Mitä keinoja käytätte uhmisten " kurittamiseen" ?
Luin otsikon " 2,5 v. poikien äidit, meneekö hermot vai olenko yksin?" alta lohdullisena, että en ole yksin kiukkuisten 2 ja 4 vuotiaiden poikien kanssa. 4 v (mielestäni rauhallinen ainakin tähän asti) on päättänyt riehaantua kesälomallamme, ja potkii, puree, lyö, ilkkuu ym. Pahin kohteensa on vanhempi sisko. Nyt pikkuveikkansa (2,5 v) samaistuu isoveljeen ja mm. eilen illalla puri veljeään. Tänä iltana kiusattuaan mielestäni tarpeeksi laitoin hänet pinnasänkyynsä rauhoittuun. Kun vihdoin rauhoittui ja pääsi sieltä pois, tuli kesken iltasadun lyömään minua (ja kovaa). Laitoin takaisin pinnasänkyynsä, jonne nukahti.
Vanhemmalta veljeltä olen lopettanut telkun katselun,pleikan pelaamisen, hän on menettänyt karkkipäivän. Tarvittaessa otan hänet syliin tiukasti rauhoittumaan, jossa hän yrittää myös potkia, raapia ym.aikansa. " syliterapia" vaikuttaisi olevan tehokkain rangaistus, mutta vain seuraavaan lyhyeen hetkeen asti. Siispä kertoisitteko yst. vinkkejä, miten saatte uhmiksenne rauhoittumaan, mitkä ovat hyviä ja teokkaita keinoja? Pahimmillaan itsekin huudan ja kiroilen, jonka jälkeen tilanteet vain pahenee. (tietenkin).
Kommentit (11)
En pidä siitä, että sängystä tai omasta huoneesta tulee ikävä juttu rangaistuksen takia.
Laitan pojan jäähylle lähimmälle tuolille, pallille tms. Eli olen ihan hänen lähellään. Komennan ensin muutaman kerran ja jos ei tyyli muutu, sanon, että kohta menet jäähylle. Kannan jäähypaikalle takaisin, jos karkaa. Sanon, että saa tulla pois, kun annan luvan. En isututa kuin vähän aikaa. Yleensä lyöminen ym. loppuu nopeasti meillä näin.
Jos lyö jollain tavaralla, sanon, että otan tavaran pois, jos ei osaa olla nätisti.
Jos ei muu auta, pidän sylissä niin kauan, että tilanne rauhoittuu. Poitsu on 2v.4kk.
mailto:
Vanhemmalta veljeltä olen lopettanut telkun katselun,pleikan pelaamisen,
Meilläkin on samoja konsteja kokeiltu vilkkaan 4-vuotiaan kanssa, eikä niistä oikeastaan ollut mitään hyötyä..
Nyt on otettu käyttöön jäähynurkka ja tuloksen on aivan toisenlaiset.. Yleensä uskoo jo varoituksen, että jos touhu ei lopu niin jäähy kutsuu. Kuitenkin jäähyllä istutaan välillä useitakin kertoja päivässä.. Jäähypaikka on meillä sellaisessa paikassa, että poika näkee siitä kellon ja sanonkin aina hänelle minuutit jolloin pääsee pois. Ei tule unohdettua liian pitkäksi aikaa, kun muistuttaa itse..
Jäähynurkka toimii hyvin myös vajaa 2-vuotiaalla uhmaajalla, kun ei muuten meinaa saada uskomaan. Sinne laittaminen on merkki siitä, että nyt ollaan tosissaan ja hyvin on toiminut..
Jaksamista sinulle!
4-vuotiaalle silloin tällöin jonkun kohta tulossa olevan jutun menetys. Tyyliin ei iltasatua jos ei pesu suju reippaasti, ei jälkkäriä jos ei ruokaa syödä kunnolla.
Esim. sillä hetkellä käytössä oleva lelu pois, ja leikki seis. Esim.
- jos piirtää pöytään, kynät ja paperit pois
- jos telkkarissa pyörii lastenohjelma, niin telkkari kiinni
- hyvän syötävän/jälkiruoan evääminen samalla kun muut saavat sitä
- jäähy (tosin meillä ei toimi nurkka tai tuoli, kun lapsi ei pysy paikallaan. On pantava eri huoneeseen ja ovi kiinni. Huono puoli on se, että suljettu tila voi olla pelottava, joten aikuisen on hyvä mennä mukaan.)
Koitan välttää halaamista ja hellimistä välittömästi uhmaamisen seurauksena, sillä se palkitsee häiriökäyttäytymistä. Helliminen on parempi ajoittaa siihen, kun kaikki on hyvin, sekä hetkiin ennen uhmakohtausta, kun lapsi alkaa vaikuttaa yrmeältä.
Uhmaa ja raivokohtausta ei koskaan pidä palkita antamalla periksi.
Usein uhman takana voi olla huomion kalastamisen lisäksi väsymys, nälkä tai fyysinen epämukavuus.
Yleensä ensin annan pojan rauhassa kiukutella, jos siis ei vahingoita itseään tai muita. Poika saa raivareita ja heittäytyy lattialle ja HUUTAA. Jos kuitenkin tuo kohtaus ei mene nopeasti ohi, otan hänet syliin rauhoittumaan, usein hän myös protestoi sylissä ja kiemurtelee. Jos hän puree tai lyö, niin kiellän tiukasti. Jos ei mene perille, niin saatan hieman nipistää niskavilloista. Sitä teen kuitenkin aniharvoin, koska ei ole tarvetta.
Tytöllä on oma pikkuinen tuoli, joka toimii jäähytuolina. Siinä istutaan niin kauan kun kiukku menee ohi tai/ja " osaa taas käyttäytyä nätisti" . Aika on yleensä minuutista kolmeen. Sitten tyttö tulee halimaan ja " sovitaan kiukku" . Tämä ainakin vielä toiminut. Joskus yrittää tulla pois tuolista kesken karjunnan ja napakasti käsken takaisin tuoliin rauhoittumaan. Näin meillä...
kirjoitit, että tämä riehuminen on alkanut kesäloman alettua. Onko lapsilla (ja koko perheellä) nyt loman aikana jotenkin letkeempi rytmi? Ja onko sellaisa " vapaampaa" oleilua, tai muuten vain erilaista kuin normaalisti? Jos lapsi on turhautunut, kun ei tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu ja mitä pitäisi tehdä? Rutiinit on tosi tärkeitä lapsille...
Meidän muksu on ainakin niin pedantti ruoka- ja nukkumaanmenoaikojen yms. rutiinien suhteen, että jos poiketaan niistä enemmän kuin vähän, niin siitä seuraa katasrtofi. Tosin ikää on vasta 1,5v, mutta ihan kunnolla ollaan saatu esimakua tulevasta...
Mutta jos siis lapsilla on normaalisti tarkat rutiinit ja käyvät hoidossa (siellähän ne rutiinit vasta korostuukin), niin ei ihme, jos hyppivät seinille loma-aikaan. Minä lähestyisin ongelmaa päivärytmin tarkistuksella: aamulla normaaliaikaan ylös, säännölliset ruoka-ajat ja nukkumaan ajoissa. Jotain ohjattua toimintaa keksisin päivään (tyyliin aamu-ulkoilu leikkipuistoon, keskipäivällä rauhallisempaa leikkiä ja iltapäivällä/illalla taas vaikka ulos, uimaan tms).
Olisko tässä mitään itua?
Toistaiseksi kun on tehnyt jotain " pahaa" purrut, lyönyt tms. ollaan karjuttu tytölle! Mutta huomattin että tyttö pelästyy sitä (tietenkin) ja nyt ollaan tehty niin että jos alkaa mennä riehumiseksi tai ei muuten tottele ensin kielletään nätisti, jos ei tehoa (yleensä ei) niin seuraavaksi kysytään että: tarviiko äidin/isän karjaista ennen kuin uskot?.. Se yleensä tehoaa, tyttö toteaa että ei tarvii ja lopettaa huonon käytöksen (ainakin hetkeksi) =)
Meillä tuo sylissäpito ei toimi, tyttö ahdistuu ja raivoaa entistä pahemmin jos hänen fyysistä tilaa rajoittaa,kun on vihainen..on ollut sellainen ihan pienestä asti.. Jos saa itku-potku-raivarin, niin parhaiten sen saa loppumaan kun antaa huutaa lattialla ja pysyttelee itse lähettyvillä. Välillä kysyn että: Joko rauhoitut? yleensä pari kolme kertaa vastaus on: EN! mutta sitten jo rauhoituu ja silloin saa sit halata taas..
joskus uhkaan jollain konkreettisella seuraamuksella, mikäli riehuminen ei lopu. Esimerkiksi jos hän vaikka heittelee leluja, uhkaan ottaa lelut pois ja myös otan, jos heittely ei lopu. Joskus käytämme sitä, että laitamme pojan omaan huoneeseen " miettimään" asioita pieneksi ajaksi. Sekin toimii, koska poika ei mielellään mene sinne. Sen sijaan jäähypenkki ei toimi, koska poika istuu siinä oikein mielellään :) Joskus auttaa, kun onnistuu suuntaamaan riehujan huomion johonkin mukavampaan asiaan. Joskus auttaa sekin, kun puuttuu asiaan ennen kuin riehuminen on edes alkanut. Tunnistaa siis tavallaan ne merkit, joista se lähtee. Nyt kun poika on isompi (3 v.), olen yrittänyt yhä enemmän myös keskustella riehumisen taustalla olevista syistä. Esimerkiksi jos hän kiusaa siskoa, sanon suoraan, että taidat olla mustasukkainen, kun sisko on niin paljon äidin sylissä. Sitten saatan kertoa jonkun kivan jutun, mitä siskon kanssa voi tehdä, kun sisko on isompi. Tai saatan luvata, että kohta teen isoveljen kanssa jotain kivaa, jos hän malttaa hetken odottaa. Aiemmin vain huusin näissä tilanteissa ja siitä ei kyllä ollut mitään hyötyä.
lasten 2 ja 4 v asetuttua pöytään sanoin ankaraan sävyyn että muistakaakin nyt sitten mekastaa pöydässä, älkää vain unohtako riehua ja tapella
nelivuotias katsoi hyvin närkästyneenä ja sanoi että " eipäs muisteta"
mikä on meillä valitettavan havinaista yleensä vhintään purskutellaan puuroa tai muuta nastaa
ja todella, ateria sujui mallikkaasti ...
Hei, meillä pojat 6v ja 4,5v sekä pikkusisko 1v9kk. Kun lapsi törttöilee (meillä siis pojat), joutuvat ns.rangaistuspenkkiin, jossa he istuvat 1minuutti/ikävuosi. Tämä rangaistuspenkki pitäisi olla todella tylsä paikka, esim. tuoli eteiseen, josta ei ole näkymää mihinkään mielenkiintoiseen. Ja jos lapsi nousee tuolista tai toisin sanoen takapuoli ei ole tuolissa, niin aika alkaa aina alusta. Tuolista pääsee vasta pois kun aika on täytetty. Meillä kun tämä " törttöilytuoli" otettiin käyttöön, pojat poistuivat tuolista ensimmäisillä kerroilla useita kymmeniä kertoja. Nyt ovat pysyneet tuolissa, kun tietävät ajan kuluvan pian ja pääsevät sitten pois.