Onko olemassa ihmisiä, joille ei sovi parisuhde kenenkään kanssa vai

Luonnevikaisille ei sovi parisuhde. Siksi niillä on niin todella monta. Mihinkään ne ei sopeudu.

On niitä mulkkuja, joiden ei pitäisi ikinä edes ajatella parisuhdetta.

Parisuhde on sellainen kuin sen yhdessä sopii. Koska parisuhteen osapuolet ovat yksilöitä omine kokemuksineen ja omituisuuksineen, niin kysymys on ennen kaikkea:

a) hyvä itsetuntemus

b) halu olla avoin omista ominaisuuksistaan

c) halu olla sensuroimaton ja paljas näistä ominaisuuksistaan

d) halu olla yhdessä sopimuksen puitteissa

e) kyky nähdä se mahdollisuudet yhdessä ja kuinka ne saavutetaan

f) millaiset ovat ne reunaehdot että molemmat kokevat olevansa turvassa, kunnoitettuja ja tulevat nähdyksi omana itsenään

Mielestäni yhdessä asuminen on yliarvostettu. Laita kaksi nuorta ihmistä pieneen asuntoon ja lisää vauva, aika mahdoton yhtälö jos ja kun opiskelua, töitä ja sitten vielä harrastukset ja kotityöt.

Itse näen että ideaalissa suhteessa jokaisella pitää olla oma huone mielestäni, ja yhteiset tilat jotka ovat yhdessä sovitut, ja sovittu miten suhteen pyöritykseen osallistutaaan, rahalla-työpanoksella. Lisäksi jakamaton huomio silloin kun ollaan yhdessä että se on todellakin laatuaikaa. 

Mielestäni yhteisen ajan laatu on tärkeämpi kuin määrä. Nuorena halusin olla yhdessä koko ajan, nyt rittäisi pari tuntia viikossa...

Rahan satsaaminen suhteeseen auttaa: sillä sillä saa palveluja, siivousta, valmista ruokaa, lastenhoitopalvelua, noutoa ja vientiä jne. niin ettei parisuhde kuole siihen että sille ei enää riitä energiaa.

Ajattelen nyt että parisuhde toimii kun sen puitteet on sovittu, siihen kaikkien mahdollisten kiistanalaisten asioiden sopiminen ja sovitusta kiinnipitäminen. 

Sopimus pitää tarkastaa ja mahdollisesti päivittää aika-ajoin. 

Pettäminen, salaisuudet, suhteen ylläpidosta välittäminen ovat asioita joita ei voi hyväksyä, vaan kertovat enemmän siitä että osapuoli tai osapuolet eivät kommunikoi hankalia tunteitaan ja ilmaise tunteitaan jne. 

Up.

Jo Jeesus sanoi: "Sillä on niitä, jotka syntymästään, äitinsä kohdusta saakka, ovat avioon kelpaamattomia, ja on niitä, jotka ihmiset ovat tehneet avioon kelpaamattomiksi, ja niitä, jotka taivasten valtakunnan tähden ovat tehneet itsensä avioon kelpaamattomiksi. Joka voi sen itseensä sovittaa, se sovittakoon." Raamatussa naimattomuutta pidetään jopa hyveenä.

On, en ole varma itsestänikään. En oikeastaan tykkää kosketuksesta. Liiallinen läheisyys ahdistaa. Jotenkin sitä on päätynyt naimisiin. Ei sitä nuorena osannut kyseenalaistaa kun kaikki pariutui. Nyt keski-iässä vasta alkanut miettimään että voisikohan sitä paremmin yksin.

Tällaisten minujen lisäksi on sitten esimerkiksi kaikki ne jotka eivät pysty hillitsemään väkivaltaisia taipumuksiaan. Ehdottomasti heidän ei pitäisi aina yrittää uuden henkilön kanssa, vaan myöntää itselleen että ei tuu mittään. Tiedän yhdenkin miehen joka ampui vaimonsa ja sitten surkuttelee itseään kun ei löydy uutta akkaa. Järki hoi.