Oletteko koskaan nähneet unen ja valveen rajalla valveunia

En, mutta olen kuullut, että voi olla pelottavia.

En pelottavia unia mutta sellaisia unia, että tavallaan tiedän, että tämä on unta ja pystyn itse päättämään ja ohjaamaan mitä siinä tapahtuu. Esim. jos tapahtumat menee johonkin suuntaan, voinkin päättää että ei kun muutetaankin noin, mennäänkin tuonne. Tavallaan on jo puoliksi hereillä mutta ei halua herätä.

Mä olen muutaman kerran humalassa käynyt nukkumaan ja herättyäni nähnyt hallusinaatioita.

Joskus muistan kävelleeni keittiöön hakemaan vettä ja eteiseen päästyäni aloin ihmetellä miksi seinät ovat täynnä tauluja ym tavaraa. Kävin miettimään miten ihmeessä olen päätynyt kaverini asuntoon ja mua alkoi pelottamaan perkeleesti kun en muista menneeni sinne. Yhtäkkiä tavarat vain katosivat ja tajusin olevani omassa kodissani.

Joskus teini-iässä valvoin öitä, en siis nukkunut ollenkaan yhtenä (tai kahtena peräkkäisenä) yönä. Kun olin valvonut riittävän kauan, menin tilaan jossa olin yhtä aikaa valveilla ja unessa. Esim. autossa istuessani näin maisemat ja kuulin ihmisten puheen, mutta samanaikaisesti näin myös unia. Ei se pelottavaa ollut, mutta tuntui todella oudolta. Vähän kuin pääni sisällä olisi ollut jokin näyttöruutu, jossa ne unet näkyivät. Nykyään en valvo niin pitkiä aikoja yhteen menoon, että tuollaista tapahtuisi.

Olen. Ne on aika jänniä.

Kerran olin juuri nukahtamaisillani. Sellaisessa välitilahorroksessa.

Yhtäkkiä tunsin, että joku yrittää vetää peittoa pois päältäni. Jouduin puristamaan peiton yläreunasta, jotta se pysyi päälläni. Silmiä en uskaltanut avata.

Kun tuo loppui, en uskaltanut nukkua moneen tuntiin. Kahvia kului keittiönpöydän ääressä.

Olen nähnyt hämähäkkejä tms. ötököitä seinällä ja sängyssä, saanut miltei sydärin, hypännyt ylös ja etsinyt kauan minne ne oikein menivät...

Oon monesti nähnyt valveunia isoista hämähäkeistä jotka makuuhuoneen katossa.

Vierailija kirjoitti:

En pelottavia unia mutta sellaisia unia, että tavallaan tiedän, että tämä on unta ja pystyn itse päättämään ja ohjaamaan mitä siinä tapahtuu. Esim. jos tapahtumat menee johonkin suuntaan, voinkin päättää että ei kun muutetaankin noin, mennäänkin tuonne. Tavallaan on jo puoliksi hereillä mutta ei halua herätä.

Tuo on SELKOuni, ei VALVEuni.

Vierailija kirjoitti:

En pelottavia unia mutta sellaisia unia, että tavallaan tiedän, että tämä on unta ja pystyn itse päättämään ja ohjaamaan mitä siinä tapahtuu. Esim. jos tapahtumat menee johonkin suuntaan, voinkin päättää että ei kun muutetaankin noin, mennäänkin tuonne. Tavallaan on jo puoliksi hereillä mutta ei halua herätä.

Tämä ei koskaan onnistu eroottisissa unissa.

Tuttu kertoi kerran heränneensä sellaiseen valveuneen missä oli sen oma 10 vuotta nuorempana. Poikansa oli ihan terve ja hengissä.

Kaveri oli noussut sohvalta unesta istumaan ja nähnyt poikansa istumassa vierellään. Oli nähnyt tutut vanhat vaatteet pojan päällä. Poika oli hymyillyt kauniisti lippiksesnsä alta.

Kaveri oli kauhistanut ja sanonut, et voi olla minun poika. Minun poika on isompi. Silloin tuo unipoika oli lähtenyt kävellen pois ja ruvennut kasvamaan pituutta.

Jatkuvasti, siis sekä sellaisia puoliksi unia ja puoliksi tietoisia ajatuskulkuja että hallusinaatioita unen ja heräämisen välitilassa. Olen terve eikä mulla ole mielenterveyshäiriöitä ellei sitten joku halua diagnosoida mua unihäiriöiseksi

Joo, mutta vain yövuoron jälkeen.

Jos ei tiedä valveunista, niin voi saada aikalaisen sätkyn ekalla kerralla.

Kuudestoista yö..

Juokaas vähemmän ja nukkukaa enemmän.

Valveuni- ruumiista irtaantuminen.

Itselle kävi näin kun elämässäni oli ylipääsemätön tila-stressi. Muiden kuolemia jne.

Unessa Ikäänkuin heräsin, olin jotenkin loitonnut , kunnes tajusin että nukuin vuoteessani, katsellen itseäni katon rajasta.

Pelästyin että ei ole todellista. Kuulen oman hengityksen, tulee kylmä, tunnen kylmyyden.

Yritän liikuttaa kättäni, se ei liiku. Kuulen hengitykseni, pystyn sitä säätelemään, tosin pulssi nousee. Lisää kylmyyttä. Olen irti ruumiistani. Tämä toistui elämäni ikävien tapahtumien jälkeen ekan viikon joka yö. Ei oikein uskaltanut nukkua. Sitten oli pakko juoda niin paljon että nukkui kännissä, silloin ei sitä tapahtunut. Otin lopputilin. Alkoi saata*****nen vuosi. Tilaan auttoi vain viina. Onneksi nämä harvenivat hiljalleen kun sain tapahtumiin etäisyyttä. Ymmärsin sittemmin että ihmisen sielu ei kestä loputtomiin henkistä tuskaa, vaan haluaa irtaantua ruumiista.

Yhden kerran ehkä.

Heräsin keskellä yötä, makasin vähän aikaa paikallani ja ihmettelin kuinka en ymmärrä sanaakaan äänikirjasta joka minulla oli kuulumassa.

Muutaman sekunnin päästä nousin ja menin vessaan, palatessani se jo kuulosti normaalilta.

En tiedä oliko valveuni vai jotain muuta.