Lue keskustelun säännöt.
Mulla on varmaan paha psykoosi
26.05.2020 |
Itken joka ilta niin ettei muut näe ja kurkussa on tunne ku ei sais henkeä. Ihan hirvee menettämisen pelko ja en pysty puhumaan kenellekään siitä. Traumoja on jäänyt koulukiusaamisesta ja siitä kun jouduin tekemään abortin viikolla 13+4. Muistan vieläki ku se tuli ulos musta ja hoitaja sanoi että sun ei tarvi kattoa jos et halua. En viitsi tän tarkemmin selittää ettei tule mitään oloa muille.
Ja olen myös eristäytynyt sisälle kun ajattelen että jos menen ulos niin joku kiusaaja hyökkää päälle ja sitten huutaa kaikki mun asiat kaikille. Ehkä oon seonnut lopullisesti.
Kommentit (8)
Päinvastoin. Olet ahdistunut, muttet psykoosissa. Todellisuuden tajusi on tallella.
Tilanteen toistumisen pelko on tilanteessasi asiaan liittyvä reaktio.
Oletko hakenut mistään apua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa itselleni PTSD:ltä. Itselläni oli sellainen olo r*iskauksien ja muiden traumojen jälkeen, että ne henkilöt löytää mun kodin ja hyökkää päälleni. Pelkäsin ihan koko ajan, kotonakin. Tosiasiassa niillä tyypeillä ei yleensä kiinnosta pahemmin entisten uhriensa elämät, kiusaavat jo seuraavaa. Tuo hengenahdistus ja kauheat ajatukset voi olla paniikkikohtaus.
En pysty paremmin auttamaan, koska energiat vähissä, mutta hae apua, jooko? Nuo asiat helpottaa tosi paljon puhumalla. Niiden ääneen sanominen tai vaikka päiväkirjaan kirjoittaminen tekee niistä vähemmän tabuja ja ne kutistuu vähitellen ja pystyt jossain vaiheessa elämään parempaa elämää.
Varaa heti huomenna aika lääkärille, että saat jotain mielialaa tasoittavaa lääkettä. Yritä saada nukuttua, onko edes melatoniinia?
Anna itsellesi jotain armoa, abortti voi olla ainoa järkevä ratkaisu monissa tilanteissa.
Soita kriisipuhelimeen 09 25250111. Siellä sua kuunnellaan. ❤️ Pienin askelin eteenpäin. Olet tärkeä, muista se. ❤️
Et ole seinnut. Olet vain kovasti ahdistunut ja surullinen. Kuka hyvänsä tuntisi olonsa hirveäksi jos olisi kokenut saman.
Löytäisitkö jostain luotettavan ihmisen, jolle voisit kertoa kokemuksistasi? Se voi olla esimerkiksi terveyskeskuksen mielenterveyshoitaja, sosiaalityöntekijä, diakoniatyöntekijä tai kunnan nurisotyöntekijä (jos olet nuori). Jotkut saa apua soittamalla esim. kriisipuhelimeen. Vaihtoehtoja on monta. Löydät kyllä omasi. Toivon sinulle kaikkea hyvää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viimeisestä kuvasta näkee eron, mutta miksi olet siinä varpaisillasi tuossa omituisessa asennossa? Yritätkö saada peppua ja kurveja paremmin näkyviin? Surullista, jos oma itsetunto riippuu noin vahvasti vartalon muodoista. Olet ehkä ollut "läski", mutta et näyttäisi olevan enää. Syö terveellisesti ja tasapainoisesti, ja lopeta painostasi murehtiminen. Se on mielelle parhaaksi, ja muussa tapauksessa saatat alkaa sabotoida itseäsi ja kerätä kaikki kilot moninkertaisena takaisin.
Ahdistukselta kuulostaa kovasti, ei niinkään psykoosilta vaikka siinä kovassa ahdistuksessa voi tuntua että on tullut ihan hulluksi. Mulla myös nuorempana oli tosi pahoja ahdistusjaksoja, voin kuvitella miltä susta tuntuu. Jos vain mitenkään jaksat, hae apua. ♥ Soita kriisipuhelimeen kuten tuossa neuvottiinkin tai varaa heti lääkäriaika. Olet sen avun arvoinen ja ihan oikeesti, omasta kokemuksesta, vaikka tuntuis nyt mahdottomalta, niin ammattilaisten avustuksella voit saada traumoja ja ahdistusta käsiteltyä siinä määrin että jonain päivänä elätkin ihan tasapainoista ja onnellista elämää. Uskaltaudu hakemaan apua ♥
Ei tilanne vielä kovin paha ole, jos AV:lle kirjoitat.