Minä en ole kiinni missään ajassa vaan liikun kokoajan menneisyyden ja nykyisyyden välillä.
Mikä tahansa random asia voi saada aikaan voimakkaan itkukohtauksen, eniten sitä saa aikaan ysärimusiikki, tämäkin viesti kirjoitetaan sen soidessa, muuten en saisi tätä tähän kirjoitettua jos en olisi ahdistunut. Mitä pidemmälle aika kuluu sitä vähemmän minä tunnen tänne kuuluvani ja mieli pysyy entistä kauemmin menneisyydessä, täällä nykyisyydessä ei ole juuri mitään mikä pitäisi minua kiinni täällä, ehkä jos minä poistan itseni täältä köyden avulla kun soitan kasari ja ysärimusiikkia samalla saan mielen lukittua lopullisesti kiinni menneeseeen ja olen universumin sammumiseen asti siellä missä kuulunkin, menneessä enkä nykyisyydessä joka on minulle ihan tuntematon.
Kommentit (15)
Voimia sinulle! Hyvä että olet saanut elää hyviäkin aikoja, joiden muistelusta voit saada lohtua nyt, kun on vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Voimia sinulle! Hyvä että olet saanut elää hyviäkin aikoja, joiden muistelusta voit saada lohtua nyt, kun on vaikeaa.
En kyllä tiedä saako niistä lohtua, melkein samaa ahdistusta kuin nykyisyydestä kun tietää ok-ajat on mennyttä ja edessä on vaan pelkkää pas kaa. Ja jos joku kommentoi mene ulos niin ei onnistu kun pitäisi siivota mutta ei jaksaisi mutta ei ole viikollakaan aikaa kun pitää olla töissä johon menee kaikki energia, nurmikkokin pitäisi leikata ruohonleikkurilla joka on sellainen savukone että siitä saa varmaan syövän kun sitä hengittää mutta eipä ole rahaa ostaa uutta.
Aivan sama minä olen heikkolahjainen jälkeenjäännyt luuseri.
Hei luuseri. Samalla voit tehdä filosofista pohdintaa siitä, mitä on aika. Miksi ihmisen ylipäätään pitäisi olla nykyhetkessä kiinni, jos jokin muu ajanjakso on ollut paljon miellyttävämpi. Ihmiselle menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden tapahtumat ovat vain kokemuksia. Eri ajanjaksoilla ei tulisi olla eriarvoisia merkityksiä ihmiselle.
Eilistä ei enää ole, huominen ei ole vielä tullut, joten on elettävä tässä ja nyt.
Vierailija kirjoitti:
Hei luuseri. Samalla voit tehdä filosofista pohdintaa siitä, mitä on aika. Miksi ihmisen ylipäätään pitäisi olla nykyhetkessä kiinni, jos jokin muu ajanjakso on ollut paljon miellyttävämpi. Ihmiselle menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden tapahtumat ovat vain kokemuksia. Eri ajanjaksoilla ei tulisi olla eriarvoisia merkityksiä ihmiselle.
Aivoissani on niin vähän soluja jäljellä ja muu neurologinen toiminta vähäistä etten tajunnut mitä yritit sanoa, näen vain sanoja joita en osaa yhdistää kokonaisuudeksi jota ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Eilistä ei enää ole, huominen ei ole vielä tullut, joten on elettävä tässä ja nyt.
Jos puhutaan päivistä eilinen oli melko samaa kakkaa kun tämä päivä tulee olemaan ja huominen samaa kakkaa kun tämäkin päivä. Jos puhutaan vuosista viime vuosi oli melkosta pas kaa ja tämä vuosi tulee olemaan vielä pahempi ja ensi vuosi vielä pahempi. Jos puhutaan kymmenistä vuosista viime vuosikymmen oli puolet melko pas kaa, tämä vuosikymmen tulee olemaan jos nyt olen edes tätä vuotta elossa niin järkyttävää pas kaa ja sitä seuraava mitä suurella todennäköisyydellä en elä niin kauhua ja kärsimystä ennennäkemättömällä tavalla. Ja nämä ennusteet perustuu havainnointeihin ja arvioihin jotka ovat melko luotettavia.
Mitä ne asiat ovat, joita koet menettäneesi, jotka kuuluvat menneisyyteesi? Eikö mitään vastaavaa voisi enää tapahtua tai jos tapahtuisi, olisiko se nykyään hyvä asia?
Onko sinulla mitään, mistä olla kiitollinen? Tekstistäsi löytyy maininta työpaikasta, joten se löytyy ja nurmikon ajosta, joten sinulla on oma piha? Kuulostaa hyvältä.
Miksi olet mielestäsi luuseri? Minkä asian tulisi muuttua, että et kokisi olevasi luuseri. Vaaditko itseltäsi liikaa tai arvotatko itsesi saavutusten kautta?
Pohdintasi kuulostavat tutulta masentuneen korviin.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ne asiat ovat, joita koet menettäneesi, jotka kuuluvat menneisyyteesi? Eikö mitään vastaavaa voisi enää tapahtua tai jos tapahtuisi, olisiko se nykyään hyvä asia?
Onko sinulla mitään, mistä olla kiitollinen? Tekstistäsi löytyy maininta työpaikasta, joten se löytyy ja nurmikon ajosta, joten sinulla on oma piha? Kuulostaa hyvältä.
Miksi olet mielestäsi luuseri? Minkä asian tulisi muuttua, että et kokisi olevasi luuseri. Vaaditko itseltäsi liikaa tai arvotatko itsesi saavutusten kautta?
Pohdintasi kuulostavat tutulta masentuneen korviin.
En uskalla mainita mitä asioita vaikka minua tuskin kukaan tunnistaa täältä mutta silti ja ei, tuskin enää voi tapahtua. Mutta jos tapahtuisi olisi hyvä asia.
On jotain mutta taas jos mainitsee ja joku tulee aukomaan siitä päätään tähän menetän hermoni heti joten ei mainita. Työpaikka joo mutta vaikka onkin yksinkertainen työ, todella fyysistä tosin niin se ei kestä kuin noin kuukauden ja olen jo nyt lähellä etten jaksaisi sitäkään tehdä ja varmaan loppuunpalanut vuosia sitten mutta tarvii rahaa mutta tämän työn jälkeen en jaksa mitään vähään aikaan. Piha joo mutta ei jaksaisi ajaa varsinkin kun leikkuri on täysi romu ja pitäisi saada uusi ostettua.
Jotten olisi enää luuseri minulla pitäisi olla uudet aivot, tämä nykyinen on jo syntymästä asti ollut rikki, asperger, add ja varmaan muita neurologisia ongelmia jotka tietenkin ovat pysyviä eikä niitä pysty muuttamaan. Kaikki koulut ym. elämä ollut vaikeata ja pään lyömistä seinään kun mistään ei ole tullut mitään ja kaikessa on ollut vaikeata. Olisi varmaan auttanut jos nämä olisi lapsena huomattu mutta kun vasta yli 30-vuotiaana tulleet esille niin johan siinä välissä varmasti kaiken maailman masennukset ym. ongelmat ehtineet syntyä kun ei ole saannut ajoissa asianmukaista apua joten nyt pää on niin pas kana, itsetunto pas ka ym. mennyt pöntöstä alas et silleen et tuskin olen enää korjattavissa minkäänlaiseen kuntoon.
luuseri kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ne asiat ovat, joita koet menettäneesi, jotka kuuluvat menneisyyteesi? Eikö mitään vastaavaa voisi enää tapahtua tai jos tapahtuisi, olisiko se nykyään hyvä asia?
Onko sinulla mitään, mistä olla kiitollinen? Tekstistäsi löytyy maininta työpaikasta, joten se löytyy ja nurmikon ajosta, joten sinulla on oma piha? Kuulostaa hyvältä.
Miksi olet mielestäsi luuseri? Minkä asian tulisi muuttua, että et kokisi olevasi luuseri. Vaaditko itseltäsi liikaa tai arvotatko itsesi saavutusten kautta?
Pohdintasi kuulostavat tutulta masentuneen korviin.
En uskalla mainita mitä asioita vaikka minua tuskin kukaan tunnistaa täältä mutta silti ja ei, tuskin enää voi tapahtua. Mutta jos tapahtuisi olisi hyvä asia.
On jotain mutta taas jos mainitsee ja joku tulee aukomaan siitä päätään tähän menetän hermoni heti joten ei mainita. Työpaikka joo mutta vaikka onkin yksinkertainen työ, todella fyysistä tosin niin se ei kestä kuin noin kuukauden ja olen jo nyt lähellä etten jaksaisi sitäkään tehdä ja varmaan loppuunpalanut vuosia sitten mutta tarvii rahaa mutta tämän työn jälkeen en jaksa mitään vähään aikaan. Piha joo mutta ei jaksaisi ajaa varsinkin kun leikkuri on täysi romu ja pitäisi saada uusi ostettua.
Jotten olisi enää luuseri minulla pitäisi olla uudet aivot, tämä nykyinen on jo syntymästä asti ollut rikki, asperger, add ja varmaan muita neurologisia ongelmia jotka tietenkin ovat pysyviä eikä niitä pysty muuttamaan. Kaikki koulut ym. elämä ollut vaikeata ja pään lyömistä seinään kun mistään ei ole tullut mitään ja kaikessa on ollut vaikeata. Olisi varmaan auttanut jos nämä olisi lapsena huomattu mutta kun vasta yli 30-vuotiaana tulleet esille niin johan siinä välissä varmasti kaiken maailman masennukset ym. ongelmat ehtineet syntyä kun ei ole saannut ajoissa asianmukaista apua joten nyt pää on niin pas kana, itsetunto pas ka ym. mennyt pöntöstä alas et silleen et tuskin olen enää korjattavissa minkäänlaiseen kuntoon.
Kuulostaa todella surulliselta. Onko sinulla kuitenkin joku hoitokontakti olemassa? Tai onko sinulla ystäviä? Mistäpäin olet? Jos alkaisit opiskella/harrastaa esim jotain taidejuttuja tai vastaavaa ja saisit elämääsi sisältöä? Tai kiinnostavatko jatko-opinnot?
Vierailija kirjoitti:
luuseri kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ne asiat ovat, joita koet menettäneesi, jotka kuuluvat menneisyyteesi? Eikö mitään vastaavaa voisi enää tapahtua tai jos tapahtuisi, olisiko se nykyään hyvä asia?
Onko sinulla mitään, mistä olla kiitollinen? Tekstistäsi löytyy maininta työpaikasta, joten se löytyy ja nurmikon ajosta, joten sinulla on oma piha? Kuulostaa hyvältä.
Miksi olet mielestäsi luuseri? Minkä asian tulisi muuttua, että et kokisi olevasi luuseri. Vaaditko itseltäsi liikaa tai arvotatko itsesi saavutusten kautta?
Pohdintasi kuulostavat tutulta masentuneen korviin.
En uskalla mainita mitä asioita vaikka minua tuskin kukaan tunnistaa täältä mutta silti ja ei, tuskin enää voi tapahtua. Mutta jos tapahtuisi olisi hyvä asia.
On jotain mutta taas jos mainitsee ja joku tulee aukomaan siitä päätään tähän menetän hermoni heti joten ei mainita. Työpaikka joo mutta vaikka onkin yksinkertainen työ, todella fyysistä tosin niin se ei kestä kuin noin kuukauden ja olen jo nyt lähellä etten jaksaisi sitäkään tehdä ja varmaan loppuunpalanut vuosia sitten mutta tarvii rahaa mutta tämän työn jälkeen en jaksa mitään vähään aikaan. Piha joo mutta ei jaksaisi ajaa varsinkin kun leikkuri on täysi romu ja pitäisi saada uusi ostettua.
Jotten olisi enää luuseri minulla pitäisi olla uudet aivot, tämä nykyinen on jo syntymästä asti ollut rikki, asperger, add ja varmaan muita neurologisia ongelmia jotka tietenkin ovat pysyviä eikä niitä pysty muuttamaan. Kaikki koulut ym. elämä ollut vaikeata ja pään lyömistä seinään kun mistään ei ole tullut mitään ja kaikessa on ollut vaikeata. Olisi varmaan auttanut jos nämä olisi lapsena huomattu mutta kun vasta yli 30-vuotiaana tulleet esille niin johan siinä välissä varmasti kaiken maailman masennukset ym. ongelmat ehtineet syntyä kun ei ole saannut ajoissa asianmukaista apua joten nyt pää on niin pas kana, itsetunto pas ka ym. mennyt pöntöstä alas et silleen et tuskin olen enää korjattavissa minkäänlaiseen kuntoon.
Kuulostaa todella surulliselta. Onko sinulla kuitenkin joku hoitokontakti olemassa? Tai onko sinulla ystäviä? Mistäpäin olet? Jos alkaisit opiskella/harrastaa esim jotain taidejuttuja tai vastaavaa ja saisit elämääsi sisältöä? Tai kiinnostavatko jatko-opinnot?
On olemassa, vuodesta 2005 lähtien. Ei ole ystäviä, kavereita. Asun maalla päijänteen lähellä mutta ei sen tarkemmin. Harrastaminen pitäisi olla sellaista mikä kiinnostaa mutta kiinnostus on autot ym. koneet mutta ei ole rahaa harrastaa näitä niin eipä sitten eikä joku ilmainen ym. joku harrastus mitä pitäisi väkisin tehdä kiinnosta. Opiskelu on ihan suljettu ajatus koska tässä kunnossa siitä ei tulisi yhtään mitään, yksi ammatti on tullut opiskeltua mutta sekin oli todella vaikeaa ja siitäkin on 15 vuotta enkä muista siitä paljoa mitään ja siinä välissä 2 kertaa yrittänyt jotain ammattia opiskella mutta niistä ei tullut mitään, pää ei vaan toiminut. On todella hyvät tulevaisuuden näkymät kun työnteosta on tule juuri mitään ja opiskelukaan ei onnistu et jee. Sitten kun on vielä jotain pakko oireita tai mitä lie asioita mitkä pitää mennä tietyllä tavalla esim. ruokailu minulla pitää mennä tietyin kellon ajoin ja jos työ ei sitä salli niin työ saa jäädä.
Voisi melkein antaa olla ja poistua tästä maailmasta kun tällainen ihmisromu olen.
Päästäsi sinä olet vialla, ei siinä sen kummempaa.
Voisitko ajatella, että olet tärkeä ja arvokas itsellesi!
Sastuasi nykyisen työrupeaman tehtyä, olisit ja rauhoittaisit elämän hetkeksi (vaikkakin talous tiukoilla- mutta ainahan se on...) ja antaisit itsellesi luvan olla olemassa sellaisena kuin olet ja yrittää opetella ajattelemaan itsestäsi myönteisemmin.
Sinä olet yhtä arvokas kuin kuka tahansa muukin. Et arvotu sillä, mitä olet opiskellut, onko just nyt työpaikkaa tai muusta statuksesta. Et ole mikään looseri!
Voimahaleja!
Mikä tämä nykyinen aika edes on, täällä ole mitään, pelkkää tuskaa ja ahdistusta ja kaikkea mikä ei tunnu miltään vaan on onttoa ja tyhjää, en koe tätä oikeaksi, tämä on epätodellinen ja väärä ja jokainen päivä vie minua kauemmaksi jotain mitä on ollut ja edessä on pelkkää tyhjyyttä.
Ehkä kuolleena pääsee takaisin sinne minne kokee kuuluvansa.