Lue keskustelun säännöt.
Miten voisin tsempata lasta, joka kärsii siitä, että on kehityksessä jäljessä?
11.05.2020 |
Lapseni on vähän yli kaksivuotias, ja hänellä on viivettä sekä motorisessa että puheen kehityksessä. Käydään terapioissa ja ollaan neuvolan seurannassa, eli asia on hoidossa. Mutta lapsi selvästi itse kärsii siitä, että ei vielä osaa liikkua ja puhua kuten ikäisensä pitäisi ja kuten haluaisi. Kannustan ja kehun paljon, mutta puhumisen ja motorisen puolen yrittämiset päättyy yleensä lapsen itkuun, kun hän ei onnistu vaikka kuinka haluaisi. Miten voisin tsempata lasta enemmän? Terapioissa ja neuvolassa on käsketty minua olemaan vaativampi lapselle ja vain vaatimaan ja vaatimaan enemmän. Mutta kun näin teen, niin lapsi ei yritä sitäkään vähää mitä muuten.
Onko kellään kokemusta tällaisesta tilanteesta?
Kommentit (8)
Ahdistaahan se, jos äiti vaatii eikä vielä pysty asioita tekemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaahan se, jos äiti vaatii eikä vielä pysty asioita tekemään.
Käsitit väärin, en ole toteuttanut tuota terapian ja neuvolan ohjetta vain vaatia (kerran kokeilin ja se johti vain pahempaan itkuun). Olen toteuttanut sellaista, että kannustan ja kehun. Ap
Ei tuon ikäinen edes tajua kunnolla tsemppaamista yms, tai sitä, että pitäisi osata jotain. Ei se pelkkä sanallinen tsemppi riitä, vaan sinun pitää olla mukana tekemässä. Ja jos teette jotain niin näytä siltä, että se olisi hankalaa sinullekkin. Siitä oli vastikään tutkimus, että lapset jaksavat yrittää enemmän jos muillakin menee jutuissa hankalammin (eli jos onnistut aina ensiyrittämällä niin lapsi turhautuu eikä jaksa kokeilla montaa kertaa).
Lapsi on vielä niin pieni, että hyötyy eniten siitä, että sä et asiasta stressaa ja kehut häntä onnistumisista. Pidä ilmapiiri positiivisena ja turvallisena ja anna itsellesikin vähän nyt armoa. Kehu ja rakasta.
Jos lapsi on turhautunut niin johtunee enemmän siitä että peilaa vanhemman tunnetilaa. tuskin ymmärtää, että hänen kehitys on viiveellistä.
Meillä oli myös toisella puheen kanssa viivästymää ja toisella liikkumisen kanssa. Ja molemmat kehittyivät ihan samalle tasolle kuin muutkin, vähän hitaammin vain. Hyvin ovat koulussa pärjänneet ja liikuntaharrastuksissa, varmaan jopa ”keskimääräistä paremmin”. Jokaisella on oma rytmi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä näkisin positiivisena että on halua yrittää. Jos yrittää niin myös oppii jossain vaiheessa.
Nostan, jos joku kommentoisi. Ap