Hei sinä, joka tehnyt töitä koko korona-ajan, miltä tää vingunta nyt tuntuu?
Kun töitä pitää muidenkin tehdä ja itse hiljaa olet ollut ja kunnialla hommasi hoitanut?
Kommentit (34)
Olin vajaa pari viikkoa työmatkalla kun tilanne tuli päälle, sen jälkeen tein kotikonttorista töitä kolme viikkoa ja oli ihan mukavakin kun oli hieman rauhallisempaa eli ehti kotona touhuta omiaankin työpäivien aikana.
Huhtikuun puolestavälistä on ollut pelkkää nousua ja nyt ei mainaa työpäivät riittää että saisi kaikki hommat hoidettua.
En mitään sen suurempaa vinkumista ja valitusta ole huomannut, positiivista on ollut se että työmatkalla on ollut teillä väljempää, auton sai nopeammin huoltoon, ei ole tarvinnut eikä varmaan vielä muutamaan kuukauteen tarvitse käydä työmatkoilla.
Punttisali on ollut kiinni ja ravintolassa ei ole tullut käytyä pariin kuukauteen mutta ilmankin on näköjään selvinnyt.
Ei miltään, kun olen tehnyt töitä kotoa ilman altistumisriskiä ja etätyötä jatketaan vielä syksyyn asti.
Enpä ole kiinnittänyt huomiota muiden vinkumisiin. Töissä käyminen ollut mukavaa, kun töihin mennessä ja palatessa vähemmän ruuhkaa ja löytyy helpommin parkkipaikka. Eipä tämä muulla tavalla ole itseeni vaikuttanut, töissä hommat tehty ihan samalla tavalla kuin helmikuussakin.
No lähinnä ärsyttää se että muutaman läheisen mielestä perheemme on ollut suorastaan saastainen koska mieheni kanssa olemme käyneet normaalisti töissä (pakko...) ja lapsemme siten ollut päiväkodissa. Ilmeisesti ainoa oikea ratkaisu tässä kohtaa olisi ollut irtisanoutua ja jäädä omaehtoiseen karanteeniin tai jotain...
Molemmat läheiset ovat oikeastaan katkaisseet välinsä meihin. Heillä on toki ylipäätään ollut hieman eri tilanne, koska perheiden äidit ovat joka tapauksessa kotona hoitovapaalla, joten hieman helpompi jäädä kotiin, ja ottaa muut lapset kotihoitoon kuin tällaisella joka on töissä...
No joo, hiton outoa tuo opettajien vinkuminen. Kyllä siinä pitäisi jo opiskelemaan hakiessa tajuta, että sitä työtä tehdään luokassa lasten ja nuorten parissa.
Kaikki vinkuminenhan johtuu siitä, että nyt vasta osa ihmisistä on tajunnut oman elämänsä rajallisuuden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin vaan, miten ihmiset on ajatelleet elää vuosia tällä tavalla. Jos meidän puljusta mentäisiin kaikki kotiin töistä, jouduttaisiin työmaat sulkemaan ja taloudellinen kurimus pahenisi tuhansilla ihmisillä. Itse koen, että vastuullisena ihmisenä en voi lähteä tuohon kurjistamiseen mukaan, koska tässä ei ole kyseessä lyhytaikainen ongelma, vaan uusi maailman tosiasia, jonka kanssa on opittava elämään.
En oikein ymmärrä, että tämä on tämänkin kommentoijan mielestä joko-tai-asetelma. Jos on sellaisia töitä, jotka pystytään järjestelyin tekemään etänä, niin miksi niitä ei voisi tehdä etänä? Vastuullisuutta on myös käyttää järkeä ja miettiä vaihtoehtoisia työtapoja. Kaikkialla se ei tietenkään onnistu. Olen kovasti kiitollinen kaikille "eturintamassa" työskenteleville. Mutta se, että joku toimistotyöläinen leikkii sankaria mennessään työpaikalle, ei välttämättä ole sankaruutta vaan tyhmyyttä.
Jännä "eturintama", kun siellä ei ole poikkeusjärjestelyjä, vaan normaalia työssäkäyntiä, lasten tarhasta hakemista jne. Jännä "eturintama", kun sinne tarhaikäiset lapsetkin on pistetty. Kummaa uutisointia "koronakriisistä", kun "eturintama" ei ole riskien ja uutisoinnin keskipisteessä, vaikka elämä on "eturintamassa" normaalia ja sen pitäisi johtaa ruumiskasoihin. Missä ovat ne "sankaritarinat" kaikista töissä normaalisti käyvistä ja pienistä lapsista "koronataistelun" "eturintamassa"? Luulisi jokaisen järkevän ihmisen ihmettelevän juttujen kaksijakoisuutta ja ristiriitaisuutta.
Sairaanhoitajien valituksen nyt ymmärrän paremmin, kun julkaistiin, että he ovat saaneet tartuntoja työpaikoiltaan. Ehkä joissain tehtaissakin on ongelmia sairastumisten ja altistumisten suhteen mutta oma vika, jos salaatte ne asiat. Tuokaa julki.
60 % suomalaisista työntekijöistä tekee töitä etänä, kuten hallitus on suositellut.
Koulukin toimi ihan mainiosti etänä.
En ihmettele, että vanhempia ottaa päähän koulujen pakkoavaus, muualla ne on avattu vapaaehtoisina, alkaen asteittain alakoululuokista.
Jos ' vinkumisen' vaihtoehto on nöyrä hiljaisuus ja kuuliaisuus niin valitsen kyllä edellisen. Ihmiset on hereillä ja ajattelevat itsensä lisäksi myös läheisiään ja muita kanssaihmisiä eivätkä ota kaikkea vastaan kun jumalansanaa. Hyvä!
Enemmän on ärsyttänyt se karanteenihehkutus "kuinka nyt on aikaa itselle ja lapsille ja parisuhteelle ja liikkua luonnossa ja leipoa pullaa ja aloittaa uusi harrastus ja tehdä käsitöitä ja siivota koko kämppä".
...ttu.
Itse painanut koko ajan pitkiä päiviä, koti on kaatopaikka ja puolisoa tuskin ehtinyt nähdä.
Vierailija kirjoitti:
Enemmän on ärsyttänyt se karanteenihehkutus "kuinka nyt on aikaa itselle ja lapsille ja parisuhteelle ja liikkua luonnossa ja leipoa pullaa ja aloittaa uusi harrastus ja tehdä käsitöitä ja siivota koko kämppä".
...ttu.
Itse painanut koko ajan pitkiä päiviä, koti on kaatopaikka ja puolisoa tuskin ehtinyt nähdä.
Mulla sama. :D Voimia meille!
Meidän elämä on jatkunut normaalisti, vaikka ei olla kriittisillä aloilla. Miehellä olisi etätyömahdollisuus, minulla ei ole. Minä olen vähän kateellinenkin etätyöläisille, koska olen avokonttorissa ja olen jo pitkään miettinyt yrittäjyyttä, koska en siedä sitä meteliä. Lapset on aikuisia. Toisen töihin homma vaikutti negatiivisesti, ja joutui lomautetuksi uudesta paikasta lähes heti, toisella taas työt lisääntyivät. En kerro tarkemmin aloja.
Jos yhtään mieltä lämmittää: kiitos! Sun kaltaistes ansiosta meidän yhteiskunta pysyy toiminnassa!