Pöljimmät tapahtumat eläintalouksissa

Täällä on ollut ketjuja oudoista kyläilypaikoista ja kauheimmista kyläilijöistä sekä kamalimmista lapsiperheistä, joten nyt otetaankin vähemmän kivoja kokemuksia eläinten omistajista.

Aloitan itse kahdella tapauksella:

Eräs sukulainen oli meillä käymässä, kun tuolloin 7-vuotias lapsemme loukkasi itsensä kaatuessaan pyörällä, ja sai syvän haavan polveensa. Sitä siinä sitten hoidettiin ja säntäiltiin hakemassa siteitä, pyyhkeitä, desinfiointiaineita jne. Saatiin polvi pakettiin ja lapsi rauhoittumaan/lohdutettua. Kun tilanne oli ohi, huomasin sukulaisen järkyttyneenä istumassa sohvan nurkassa, näytti kuin alkaisi kohta itkeä. Sanoin sitten hänelle, että ei tilanne ole vakava eikä lapsella ole hätää. Tähän sukulainen sitten itku kurkussa sanoi "en minä sitä, minun sydän vain särkyy kun kukaan teistä ei huomioinut yhtään tuota teidän koiraanne, joka juoksi perässänne säntäillessänne ja lasta hoitaessa, vaikka toinen kuinka pyöri ympärillä ja katsoi teitä anovasti - ettekä edes jälkeen päin antanut sille huomiota".
En oikein tiennyt mitä sanoa.

Toinen tapaus oli, kun olin ystäväni luona käymässä. Hänellä on kaksi isoa koiraa, joita käyttää ehkä vähän tekosyynäkin sille, miksi ei siivoa kotonaan kovin usein, koska "koirakodeissa nyt vain on aina karvaa ja hiekkaa lattialla". Hän otti asian puheeksi ja hyvin pontevana totesi, että hän ei kyllä yhdenkään ihmisen takia vaivaudu siivoamaan, jos hänen koiriensa karvat ynnä muut häiritsee, niin ei tarvitse tulla kylään ollenkaan! Selvä, mutta olisihan se minusta ainakin ihan asiallista edes vähän imuroida kun vieraita tulee. Kyse ei nimittäin ole mistään parista koirankarvapallerosta, kämppä näyttää siltä kuin siellä olisi lammas keritty. Hiekkaa sohvalla asti.
Toki oma kotinsa, oma lupansa.