Ikävä

Hitaasti hyväksymällä tosiasiat.

Hidasta tuntuu olevan. Tapahtui jo muutama kuukausi sitten. Toivoisin, että tämä menisi jo ohi. Asiat on käsitelty ja kunnossa. Ei jossiteltavaa. Ärsyttääkin tämä oma rakastuminen ja se, että toipuminen vie aina liikaa aikaa.

En voi muuten auttaa kuin kertomalla oman tarinani. Ehkä saat siitä toivoa.

Olin 5 vuotta yhdessä miehen kanssa, jota rakastin palavasti. Mies oli minua kohtaan välinpitämätön ja kontrolloiva, mutta en halunnut huomata sitä. Suorastaan riuduin rakkaudesta pitkään. Mies oli välillä maailman ihanin ja välillä sai minut tuntemaan itseni alhaiseksi maan matoseksi. Lopulta hän jätti minut ja minusta tuntui että kuolen. Iltaisin ja viikonloppuisin oli pahinta, koska olin ihan yksin.

Aloin kuitenkin löytämään hyvät puolet sinkkuudesta. Huomasin ne huonot puolet eksässä ja tietoisesti muistutin itseäni niistä. Sitten eräänä päivänä tapasin nykyisen mieheni ja olen ollut hänen kanssaan ihan erilainen kuin eksän kanssa. Eksän kanssa jouduin olemaan varpaillani mutta nykyisen kanssa olen vapautunut. Olen todella onnellinen nykyisin ja tiedostan, että vaikka kuinka rakastin eksää, en olisi koskaan hänen kanssaan saanut kaikkea tätä mitä olen nyksän kanssa saanut. Jos haluat vielä joskus parisuhteen, sinulle on varmasti luvassa joku toinen, joku parempi, joka rakastaa sinua niin kuin sinä ansaitset tulla rakastetuksi. Tiedän kyllä kuinka vaikea se ajatus on, että en ole vielä tavannut elämänkumppaniani, mutta jos vain haluat, niin kyllä se joku erityinen vielä jonain päivänä tulee elämääsi. Ehkä hän asuu lähempänä kuin arvaatkaan, omani löysin samasta pihapiiristä. Päivä kerrallaan.