Työssäkäyvä yli 18-vuotias lapsi asuu kotona

Itse asuin 28 vuotiaaksi asti vanhempien luona. En maksanut ikinä mitään mistään.

Siitä sitten muutin suoraan omistusasuntoon.

Kyllä, mä maksoin vanhemmille kun asuin kotona.

Minä maksoin osan vuokrasta ja laskuista, kun asuin äidilläni 23-vuotiaaksi. En todellakaan halunnut vain loisia nurkissa, kun osa-aikatöissä kävin ja jotain ansaitsinkin.

Muutin omilleni heti, kun sain pidemmän sijaisuuden.

Jos osallistuu kotitöihin niin ei tarvitse maksaa. Toki olisi suotavaa, että ei tuhlaa kaikkia palkkarahojaan vaan säästää pesämunaksi sitä hetkeä varten kun muuttaa kotoa.

En huolisi rahaa, jos lapsi osaisi säästää palkastaan ja jos minulla olisi varaa maksaa asuminen itse.

Se on nykypäivää että täysi-ikäiset asuu vanhempien tykönä. Eikä tee mitään eikä maksa mitään niille.

Ihan riippuu vanhempien tuloista, kotona asumisen syistä, säästökohteesta ja iästä.

18v kohtelisin eri tavalla kuin 28v. Opiskelurahaa säästävää kesätyöläistä kohtelisin eri tavalla kuin päivärahaa nostavaa peräkammarinoletettua. Jne.

Kyllä pientä korvausta, ihan siitä syystä, että a) ei synny kuvitelmaa, että kaikki palkka jää omaan hurvittelukäyttöön ja b) että kannustaa hakemaan omaa asuntoa.

Kuten edellä sanottu, iästä ja tilanteesta riippuen. Joku 18v voi hyvin asua ilmaiseksi ja säästää rahaa, vuoden tai parikin, mutta ei todellakaan niin että normaali aikuinen pyörii sen 10 vuotta nurkissa, maksoi tai ei.

Meillä 18v käy töissä pe-la, muuten opiskelee. Ostaa omista rahoistaan vaatteensa. Siitä muutaman satasen palkasta en edellytä että maksaa asumisesta tai ruuasta. Osallistuminen kotitöihin on itsestään selvää.

Jos yli 18 v lapseni asuisi kotona , käyden töissä, ja lukien esim pääsykokeisiin, saadakseen työllistävän ammatin, niin ei tarvitsisi maksaa mitään. Mutta ,jos hän ei viitsisi mennä opiskelemaan ammattia elättääkseen itsensä, niin taatusti maksaisi ruokansa ja asumimisesta. Loisia en elätä.

Me sovimme niin että alan säästämään asuntoa niin ei tarvitse mitään maksaa. Menin vakituiseen työhön heti ylioppilaaksi päästyäni. Laitoin suuren osan palkastani säästöön. Muutin sitten 21v omaan asuntoon. Opiskelin keskiasteen tutkinnon työn ohessa. Tämä 80-luvulla.

Meillä on opiskelevat lapset ja he ovat välillä täällä kotipaikkakunnalla kesätöiden vuoksi. Lapsilta emme peri mitään, koska meillä on vielä varaa ostaa ruuat. Valmistumisen jälkeen vakitöissä voisi olla eri juttu. Väliaikaisesti saisi asua kotona, mutta pysyvästi ei. Siinä tapauksessa rahaa pitäisi jäädä säästöön tulevia aikoja varten.

Vierailija kirjoitti:

Itse asuin 28 vuotiaaksi asti vanhempien luona. En maksanut ikinä mitään mistään.

Siitä sitten muutin suoraan omistusasuntoon.

Ei yhtään nolottanut ajatus 27-vuotiaana viedä uutta deittikumppania kotiin, mutta "ai niin pitää ensin kysyä onko iskä ja äiskä kotona"?

Saa asua kotona ilmaiseksi, ja mutta jos muuttaa meidän sijoitusasuntoihin, maksaa markkinavuokran ( niillehän sekin säästetään muttei kerrota ) . 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asuin 28 vuotiaaksi asti vanhempien luona. En maksanut ikinä mitään mistään.

Siitä sitten muutin suoraan omistusasuntoon.

Ei yhtään nolottanut ajatus 27-vuotiaana viedä uutta deittikumppania kotiin, mutta "ai niin pitää ensin kysyä onko iskä ja äiskä kotona"?

"Nyt rakastellaan hiljaa ettei äitee herää"

Muutin 17-vuotiaana pois kotoa vuokralle. Nyt 23-vuotiaana asun omistusasunnossa. Vieläkin on mun ikäluokassa ihmisiä jotka asuu vanhempien luona. Vaikea ymmärtää, miksi? Miksei uskalleta itsenäistyä?

Meillä asuu 19-vuotias viime keväänä valmistunut vielä kotona. Laittaa suurimman osan palkastaan asp-tilille ja on selkeät suunnitelmat milloin ja minkä hintaisen asunnon pystyy hankkimaan. Mieluusti tuetaan lasta nyt, kun se onnistuu näin helposti ilman lahja- tai perintöveroja.

Kirjoitusten jälkeen halusin pitää välivuoden ja olin hyväpalkkaisessa töissä reilun puoli vuotta. Sen ajan maksoin jotain vanhemmille asumisesta ja ruuasta. En muista enää paljonko. Keväällä sitten aloin lukea oikiksen pääsykokeisiin enkä sitten mitään enää maksanut. Oikiksessa sitten ollessani vanhemmat osti ensin yksiön, jossa asuin opiskeluajan. Lisäksi sain hieman kuukausirahaa opintojen ajan. Ehdottomasti saamapuolelle jäin. 

Sisko sitten myöhemmin tuli opiskelemaan samaan kaupunkiin (kun kerran yksiö jo oli) ja asui siinä oman opiskeluaikansa. Sitten vanhemmat myi asunnon, kun opiskelut ohi.

aa

Tilanteita on tietysti erilaisia. Ymmärrän vuokran pyytämisen, jos lapsi ei tunnu tajuavan rahan arvoa, jos lapsi halutaan potkia ulos tai jos vanhemmilla on oikeasti rahasta tiukkaa.

Mutta vastasin sillä oletuksella, että lapsi on ihan normaali ja järkevä nuori, osaa ottaa muut huomioon ja hänen ja vanhempien välillä on normaali ja terve kiintymyssuhde ja vanhemmilla menee taloudellisesti paremmin kuin nuorella.

Miksi omista lapsistaan pitäisi hyötyä rahallisesti? Ja aivan järkyttävää ajatella, että se oma lapsi on joku loinen.