Miten lopettaa rakastaminen kun mies ei rakastakaan?
Mies jätti vähän aikaa sitten, minä olin ehtinyt jo todella pahasti rakastua. Luulin, että tunteet on molemmin puolisia, mutta ei ne olleetkaan. Miten nämä omat tunteet saa pois, kun tuntuu vain ihan hirveän pahalle olla näin rakastunut yksipuolisesti? Itken vain päivät, kun on ikävä ja sattuu.
Miehellekin olen laittanut jo niin monta itkuviestiä, että olen pilannut niillä vain meidän välit.
Miten nämä tunteet oikein saa sammumaan? Pilaan elämäni näin.
Kommentit (19)
Anna itsellesi aikaa ja aktiivisesti ole haikailematta perään. Esim kun tunteet & muistot tulee vahvasti esiin niin teet jotain/ajattelet jotain mikä vie ajatukset muualle, ja sitä vaan toistona. Mulle autto eron jälkeen nämä.
Vierailija kirjoitti:
Ne sammuu ajan kanssa itsestään. Mutta ymmärrän kyllä että on raskasta kestää tuota aikaa, kun tunteet on vielä kovin vahvat. Itse olen noita alkoholilla lääkinnyt joskus, vaikka ei sitä varmaan suositella voikaan.
Alkoholi pahentaa, olen yrittänyt sitäkin. Humalassa ja varsinkin seuraavana päivänä itkettää kahta kauheammin.
ap.
Take the fuckíng pain. Ei niitä kuulu turruttaa mitenkään. Ota se vastaan ja varastoi sisääsi.
Kipu, se voi olla myös polttoaine...
Vierailija kirjoitti:
Aika on armollinen.
Ei vaan millään enää jaksaisi tätä.
ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne sammuu ajan kanssa itsestään. Mutta ymmärrän kyllä että on raskasta kestää tuota aikaa, kun tunteet on vielä kovin vahvat. Itse olen noita alkoholilla lääkinnyt joskus, vaikka ei sitä varmaan suositella voikaan.
Alkoholi pahentaa, olen yrittänyt sitäkin. Humalassa ja varsinkin seuraavana päivänä itkettää kahta kauheammin.
ap.
Toisaalta hyvä, eipä ole riskiä alkoholisoitua. Itselläni toimi pelottavan hyvin: humalassa ikävän ja surun korvasi uho ja ilo, krapulassa taas fyysinen olo oli niin huono ettei muistanut koko asiaa eikä kiinnostanut. Niinpä tuli vuoden verran melkein joka ilta tissuteltua.
Itsellä rakkautta ja kaipuuta... Eksää kohtaan rakkautta ja hetken tapailua kohtaan kaipuu. Yksin pitänee olla että helpottaa kun ei kestä jättämistä ja eroja.
Rakkaudellakin on elinkaarensa. Kun sinä olit elinkaaren hyvässä nousussa, toisella ei ollut näin. Hän oli jo sen lopussa ja käyttänyt tunteensa. Sinulle vielä jäi rakkauden tunteita. Nyt ne on kulutettava loppuun tavalla tai toisella. Älä liiaksi ruoki noita tunteitasi vaan yritä hankkia muuta ajateltavaa mielellesi. Uusia iloja ja vaikka murheitakin. Näin erääntyvät itsesi.
Vaikka kliseeltä kuulostaakin niin aika parantaa jne....
Arvosta itseäsi edes sen verran että lopetat niitten itkuviestien lähettämisen. Tiedän kokemuksesta että niitten lähettäminen on tyhmää ja säälittävää. Yhdenkään miehen perään ei kannata haikailla niin että oma elämä unohtuu.
Suhteen päättyminen on surun paikka, ja siihen auttaa aika. Oloaan voi yrittää parantaa keskittymällä positiiviseen ajatteluun, negatiivisen sijaan.
Psyykkaa itseäsi ajattelemalla, että mies oli reilu ja teki sinulle palveluksen olemalla rehellinen tunteistaan. Tunteitaan ei voi pakottaa, ja jos hän ei rakastanut sinua, oli oikein, että hän vapautti sinut rakkaudettomasta suhteesta, jotta voit löytää rakkautta muualta.
Monet tuhlaavat elämäänsä parisuhteessa, missä ei saa vastarakkautta. Toinen voi kysyttäessä sanoa: ”joo, joo, rakastan, rakastan”, vaikka todellisuudessa mieli halajaa muualle, petetään aina tilaisuuden tullen, tai pidetään, jopa sivusuhdetta.
Miksi haluaisit suhteen ihmisen kanssa, joka ei rakasta sinua? Leuka pystyyn, niin voit nähdä uusia potentiaalisia kumppaneita!
Ap, meidän elämään tulee ihmisiä, joilla on jotain aitoa annettavaa ja jotka ymmärtää meidän arvon ja joiden kanssa kummallakin syttyy tasapuolinen kiintymys. Aina vaan ei kaikkien kohdattujen kanssa näin käy. Siihen ei kukaan ole syyllinen, eikä siihen kuole, vaikka se on paskamaista ja kamalaa. Oma kokemus on, että hirveän pahasti jumiin jääminen johonkin ihmiseen johtuu joskus muista asioista, kuin juuri siitä ihmisestä itsestään. Ehkä itsellä on jotain hylkäyspelkoa, tai tuntuu, että tulee aina olemaan yksin jne. Mutta tässä on valopilkku: Joskus ne suuret tunteet eivät siis reaalisesti johdukaan siitä, että juuri se ihminen olisi ollut niin ihana ja sulle se ainoa oikea. (Ja miten olisikaan voinut olla, jos oli valmis jättämään sut taakseen?) Sun ei pitäisi koskaan joutua vakuuttamaan toista rakastamaan sua tai ottamaan sut takaisin (itkuviestit). Kannattaa siis ottaa koko ihmisen numero pois puhelimesta. Sä selviät tästä kyllä. Anna itsellesi aikaa toipua pettymisestä, haikaile, tai vollotakin rauhassa, mutta sovi jo lähiaikoina tapaamisia ystävien kanssa, treenaa, pidä itsesi liikkeellä ja kiireisenä. Aika tekee tehtävänsä, aina. Luota siihen.
Hanki elämä! Katsele ympärillesi, niin ehkä löydät jonkun, joka rakastaa sinua ja johon sinä voit rakastua. Tee jotain sellaista, että et ehdi suremaan.
Ihan ensimmäisenä poistat kännykästä ja jokaouolelta muualta sen miehen yhteystiedot niin et lähettele mitään itkuviestejä. Niillä ei ole yhtään mitään positiivista vaikutusta edes sinulle.
Etsi uusia kivoja kavereita, jos ei ole ennestään :) Heidän seurassaan voisi unohtua mieshuolet hetkeksi. Ja muista arvostaa itseäsi, olet varmasti mahtava juuri tuollaisena.
Ne sammuu ajan kanssa itsestään. Mutta ymmärrän kyllä että on raskasta kestää tuota aikaa, kun tunteet on vielä kovin vahvat. Itse olen noita alkoholilla lääkinnyt joskus, vaikka ei sitä varmaan suositella voikaan.