Tuoksu muistosi josta tulee lapsuus mieleen
Kommentit (743)
Keväällä lumen sulaessa teimme pikkupuroja savisille hiekkateille, niin se sulavan maan tuoksu siinä leikkiessä on jäänyt mieleen.
Vasta leikattu nurmikko haisee ihmeen hyvälle. Tuore koivu . Omena shampoo. Mustikkamaito. Tuore appelsiini tuoksuu .
Vitalis, kevään tuoksu ulkona, joulukuusen ja hyasinttien tuoksu jouluna, koulussa vahaliitulaatikko ja erikeeper, kotona autotallin tuoksu, puhtaiden lakanoiden tuoksu, mökkisaunan tuoksu, uikkareiden haju kun oli lotrannun rannassa ties kuin kauan, tiettyinä vuodenaikoina sonnan haju, joka tuli viereisiltä pelloilta, hevostallin tuoksu, vasta leikattu nurmikko, Linna shampoo...
Näitä on paljon :)
Appelsiinimarmeladi sitä syötiin pullan tai voileipäkeksien päällä. Banaanipirtelö itse tehtyä kaakaoon. Mauste tee ja pullan tuoksu .
Vastavalmistettu ja höyryävä perunamuusi (nam).
Vitalis-huulivoide.
Joulukinkku.
Pulla.
Viinimarjat kun niitä mehustetaan.
Vastaleikattu ruoho/nurmikko.
Saunavihta.
Mansikat, sellaiset heinäkuun helteessä kypsyneet ja niitä kymmeniä tai satoja kiloja. Porukat viljeli mansikkaa.
Paljon on ihania tuoksumuistoja lapsuudesta... tässä muutamia: Syreenien ja leikatun ruohon tuoksu kesäiltoina, koivunlehtien tuoksu sateen jälkeen, mäntymetsä helteisellä säällä, metsävadelmien tuoksu, tuomien kukinta, ulkona kuivattu pyykki, jouluomenat, Porvoon öljyväriliidut....
Pistävä hien ja röökin haju. Mummula 1980-luvulla. Kerran viikossa kävivät aina lauantaina saunassa pesulla ja sisällä paloivat sätkät jatkuvasti....
Syreeni. Tulvii heti mummilan muistot mieleen.
Krapulaisen kaljan löyhkä. En voi muuten sietää sitä hajua vieläkään aikuisena.
Hautaterva. Ihana pehmeä tervantuoksu. Puusuksiin sitä ainakin laitettiin.
Vikkulan (kauppa) tuoksu. Pystyn edelleen palauttamaan sen mieleeni.
Yves Rocherin Pomme d´Api. Se omenan tuoksuinen lapsille suunnattu saippua ja shampoo.
Keväisin kuulaiden, kylmien iltojen tuoksu. Kesäisin vastaleikatun ruohon ja auringossa kimmeltävän meren tuoksu. Syksyisin puista pudonneiden, jo alkuun mätänevien omenoiden ja kaikenlaisten korsien tuoksu. Talvisin kovan pakkasen kylmä tuoksu. Ja aina, aina kissan turkin lämmin tuoksu, kun nenän sitä vastoin painoin.
Vierailija kirjoitti:
Hautaterva. Ihana pehmeä tervantuoksu. Puusuksiin sitä ainakin laitettiin.
Jep. Isä tervasi suksieni pohjat kerran talvessa, eikä mitään voiteita tarvittu: aina luisti ja piti hyvin. Sukset vain talon seinustalta alas, jalkaan ja hiihtämään. Se kävi äkkiä. :)
Tervasta tulee minullekin yksi muukin tärkeä lapsuusmuisto mieleen: Luvian Laitakarin tervatut, nykyisin jo poispuretut troolarilaiturit 70-luvulla. Ne tuoksuivat ihanasti, kun mökkimatkalle saareen lähdettiin kyseisestä rannasta. 2000-luvun alussa yhtenä kesänä sain mahtavan flashbackin, kun kävelin nykyisen kotikaupunkini Turun ratapihan ylittävää kävelysiltaa. Osa siitä sillasta oli tervattu samanlaisella tervalla kuin Laitakarin muinaiset laiturit, ja auringon paahteessa kävellessäni liikutuin melkein kyyneliin saakka kun havahduin: tässähän tuoksuu ihan samanlaiselta kuin silloin lapsuuskesinä. Tuoksuilla on todellakin ihmeellinen valta viedä meidät kaukaisiin hetkiin, sinne, minne ei enää muuten pääse.
Skönden eli paskan tuoksu. Muistan kun iskä teki meille kurkkuvoileipiä ja sillä oli jäänyt sontaa kynsiin vessakäynnin päätteeksi.
Lapsena oli ihanaa tulla koulusta kotiin jos jo ovella tuoksui sämpylä tai korvapuusti. Niitä välipalaksi kylmän maidon kanssa, ah! Äiti itse tuoksui välillä Vanderbiltin hajuvedeltä. Tuoksu oli myös lakanoissa jos joskus pääsi vanhempien sänkyyn nukkumaan.
Vitalis-voide, hyvä-salva, bellavita-naamarasva, kölninvesi 4711
Kukkakaupasta ostettujen kukkien haju.
Olin ala-asteella kun veljeni kuoli. Suurin osa ihmisistä toi meille kukkia. Niitä oli joka puolella ja se haju on jäänyt ikuisesti mieleeni. Kuten arvata sattaa niin siihen hajuun yhdistyy tietenkin se tunnetila mikä silloin oli. Eli ei mikään mukavin haju muistettavaksi.
Pitkään meni, että tuli lähes oksettava olo kukkien hajusta. Nykyään siedän sitä enemmän, koska onhan kukat ihania ja olen antanut itselleni siedätyshoitoa siitä hajusta. Mutta silti joka kerta haistaessani sen, nään silmissäni sen surullisen kukkameren meidän kotona.