onko siinä enää mitään järkeä? Parisuhde ja perheenperustaminen ei tässä iässä ole enää ajankohtaista ja ikisinkkuuteen on jo tottunut.

N44