Miten saada eroon stressisyöminen kuriin?

Onko kukaan keksinyt tähän mitään hyvää konstia? Tuntuu kuin syöminen olisi ainoita asioita, jotka auttavat sietämään kovaa kuormitusta.

Itselläni auttoi vastaavaan ajattelutavan tiedostaminen ja tietoinen muuttaminen. Oma ongelmani oli itseni palkitseminen syömisellä. Jos oli rankka päivä töissä, palkitsin itseni jollain herkulla. Joku projekti saatu päätökseen, ruokaa. Jne. Kun tiedostin asian, aloin vaan systemaattisesti muuttaa tapaani. Kun tuli tuo tunne, että haluan palkita itseni ruoalla, lähdinkin lenkille :) Nykyään teen muitakin juttuja, esim. varaan ajan kosmetologille projektin deadline-päiväksi eli ennakoin.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni auttoi vastaavaan ajattelutavan tiedostaminen ja tietoinen muuttaminen. Oma ongelmani oli itseni palkitseminen syömisellä. Jos oli rankka päivä töissä, palkitsin itseni jollain herkulla. Joku projekti saatu päätökseen, ruokaa. Jne. Kun tiedostin asian, aloin vaan systemaattisesti muuttaa tapaani. Kun tuli tuo tunne, että haluan palkita itseni ruoalla, lähdinkin lenkille :) Nykyään teen muitakin juttuja, esim. varaan ajan kosmetologille projektin deadline-päiväksi eli ennakoin.

Ja tuo on toiminut? Ei ole tullut paljon repsahduksia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni auttoi vastaavaan ajattelutavan tiedostaminen ja tietoinen muuttaminen. Oma ongelmani oli itseni palkitseminen syömisellä. Jos oli rankka päivä töissä, palkitsin itseni jollain herkulla. Joku projekti saatu päätökseen, ruokaa. Jne. Kun tiedostin asian, aloin vaan systemaattisesti muuttaa tapaani. Kun tuli tuo tunne, että haluan palkita itseni ruoalla, lähdinkin lenkille :) Nykyään teen muitakin juttuja, esim. varaan ajan kosmetologille projektin deadline-päiväksi eli ennakoin.

Ja tuo on toiminut? Ei ole tullut paljon repsahduksia?

Ei repsahduksia. Ei se toki sitä tarkoita, ettenkö söisi, syön myös herkkuja, mutta en palkkioksi mistään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni auttoi vastaavaan ajattelutavan tiedostaminen ja tietoinen muuttaminen. Oma ongelmani oli itseni palkitseminen syömisellä. Jos oli rankka päivä töissä, palkitsin itseni jollain herkulla. Joku projekti saatu päätökseen, ruokaa. Jne. Kun tiedostin asian, aloin vaan systemaattisesti muuttaa tapaani. Kun tuli tuo tunne, että haluan palkita itseni ruoalla, lähdinkin lenkille :) Nykyään teen muitakin juttuja, esim. varaan ajan kosmetologille projektin deadline-päiväksi eli ennakoin.

Ja tuo on toiminut? Ei ole tullut paljon repsahduksia?

Ei repsahduksia. Ei se toki sitä tarkoita, ettenkö söisi, syön myös herkkuja, mutta en palkkioksi mistään.

Minulla tuntuu siltä kuin aivot olisivat koko ajan siinä tilassa, että tarvitsisi jonkun palkinnon. Olen ajatellut että stressi joskus vielä helpottaa, muttei niin ole käynyt.

Minulla taas ei ole mitään palkkioajattelua, vaan jotenkin koko ruokahalu lähtee, mutta energian tarve säilyy ja ainoa mitä haluaa laittaa suustaan alas, on jotain tiheäenergistä epäruokaa. 

Ongelma ratkeaa itsestään, kun stressi on ratkennut, mutta stressin aikana ei riitä resursseja ruokavalion ylläpitoon. 

- eräs stressilihoja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni auttoi vastaavaan ajattelutavan tiedostaminen ja tietoinen muuttaminen. Oma ongelmani oli itseni palkitseminen syömisellä. Jos oli rankka päivä töissä, palkitsin itseni jollain herkulla. Joku projekti saatu päätökseen, ruokaa. Jne. Kun tiedostin asian, aloin vaan systemaattisesti muuttaa tapaani. Kun tuli tuo tunne, että haluan palkita itseni ruoalla, lähdinkin lenkille :) Nykyään teen muitakin juttuja, esim. varaan ajan kosmetologille projektin deadline-päiväksi eli ennakoin.

Ja tuo on toiminut? Ei ole tullut paljon repsahduksia?

Ei repsahduksia. Ei se toki sitä tarkoita, ettenkö söisi, syön myös herkkuja, mutta en palkkioksi mistään.

Minulla tuntuu siltä kuin aivot olisivat koko ajan siinä tilassa, että tarvitsisi jonkun palkinnon. Olen ajatellut että stressi joskus vielä helpottaa, muttei niin ole käynyt.

Suvussani taitaa muillakin olla vastaavaa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla taas ei ole mitään palkkioajattelua, vaan jotenkin koko ruokahalu lähtee, mutta energian tarve säilyy ja ainoa mitä haluaa laittaa suustaan alas, on jotain tiheäenergistä epäruokaa. 

Ongelma ratkeaa itsestään, kun stressi on ratkennut, mutta stressin aikana ei riitä resursseja ruokavalion ylläpitoon. 

- eräs stressilihoja

Minulla ei stressi tunnu helpottavan. Olen ollut vuosia aika kierroksilla. Kun joku ongelma ratkeaa, niin tulee heti uusia tilalle.

Juominen. Olut auttaa aina tiukassa paikassa.

Päättää olla syömättä ylimääräistä skeidaa ja sitten ei syö. Aivan sama periaate kuin laihduttaessakin. Helppoa, kyllä aikuisen ihmisen pitäisi pystyä päätöksiä tekemään.

Vierailija kirjoitti:

Päättää olla syömättä ylimääräistä skeidaa ja sitten ei syö. Aivan sama periaate kuin laihduttaessakin. Helppoa, kyllä aikuisen ihmisen pitäisi pystyä päätöksiä tekemään.

Olen ollut tekemättä itsaria. Saanko nyt kehuja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla taas ei ole mitään palkkioajattelua, vaan jotenkin koko ruokahalu lähtee, mutta energian tarve säilyy ja ainoa mitä haluaa laittaa suustaan alas, on jotain tiheäenergistä epäruokaa. 

Ongelma ratkeaa itsestään, kun stressi on ratkennut, mutta stressin aikana ei riitä resursseja ruokavalion ylläpitoon. 

- eräs stressilihoja

Minulla ei stressi tunnu helpottavan. Olen ollut vuosia aika kierroksilla. Kun joku ongelma ratkeaa, niin tulee heti uusia tilalle.

Tutustu youtubessa DE Eric Bergiin ja adrenal body typeen ja adrenal fatigueen. 

Siis Dr Eric Berg

Vierailija kirjoitti:

Juominen. Olut auttaa aina tiukassa paikassa.

Olen mieluummin pelkästään lihava kuin sen lisäksi myös humalainen ja/tai krapulainen.

Oma, ainakin jossain määrin toimiva taktiikkani on että yritän tunnistaa mielihalun ja kun se onnistuu, pysähdyn: mietin, että mitä tarvitsen ja mitä haluan. Mielihalu on hetkellinen lohdun tarve. Jos seuraan sitä, pikaista tyydytystä seuraa pettymys omaan itseeni. Jos taas noudatan aitoja tarpeitani, olen menossa oikeaan suuntaan ja voin olla ylpeä itsestäni.

Optimiesimerkki: on kova nälkä. Tekee mieli syödä se paikallisen ravintolan rasvainen jättiannos. Tunnistan mielihalun. Pysähdyn. Kerron itselleni että vaikka mieleni himoaa rasvaa, kehoni tarvitsee ravitsevaa ja terveellistä ruokaa, jota voi syödä runsaastikin, päinvastoin kuin sitä uppopaistettua mättöä. Syön terveellisesti (vaikka runsaastikin!) ja keskityn makuihin. Tulen kylläiseksi, mutta terveellisesti.

Yksi mielihalujen ominaisuus on nimenomaan "aaltoilu": mielihalu iskee hetkessä mutta menee myös helposti ohi. Jos haluan nyt mättöruokaa enkä saa sitä, himo ei jää päälle päiväkausiksi vaan menee ohi kun syönkin roskaruoan sijasta laadukasta ja ravitsevaa ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Oma, ainakin jossain määrin toimiva taktiikkani on että yritän tunnistaa mielihalun ja kun se onnistuu, pysähdyn: mietin, että mitä tarvitsen ja mitä haluan. Mielihalu on hetkellinen lohdun tarve. Jos seuraan sitä, pikaista tyydytystä seuraa pettymys omaan itseeni. Jos taas noudatan aitoja tarpeitani, olen menossa oikeaan suuntaan ja voin olla ylpeä itsestäni.

Optimiesimerkki: on kova nälkä. Tekee mieli syödä se paikallisen ravintolan rasvainen jättiannos. Tunnistan mielihalun. Pysähdyn. Kerron itselleni että vaikka mieleni himoaa rasvaa, kehoni tarvitsee ravitsevaa ja terveellistä ruokaa, jota voi syödä runsaastikin, päinvastoin kuin sitä uppopaistettua mättöä. Syön terveellisesti (vaikka runsaastikin!) ja keskityn makuihin. Tulen kylläiseksi, mutta terveellisesti.

Yksi mielihalujen ominaisuus on nimenomaan "aaltoilu": mielihalu iskee hetkessä mutta menee myös helposti ohi. Jos haluan nyt mättöruokaa enkä saa sitä, himo ei jää päälle päiväkausiksi vaan menee ohi kun syönkin roskaruoan sijasta laadukasta ja ravitsevaa ruokaa.

Pystytkö tuohon stressissäkin? Siis keskittymään noin hyvin omaan hyvinvointiin? Minulla on stressissä se ongelma, että omat tarpeet menevät viimeksiksi ja keskitän voimat siihen stressiasiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan keksinyt tähän mitään hyvää konstia? Tuntuu kuin syöminen olisi ainoita asioita, jotka auttavat sietämään kovaa kuormitusta.

Meditaatio, pysähtyminen, hengittäminen. Komediasarjat. Aikuisten värityskirjat.

Orgasmit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma, ainakin jossain määrin toimiva taktiikkani on että yritän tunnistaa mielihalun ja kun se onnistuu, pysähdyn: mietin, että mitä tarvitsen ja mitä haluan. Mielihalu on hetkellinen lohdun tarve. Jos seuraan sitä, pikaista tyydytystä seuraa pettymys omaan itseeni. Jos taas noudatan aitoja tarpeitani, olen menossa oikeaan suuntaan ja voin olla ylpeä itsestäni.

Optimiesimerkki: on kova nälkä. Tekee mieli syödä se paikallisen ravintolan rasvainen jättiannos. Tunnistan mielihalun. Pysähdyn. Kerron itselleni että vaikka mieleni himoaa rasvaa, kehoni tarvitsee ravitsevaa ja terveellistä ruokaa, jota voi syödä runsaastikin, päinvastoin kuin sitä uppopaistettua mättöä. Syön terveellisesti (vaikka runsaastikin!) ja keskityn makuihin. Tulen kylläiseksi, mutta terveellisesti.

Yksi mielihalujen ominaisuus on nimenomaan "aaltoilu": mielihalu iskee hetkessä mutta menee myös helposti ohi. Jos haluan nyt mättöruokaa enkä saa sitä, himo ei jää päälle päiväkausiksi vaan menee ohi kun syönkin roskaruoan sijasta laadukasta ja ravitsevaa ruokaa.

Pystytkö tuohon stressissäkin? Siis keskittymään noin hyvin omaan hyvinvointiin? Minulla on stressissä se ongelma, että omat tarpeet menevät viimeksiksi ja keskitän voimat siihen stressiasiaan. 

En aina, pakko myöntää. Stressin/paniikin voima on pahuksen vahva. Menen tosi helposti ylikierroksille. Juuri tämän takia olen päätynyt opiskelemaan näitä juttuja ihan maallikkopohjalta.

Olen lukemassa elämäni ensimmäistä e-kirjaa (e-kirjalaina kirjastosta), nimeltään "Coaching for resilience", jossa puhutaan mm. juuri siitä miten nykymaailman haasteet laukaisevat meissä saman stressireaktion kuin hyökkäävä sapelihammastiikeri meidän esi-isissämme, vaikka emme olekaan lähimainkaan samanlaisessa vaarassa.

Vierailija kirjoitti:

Siis Dr Eric Berg

Kannattaa suhtautua hyvin skeptisesti, jos yhtenä ensimmäisistä hakutuloksista tulee kysymyksiä onko tämä ihminen huijari.

Ihmedieettien myyjät ovat oma ryhmänsä, aina noihin porukkaa haksahtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis Dr Eric Berg

Kannattaa suhtautua hyvin skeptisesti, jos yhtenä ensimmäisistä hakutuloksista tulee kysymyksiä onko tämä ihminen huijari.

Ihmedieettien myyjät ovat oma ryhmänsä, aina noihin porukkaa haksahtaa.

Siellä nyt on tuhansittain muitakin videoita kuin ruokavalioon liittyviä. Ihan hyviä mielestäni.