Lue keskustelun säännöt.
Palstasykolokit, kertokaa miksi tunnen näin
26.05.2020 |
Aloitin yksinasumisurani vuokrayksiössä. 34 neliötä. Monesti tuntui, että seinät kaatuvat päälle. Ahdisti se tilan puute. Se, että koko asunto oli yksi huone. Asuin siellä vain 3 vuotta, kunnes muutin ekaan omistusasuntooni. Yli 60 neliötä. Täydellisen kokoinen minulle.
No sitten myin sen ja ostin erillistalon. Ja tämä on vielä isompi kuin aiempi koti. En olisi ostanut näin isoa, jos olisi ollut vaihtoehtona vaikka samankokoinen kuin se aiempi koti. Mutta koska halusin ehdottomasti omaan rauhaan, kerrostalohelvetistä, niin päätin tarttua tilaisuuteen.
Nykyään minulla on jotenkin huono fiilis. En tiedä mistä se johtuu, en tajua. Minulla on tyylikäs asunto, saan aina kehuja sisustusmaustani. Mutta olen jotenkin havahtunut, että elän ihan megaleveästi opiskelijana. Perintö mahdollisti sen.
Joskus tunnen huonoa omatuntoa, kun monet ovat tyytyväisiä, tai ainakin vaikuttavat tyytyväisiltä jossain kerrostaloyksiöissään, ilman autoa ja melko vaatimattomasti elellen. Minä olen aina sellainen, että tarvitsen tilaa, ostan tavarat ja huonekalut uusina. Ja nyt minulla on ylimääräistä tilaa, jolle en ole vieläkään keksinyt käyttöä.
Melkein toivon ihmisten sanovan, ettei taloni ole iso, vaan ihan normaali. Mutta silti, ei opiskelijan "kuuluisi" asua näin.
Erästä miestä jopa hieman kadehdin, koska hän vaikutti aina niin tyytyväiseltä kaikkeen. Hän asui suoraan sanoen aika kamalassa opiskelijaboksissa, alivuokralaisena. Mutta hän vaikutti olevan aina tyytyväinen kaikkeen, autottomuuteen, käytettyihin tavaroihin... Toisaalta hän pukeutuu aina pelkkiin merkkivaatteisiin, joista merkin myös näkee... Eli voi olla, että sisimmässään hän häpeää jotain ja haluaa näyttää ulospäin tosi rikkaalta.
Kait tässä on sitten joku juttu, että on niin paljon kaikkea, että tulee huono omatunto, ja sitten se heijastuu kaikkeen ja yrittää uskotella, että ei minulla nyt niin paljon ole, eikä kotini nyt niiiin iso ole.
Mikä minua vaivaa!? Se huono omatuntoko?
Kommentit (27)
Ja onhan se niin, että ihmisille merkitsee eri asiat. Minä masennun rumasta ympäristöstä, repsottavista paikoista ja pinttyneistä tahroista. En kestä katsella sellaista kotonani. Siksi kaikki on niin tiptop yleensä (ei tällä hetkellä, mutta normaalisti.)
Mutta samalla tuntuu, että pitäisi arvostaa kämäisiä yksiöitäkin. Tietenkin asuisin ihan kuinka vanhanaikaisessa murjussa onnellisesti, jos toinen vaihtoehto olisi sillan alla. En valittaisi tippaakaan mistään nuhjuisuudesta. Mutta kun voin valita, niin miksi valitsisin sen nuhjuisuuden. Miksi jäisin asuntoon, jossa en ikinä saa rauhaa naapureilta. Miksi asuisin liian pienessä asunnossa, jos se saa minut voimaan huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo jos vie toistenkin perintöosat niin ei ole koskaan onnellinen.
Mitäs helkkaria tämä tarkoitti?
Minä huomaa usein, etten jaksa aina panostaa hirveästi vaatteisiin, tai siis... En osaa selittää. Siis vältän kaikkia rumia rytkyjä, tekokuituja ja mauttomia rättejä. Mutta minua ei haittaa kulkea liian isoissa huppareissa, jotka saavat minut näyttämään paksulta möhkäleeltä. Tykkään vaellella huppu päässä ja käyttää mukavia housuja. En tuomalla tuo merkkejä esiin, olen itse asiassa ollut jo teinistä lähtien sitä mieltä, etten halua olla kävelevä mainos. En silti sano, etten ikinä käyttäisi mitään näkyvästi merkkipaitaa tai laukkua tai jotain. Mutta ehkä yritän kompensoida tätä asumusasiaa pukeutumalla vähän miten milloinkin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minä huomaa usein, etten jaksa aina panostaa hirveästi vaatteisiin, tai siis... En osaa selittää. Siis vältän kaikkia rumia rytkyjä, tekokuituja ja mauttomia rättejä. Mutta minua ei haittaa kulkea liian isoissa huppareissa, jotka saavat minut näyttämään paksulta möhkäleeltä. Tykkään vaellella huppu päässä ja käyttää mukavia housuja. En tuomalla tuo merkkejä esiin, olen itse asiassa ollut jo teinistä lähtien sitä mieltä, etten halua olla kävelevä mainos. En silti sano, etten ikinä käyttäisi mitään näkyvästi merkkipaitaa tai laukkua tai jotain. Mutta ehkä yritän kompensoida tätä asumusasiaa pukeutumalla vähän miten milloinkin.
Ap
Yrität kompeisoida heikkoa itsetuntoasi luomalla itsellesi hyvät ulkoiset puitteet.
Vauvana asuin puoli vuotta rivarissa, kun omakotitaloamme rakennettiin. Kävimme ulkomailla, söimme aina hyvin, mistään ei ollut puutetta. Tuntuisi jotenkin tosi oudolta ja hullulta nyt aikuisiällä asua jossain slummissa vuokralla ja pihistää kaikesta. Kun vauvasta asti on ollut hyväosainen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä huomaa usein, etten jaksa aina panostaa hirveästi vaatteisiin, tai siis... En osaa selittää. Siis vältän kaikkia rumia rytkyjä, tekokuituja ja mauttomia rättejä. Mutta minua ei haittaa kulkea liian isoissa huppareissa, jotka saavat minut näyttämään paksulta möhkäleeltä. Tykkään vaellella huppu päässä ja käyttää mukavia housuja. En tuomalla tuo merkkejä esiin, olen itse asiassa ollut jo teinistä lähtien sitä mieltä, etten halua olla kävelevä mainos. En silti sano, etten ikinä käyttäisi mitään näkyvästi merkkipaitaa tai laukkua tai jotain. Mutta ehkä yritän kompensoida tätä asumusasiaa pukeutumalla vähän miten milloinkin.
Ap
Yrität kompeisoida heikkoa itsetuntoasi luomalla itsellesi hyvät ulkoiset puitteet.
En minä ketään muuta varten yritä yhtään mitään. En sano, että itsetuntoni on tosi hyvä, ei se ole. Mutta toisinaan saan sellaisia kohtauksia, että poistelen kaikki kotiin liittyvät kuvat instasta ja yritän pitää matalaa profiilia, ettei kukaan vain ajattele että yritän leijua eli FLEXATA kuten nykyään pitää sanoa.
Epävarmuus ja tyytymättömyys elämään yleensäkin. Oikea onnellisuus kun ei ole kiinni puitteista, missä asuu, mitä pukee tms. Onnellisen ihmisen onnellisuus lähtee sisältäpäin, itsestä.
Niin no minäkin inhosin opiskelijaboksia ja sitä ihme sillipurkkia, jossa asuin. Nyt on tilaa ja avaruutta ja asun maalla, ja olen onnellinen. Mutta ei se sillipurkkikaan sinänsä perusonnellisuuttani vienyt, se nyt vaan oli paikka jossa nukkua ne vuodet jotka opiskelin. En tykännyt, mutta muut asiat kompensoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä huomaa usein, etten jaksa aina panostaa hirveästi vaatteisiin, tai siis... En osaa selittää. Siis vältän kaikkia rumia rytkyjä, tekokuituja ja mauttomia rättejä. Mutta minua ei haittaa kulkea liian isoissa huppareissa, jotka saavat minut näyttämään paksulta möhkäleeltä. Tykkään vaellella huppu päässä ja käyttää mukavia housuja. En tuomalla tuo merkkejä esiin, olen itse asiassa ollut jo teinistä lähtien sitä mieltä, etten halua olla kävelevä mainos. En silti sano, etten ikinä käyttäisi mitään näkyvästi merkkipaitaa tai laukkua tai jotain. Mutta ehkä yritän kompensoida tätä asumusasiaa pukeutumalla vähän miten milloinkin.
Ap
Yrität kompeisoida heikkoa itsetuntoasi luomalla itsellesi hyvät ulkoiset puitteet.
Kautta aikojen ihmiset on nostattaneet sitä omaa egoaan talojen, autojen, vaatteiden, jne avulla. Sisältö on aina raameja tärkeämpi.
Tavallaan kun en näe siinä mitään ideaa, että käytän rahaa joihinkin "ihan ok" tavaroihin ja huonekaluihin, vain siksi etten vaikuttaisi joltain. En kuitenkaan viihtyisi niiden tavaroiden keskellä ja unelmoisin koko ajan jostain kauniista. Miksi siis ostaa sitä ihan ok:ta, mieluummin olen kokonaan ilman.
Minusta tuntuu, että tuo mies X ei häpeile kavereiden seurassa, koska käsitin, että hänellä käy tai kävi paljon vieraita kotona. Mutta ehkä hän sitten halusi näyttää ulospäin tuntemattomille, että rahaa löytyy (merkkikuteet.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo mitä kuvailet on (naisten) neuroottisuutta.
Samasta syystä naiset ottavat 70% avioeroistakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä huomaa usein, etten jaksa aina panostaa hirveästi vaatteisiin, tai siis... En osaa selittää. Siis vältän kaikkia rumia rytkyjä, tekokuituja ja mauttomia rättejä. Mutta minua ei haittaa kulkea liian isoissa huppareissa, jotka saavat minut näyttämään paksulta möhkäleeltä. Tykkään vaellella huppu päässä ja käyttää mukavia housuja. En tuomalla tuo merkkejä esiin, olen itse asiassa ollut jo teinistä lähtien sitä mieltä, etten halua olla kävelevä mainos. En silti sano, etten ikinä käyttäisi mitään näkyvästi merkkipaitaa tai laukkua tai jotain. Mutta ehkä yritän kompensoida tätä asumusasiaa pukeutumalla vähän miten milloinkin.
Ap
Yrität kompeisoida heikkoa itsetuntoasi luomalla itsellesi hyvät ulkoiset puitteet.
Kautta aikojen ihmiset on nostattaneet sitä omaa egoaan talojen, autojen, vaatteiden, jne avulla. Sisältö on aina raameja tärkeämpi.
Mutta mites kun en pahemmin edes esittele kotiani kenellekään? Kyllä täällä ihmisiä käy ja instassa on pari kuvaa, mutta vältän liiallista hehkutusta. Autonkin kuvan poistin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä huomaa usein, etten jaksa aina panostaa hirveästi vaatteisiin, tai siis... En osaa selittää. Siis vältän kaikkia rumia rytkyjä, tekokuituja ja mauttomia rättejä. Mutta minua ei haittaa kulkea liian isoissa huppareissa, jotka saavat minut näyttämään paksulta möhkäleeltä. Tykkään vaellella huppu päässä ja käyttää mukavia housuja. En tuomalla tuo merkkejä esiin, olen itse asiassa ollut jo teinistä lähtien sitä mieltä, etten halua olla kävelevä mainos. En silti sano, etten ikinä käyttäisi mitään näkyvästi merkkipaitaa tai laukkua tai jotain. Mutta ehkä yritän kompensoida tätä asumusasiaa pukeutumalla vähän miten milloinkin.
Ap
Yrität kompeisoida heikkoa itsetuntoasi luomalla itsellesi hyvät ulkoiset puitteet.
En minä ketään muuta varten yritä yhtään mitään. En sano, että itsetuntoni on tosi hyvä, ei se ole. Mutta toisinaan saan sellaisia kohtauksia, että poistelen kaikki kotiin liittyvät kuvat instasta ja yritän pitää matalaa profiilia, ettei kukaan vain ajattele että yritän leijua eli FLEXATA kuten nykyään pitää sanoa.
En minä ketään muuta varten yritä yhtään mitään...mutta itseäsi varten yrität. Yrittät piilottaa itsesi niiden huppareiden taakse ja pidät matalaa profiilia ettei muuta ajattelisi sinusta pahaa. Kuvittelet myös, että muut menettää yöunensa sinun takia.
En usko että voisin olla aidosti onnellinen vuokrayksiössä. Huonekaluihin ei menisi rahaa, koska millekään ei olisi tilaa. Se raha menisi sitten joko autoon, tai jos olisin autoton niin ruokaan ja vaatteisiin. Mutta vaatteet kuluvat nopeasti ja muuttuvat 'vanhoiksi.' Ruuasta on hetken aikaa iloa, sitten sekin katoaa. Tavallaan en koe, että voisin olla onnellinen sellaisella elämäntyylillä. Sitä paitsi tavaroiden omistaminen tuo myös turvaa. Hätätilanteessa voi yrittää myydä jotain, eikä siltikään jää tyhjin käsin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä huomaa usein, etten jaksa aina panostaa hirveästi vaatteisiin, tai siis... En osaa selittää. Siis vältän kaikkia rumia rytkyjä, tekokuituja ja mauttomia rättejä. Mutta minua ei haittaa kulkea liian isoissa huppareissa, jotka saavat minut näyttämään paksulta möhkäleeltä. Tykkään vaellella huppu päässä ja käyttää mukavia housuja. En tuomalla tuo merkkejä esiin, olen itse asiassa ollut jo teinistä lähtien sitä mieltä, etten halua olla kävelevä mainos. En silti sano, etten ikinä käyttäisi mitään näkyvästi merkkipaitaa tai laukkua tai jotain. Mutta ehkä yritän kompensoida tätä asumusasiaa pukeutumalla vähän miten milloinkin.
Ap
Yrität kompeisoida heikkoa itsetuntoasi luomalla itsellesi hyvät ulkoiset puitteet.
Kautta aikojen ihmiset on nostattaneet sitä omaa egoaan talojen, autojen, vaatteiden, jne avulla. Sisältö on aina raameja tärkeämpi.
Mutta mites kun en pahemmin edes esittele kotiani kenellekään? Kyllä täällä ihmisiä käy ja instassa on pari kuvaa, mutta vältän liiallista hehkutusta. Autonkin kuvan poistin.
Tässä ei nyt yksin puhuta SINUSTA vaan ihan yleisellä tasolla rupatellaan ajanvietteenä käytettävällä keskustelupalstalla. Luuletko ihan oikeasti, että kaikki on sinulle kateellisia ja nyt sinun pitää piilotella sitä, että satuit olemaan onnekas?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä huomaa usein, etten jaksa aina panostaa hirveästi vaatteisiin, tai siis... En osaa selittää. Siis vältän kaikkia rumia rytkyjä, tekokuituja ja mauttomia rättejä. Mutta minua ei haittaa kulkea liian isoissa huppareissa, jotka saavat minut näyttämään paksulta möhkäleeltä. Tykkään vaellella huppu päässä ja käyttää mukavia housuja. En tuomalla tuo merkkejä esiin, olen itse asiassa ollut jo teinistä lähtien sitä mieltä, etten halua olla kävelevä mainos. En silti sano, etten ikinä käyttäisi mitään näkyvästi merkkipaitaa tai laukkua tai jotain. Mutta ehkä yritän kompensoida tätä asumusasiaa pukeutumalla vähän miten milloinkin.
Ap
Yrität kompeisoida heikkoa itsetuntoasi luomalla itsellesi hyvät ulkoiset puitteet.
Kautta aikojen ihmiset on nostattaneet sitä omaa egoaan talojen, autojen, vaatteiden, jne avulla. Sisältö on aina raameja tärkeämpi.
Mutta mites kun en pahemmin edes esittele kotiani kenellekään? Kyllä täällä ihmisiä käy ja instassa on pari kuvaa, mutta vältän liiallista hehkutusta. Autonkin kuvan poistin.
Tässä ei nyt yksin puhuta SINUSTA vaan ihan yleisellä tasolla rupatellaan ajanvietteenä käytettävällä keskustelupalstalla. Luuletko ihan oikeasti, että kaikki on sinulle kateellisia ja nyt sinun pitää piilotella sitä, että satuit olemaan onnekas?
Ai minun aloittamassani ketjussa ei puhuta MINUSTA? 😆
Enkä sanoisi perintöä onnekkuudeksi.
Jos et ymmärrä, niin tässä nimenomaan puhutaan minusta, ei naapurista. Ja kysymys kuului, että miksi tunnen huonoa omatuntoa siitä, että asun tällä tavalla. Kun en oikeasti edes yritä kehuskella sillä. Ehkä ainoa syy miksi tykkään pitää niitä kuvia instassa on se, että ihmiset näkevät sisustustaitoni. Olen siitä ylpeä ja haluan jakaa kauniita juttuja muille.
Vierailija kirjoitti:
En usko että voisin olla aidosti onnellinen vuokrayksiössä. Huonekaluihin ei menisi rahaa, koska millekään ei olisi tilaa. Se raha menisi sitten joko autoon, tai jos olisin autoton niin ruokaan ja vaatteisiin. Mutta vaatteet kuluvat nopeasti ja muuttuvat 'vanhoiksi.' Ruuasta on hetken aikaa iloa, sitten sekin katoaa. Tavallaan en koe, että voisin olla onnellinen sellaisella elämäntyylillä. Sitä paitsi tavaroiden omistaminen tuo myös turvaa. Hätätilanteessa voi yrittää myydä jotain, eikä siltikään jää tyhjin käsin.
Ap
Eli nostatat sitää omaa egoasi tavaroilla.
Sun on vaikea sijoittaa omaa taustaasi tämän hetkiseen lähimpään viitekehykseen eli opiskelijuuteen. Ihmisryhmät leimataan nopeasti muutaman piirteen perusteella- opiskelijat elävät niukkuudessa, hyvin toimeentuleva keskiluokka ei koe puutetta, etc- joiden odotetaan oleman jokaisen ryhmään kuuluvan henkilökohtainen piirre. Jokainen porukka koostuu kuitenkin yksilöistä ja kaikilla on mitä ristiriitaisempia piirteitä itsessään. Et ole yhtään "huonompi" opiskelijana tai nuorena aikuisena koska sinulla on turvattu toimentulo ja voit nauttia elämästä ehkä enemmän kuin keskiverohenkilö tämänhetkisessä viiteryhmässäsi. Sinulla on oikeus elää omannäköistä elämää ja tehdä niitä asioita jotka tuntuvat oikeilta. Itsensä "pienentäminen" tai omien ominaisuuksien kätkeminen on tosi tyypillistä kun yrittää sulautua joukkoon, saada hyväksyntää ja ennen kaikkea vältellä kateutta. Kateus on inhottavaa, ja muitten hyväosaisuus herättää aina joissain negatiiviisia tunteita mutta se ei ole sinun vikasi. Kuulostat kivalta tyypiltä, et ollenaa pröystäilevältä, ja suurin osa ihmisistä hyväksyy sinut juuri sellaisena kuin olet. Kivaa kesää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä huomaa usein, etten jaksa aina panostaa hirveästi vaatteisiin, tai siis... En osaa selittää. Siis vältän kaikkia rumia rytkyjä, tekokuituja ja mauttomia rättejä. Mutta minua ei haittaa kulkea liian isoissa huppareissa, jotka saavat minut näyttämään paksulta möhkäleeltä. Tykkään vaellella huppu päässä ja käyttää mukavia housuja. En tuomalla tuo merkkejä esiin, olen itse asiassa ollut jo teinistä lähtien sitä mieltä, etten halua olla kävelevä mainos. En silti sano, etten ikinä käyttäisi mitään näkyvästi merkkipaitaa tai laukkua tai jotain. Mutta ehkä yritän kompensoida tätä asumusasiaa pukeutumalla vähän miten milloinkin.
Ap
Yrität kompeisoida heikkoa itsetuntoasi luomalla itsellesi hyvät ulkoiset puitteet.
Kautta aikojen ihmiset on nostattaneet sitä omaa egoaan talojen, autojen, vaatteiden, jne avulla. Sisältö on aina raameja tärkeämpi.
Mutta mites kun en pahemmin edes esittele kotiani kenellekään? Kyllä täällä ihmisiä käy ja instassa on pari kuvaa, mutta vältän liiallista hehkutusta. Autonkin kuvan poistin.
Tässä ei nyt yksin puhuta SINUSTA vaan ihan yleisellä tasolla rupatellaan ajanvietteenä käytettävällä keskustelupalstalla. Luuletko ihan oikeasti, että kaikki on sinulle kateellisia ja nyt sinun pitää piilotella sitä, että satuit olemaan onnekas?
Ai minun aloittamassani ketjussa ei puhuta MINUSTA? 😆
Enkä sanoisi perintöä onnekkuudeksi.
Hih hih
Joo jos vie toistenkin perintöosat niin ei ole koskaan onnellinen.