Työkaverin jatkuva saikuttelu

Vierailija kirjoitti:

Työkaveri: asia ei kuulu lainkaan sinulle.

Se on johtoportaan asioita. Johtodon tulee huolehtia riittävistä resursseista kaikissa tapauksissa.

Samaa mieltä. Asia ei kuulu sinulle. Monella työpaikalla olisi parempi henki ilman ap:n kaltaisia työpaikkakiusaajia. Tuo että pidätte kirjaa toisen sairaslomista ja jopa siitä missä kaupassa hän on tullut saikun aikana vastaan ja mitä silloin ostanut on ihan sairasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se riippuu työpaikasta. Mutta jos työkaverillasi on joku vakava sairaus (sellainen voi olla vaikka ei päällepäin näkyisi) niin ei tietenkään puututa samalla tavalla kun johonkin flunssasaikutteluun.

Jos saikuttelee flunssan takia, niin eikö silloin saikuttele syystä? Eikös silloin juuri pidä saikutella kun ollaan saikkuna.

Tuollaisten saikkuperusteet ovat tyyliin "Mun piti niistää nenä pari tuntia sitten"...

Ei oikeastaan yllätä että kuinka moni saikuttelija on täällä puolustelemassa.

Menisitte töihin.

Mulla on todella paha migreeni, ja sen takia sairaslomia oli yhdessä vaiheessa todella tiheästi. Pidettiin sitten kolmikantakeskustelut esimiehen ja työterveyden kanssa, ja päädyttiin säännöllistämään työaikoja (yövuorot pois, vuoroissa selkeä säännöllisyys esim. useampi aamuvuoro putkeen ja useampi iltavuoro putkeen). Ei ole enää sairaslomia muuten kuin joskus harvoin flunssien vuoksi, mutta eipä tämäkään kelpaa työpaikan kyttääjille ja valittajille.

Meillä esimies ei puutu vaikka saikuttelija on kahvipöydässä kehuskellut saaneensa saikkua vaivojaan liioittelemalla. Lisäksi luetteli kovaan ääneen kaikkea mitä ehti saikullaan tehdä ja kaikki paikat, missä ehti käydä. Esimies vaan symppaa :) meilläkin pieni työyhteisö ja saikuttelijan työt kaatuu muiden niskaan.

Kukaan ei ehdi tekemään määräänsä enempää töitä, eikä sitä voida keltään edellyttääkään. Jos ns omat työt jäävät tekemättä, kun saikulla olijan työt menee edelle, niin silloinhan ne omat työt eivät ole niin kiireellisiä, vai? Pitää priorisoida, jättää kiireettömät hommat myöhemmäksi ja tehostaa oma ajankäyttö maksimiin kuluttamatta liikaa omia voimavarojaan. Ja mennä esimiehelle kertomaan, että tuo ja tämä on nyt jätettävä pois, en ehdi. Näin teen itse, ja homma on toiminut henkilöstövajeesta huolimatta. Työpäivät ovat kyllä välillä hektisiä, eikä enää ole juurikaan hiljaista luppoaikaa, mutta se on ihan ok minulle. Kaikissa paikoissa ja töissä tämä ei tietenkään toimi.

Edelleenkään kenenkään saikku ei kuulu muille työntekijöille, kenenkään tekosairaan lomia yhtään puolustelematta. Jos niitä lomia alkaa olla maanantaisin ja perjantaisin, esimiehen velvollisuus on puuttua heti niihin. Mikään ei myrkytä työpaikan ilmapiiriä tehokkaammin, kuin kyyläävä työkaveri, joka kuvittelee tietävänsä toisten asiat paremmin, kuin he itse. Sitä paitsi se toisten kyyläys ja omien töiden luettelointi syö työaikaa myös. Jos sellaiseen löytyy aikaa, ei pitäisi olla hätää.

Vierailija kirjoitti:

Meillä esimies ei puutu vaikka saikuttelija on kahvipöydässä kehuskellut saaneensa saikkua vaivojaan liioittelemalla. Lisäksi luetteli kovaan ääneen kaikkea mitä ehti saikullaan tehdä ja kaikki paikat, missä ehti käydä. Esimies vaan symppaa :) meilläkin pieni työyhteisö ja saikuttelijan työt kaatuu muiden niskaan.

Ja te muut istutte siinä samassa pöydässä hiljaa? Mitä jos seuraavalla kerralla avaisitte sanaisen arkkunne, ja sanoisitte, että jos homma ei lopu, ylempi johto tulee tietämään asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työkaveri: asia ei kuulu lainkaan sinulle.

Se on johtoportaan asioita. Johtodon tulee huolehtia riittävistä resursseista kaikissa tapauksissa.

Samaa mieltä. Asia ei kuulu sinulle. Monella työpaikalla olisi parempi henki ilman ap:n kaltaisia työpaikkakiusaajia. Tuo että pidätte kirjaa toisen sairaslomista ja jopa siitä missä kaupassa hän on tullut saikun aikana vastaan ja mitä silloin ostanut on ihan sairasta. 

Ihan iloisesti häntä silloin moikkasin ja töissäkin käyttäydytään asiallisesti ja jutellaan niitä näitä. Työilmapiiri on muutenkin hyvä.

Olen iloinen niiden puolesta joiden työpaikoilta ei näitä hupisaikuttelijoita löydy, mutta onhan se nyt taivaan tosi, ettei kaikilla ole samanlaista työmoraalia ja joillakin saikkukynnys on todella matala.

Ap

Työpaikoilla on yleistyneet varhaisen tuen mallit tai oikeammin pitäisi olla jokaisella työpaikalla, joissa määritellään, koska käydään keskustelu poissaoloista ja koska työterveys tulee mukaan keskusteluun. Vaikka työpaikalla yleisenä käytäntönä on, että kolme päivää voi olla omalla ilmoituksella pois, voidaan yksittäiseltä työntekijältä vaatia todistus jo ekasta poissaolopäivästä. Nämä keskustelut ovat työntekijän ja työnantajan välisiä eivätkä muut niistä tiedä.

Meillä oli kollega joka oli sairaslomalla jatkuvasti, sitten se kuoli peräsuolen syöpään. Oli kuitenkin halunnut jatkaa normaaliarkeaan, niin pitkään kuin mahdollista. Ei halunnut kertoa muille tilanteestaan, pomo tiesi tietenkin.

Tuli paha olo selän takana puhutusta paskapuheesta, kun saimme tietää.

Vierailija kirjoitti:

Pari kertaa on sanonut pokkana ettei kukaan sit viittinyt jeesaa ja tehdä hänen töitään.

Huh miten törkeä tapaus!

Yhdessä työpaikassa oli työkaveri joka ei niinkään saikutellut, mutta oli muuten vaan täysin patalaiska. Yleinen kuvio oli roikkua täysin näkyvästi netissä suurin osa päivästä ja sitten H-hetken lähestyessä alkaa KANTAMAAN töitään muitta mutkitta muiden pöydille, hokien vaan että nää pitäis saada hei nopeesti tehtyy, voitteko jeesata!

No yleensä ei voitu, joskus joku saattoi mennä tosin vipuun, mutta kyllä siitä marisi aina pomoa myöten kun muut ei auta. Onneksi pomo taisi tajuta jutun juonen kyllä, mutta ikävään välikäteenhän siinä muut aina joutui.

Olen ollut töissä samassa paikassa nuoresta asti, ja kohtapuoliin voi ruveta suunnittelemaan eläkepäiviä. Kollegoita on ollut omalla osastolla kymmeniä, enkä ole kertaakaan törmännyt hupisaikutteluun, en myöskään ole itse pois huvin vuoksi.

Onko ilmiö yleinenkin?

Prosessi etenee niin, että lun saikkuja on "tarpeeksi" käydään keskustelu jossa on läsnä ko. työntekijä, lääkäri, työpaikan edustaja (sekä mahdollisesti myös luottamusmies).

Selvitetään mikä jatkuviin saikkuihin on syynä, ja jos työpaikalla voidaan parantaa työoloja/siirtää toiseen tehtävään niin sovitaan em. toimet.

Esim. jos vaikka selän kanssa on ongelmia, voidaan vaihtaa toiseen tehtävään jossa selkä ei rasitu niin paljoa/hankkia työvälineitä jotka auttavat (erilainen pöytä/tuoli/jalka-alusta tm.)

Jos tullaan siihen tulokseen ettei töitä enää pysty tekemään (ei voida siirtää toiseen tehtävään, esim. vaikka taksikuski jonka selkä ei kestöä istumista tmv.) eikä ole muitakaan keinoja auttaa, työsuhde voidaan sitten purkaa.

On hyvä myös muistaa, ettei työkavereille tarvitse kertoa saikun todellista syytä. Esim. yhden entisen työkaverin jatkuvat "mahavaivat" olivat masennusta, kertoi asian myöhemmin itse. Jotenkkn ilmeisesti koki että oli helpompi sanoa olevan mahataudissa kun olisi kertonut saikun todellisen syyn. Yhdellä tutulla taas on MS-tauti, välillä on hyviä ja välillä huonoja aikoja sairauden kanssa, mikä vaikuttaa tietenkin myös siihen mikä työkyky milloinkin on.