Lue keskustelun säännöt.
kiusatun kamala elämä
10.05.2020 |
Erinlainen ihminen joka on hyvästä perheestä vanhemmat ylioppilaita miljoona omaisuus aloittaa koulun käynnin jossa häntä kiusataan aina 8 luokkaa asti kunnes lopettaa koulun kun on jo 6 eri koulua vaihettu kiusaamisen takia, loppu vuodet teini-iästä menee 90-luvulla olessa internetissä kiinnostuen hakkeroinnista ja tietokonepeleistä. Täysi ikäisyyteen päästyään alkaa päihteet kiinnostaa kun haluaa päästä vihan tunteista eroon joita koulukiusaaminen on aiheuttanut, ja syyllistyy päihdepäissään laittomiin uhkauksiin joista hänet luokitellaan psykoottiseksi ja passitetaan pakkohoitoon siellä 3 päivää olleena passitetaan kotiin sillä ehdolla että sitoutuu avohoitoon, avohoitoa kun on kestänyt 3 viikkoa ja nähnyt lääkärin ensimmäisen ja viimeisen kerran hän antaa sinulle skitsofrenia diagnoosin ja neurolepsi lääkitys alkaa, 5 vuotta kestänyt lääkitys on turruttanut kaikki tunteet ja mikään ei tunnu miltään ja alkaa tekemään asioita että saisi edes jotain tunteita päähän, hakkaa ensimmäisen kadulla vittuilevan ihmisen, ja sen jälkeen passitetaan pakkohoitoon 10 vuodeksi jossa sadistiset sairaanhoitajat kokoajan vitt*ilevat että potilas provosoituisi ja saisivat käyttää voimakeinoja ja lepositeitä koktaileineen, ja siellähän minä olinkin 2 kertaa viikossa, lääkitys oli niin vahva 10 vuoden ajan jossa minua "parannettiin" etten tunne enää edes vihaa muita ihmisiä kohtaan vaan kävelen selkärutussa kuolavaluen kadulla. Ehkä elän jopa 50 vuotiaaksi jos lääkkeiden sivuvaikutukset sen suopi.
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenterveyden hoito on niin lapsenkengissä vielä. Onhan tässä huima parannus tapahtunut kun vertaa esim aikaan noin 50 vuotta sitten, mutta hyvin horjuvaa se silti vielä on.
Tuossa vaiheessa ottaisin kyllä selvää, miten pääsisin eroon lääkkeistä. Olet kenties vain yksi niistä sinisilmäisyyttään terveydenhuollon järjestelmään joutuneista liian kielteistä ihmisistä, joka ei lopulta saa apua mistään muualta, kuin omasta itsestään. Polttoaineena kostonhimo on kuluttava, mutta sillä pääsee alkuun. Kirjoita. Rukoile. Mene surkeiden paikkaan kiljumaan. Hajota turhia esineitä, hakkaa puita,juokse tappolenkkejä jne. Traumojen purku selkeästi ja jäsennellysti sanalliseen muotoon/siten että tunnetilan eivät enää ota niin suurta suurta valtaa, edes osittain, kestää pitkään, yleensä loppuelämän. Terveydenhuolto on sinunkin kohdallasi jälleen kerran tuottanut yksilölle vakavaa lisätraumatisaatiota ja pahentanut hänen tilaansa. Lopulta sinulla on kaksi vaihtoehtoa:päästää irti,hyväksyä tapahtunut ja katsoa ikäänkuin itsesi ulkopuolelta, mitä voisit tehdä,että elämälläsi olisi merkitys. Lue kirjallisuutta, joka auttaa,kirjoita, urheile ja aina ku voi, itke itsesi ehyemmäksi. Rakasta itseäsi niillä keinoilla joilla osaat. Lue hengellistä kirjallisuutta ja huokaile Itseäsi Suuremman puoleen. Kunpa voisin auttaa, ymmärrän kuvaamasi tapahtumien ketjun liiankin hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Tuossa vaiheessa ottaisin kyllä selvää, miten pääsisin eroon lääkkeistä. Olet kenties vain yksi niistä sinisilmäisyyttään terveydenhuollon järjestelmään joutuneista liian kielteistä ihmisistä, joka ei lopulta saa apua mistään muualta, kuin omasta itsestään. Polttoaineena kostonhimo on kuluttava, mutta sillä pääsee alkuun. Kirjoita. Rukoile. Mene surkeiden paikkaan kiljumaan. Hajota turhia esineitä, hakkaa puita,juokse tappolenkkejä jne. Traumojen purku selkeästi ja jäsennellysti sanalliseen muotoon/siten että tunnetilan eivät enää ota niin suurta suurta valtaa, edes osittain, kestää pitkään, yleensä loppuelämän. Terveydenhuolto on sinunkin kohdallasi jälleen kerran tuottanut yksilölle vakavaa lisätraumatisaatiota ja pahentanut hänen tilaansa. Lopulta sinulla on kaksi vaihtoehtoa:päästää irti,hyväksyä tapahtunut ja katsoa ikäänkuin itsesi ulkopuolelta, mitä voisit tehdä,että elämälläsi olisi merkitys. Lue kirjallisuutta, joka auttaa,kirjoita, urheile ja aina ku voi, itke itsesi ehyemmäksi. Rakasta itseäsi niillä keinoilla joilla osaat. Lue hengellistä kirjallisuutta ja huokaile Itseäsi Suuremman puoleen. Kunpa voisin auttaa, ymmärrän kuvaamasi tapahtumien ketjun liiankin hyvin.
Korj. 'liian kielteistä ihmisistä' ja 'mene syrjäiseen paikkaan kiljumaan'
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa vaiheessa ottaisin kyllä selvää, miten pääsisin eroon lääkkeistä. Olet kenties vain yksi niistä sinisilmäisyyttään terveydenhuollon järjestelmään joutuneista liian kielteistä ihmisistä, joka ei lopulta saa apua mistään muualta, kuin omasta itsestään. Polttoaineena kostonhimo on kuluttava, mutta sillä pääsee alkuun. Kirjoita. Rukoile. Mene surkeiden paikkaan kiljumaan. Hajota turhia esineitä, hakkaa puita,juokse tappolenkkejä jne. Traumojen purku selkeästi ja jäsennellysti sanalliseen muotoon/siten että tunnetilan eivät enää ota niin suurta suurta valtaa, edes osittain, kestää pitkään, yleensä loppuelämän. Terveydenhuolto on sinunkin kohdallasi jälleen kerran tuottanut yksilölle vakavaa lisätraumatisaatiota ja pahentanut hänen tilaansa. Lopulta sinulla on kaksi vaihtoehtoa:päästää irti,hyväksyä tapahtunut ja katsoa ikäänkuin itsesi ulkopuolelta, mitä voisit tehdä,että elämälläsi olisi merkitys. Lue kirjallisuutta, joka auttaa,kirjoita, urheile ja aina ku voi, itke itsesi ehyemmäksi. Rakasta itseäsi niillä keinoilla joilla osaat. Lue hengellistä kirjallisuutta ja huokaile Itseäsi Suuremman puoleen. Kunpa voisin auttaa, ymmärrän kuvaamasi tapahtumien ketjun liiankin hyvin.
Korj. 'liian kielteistä ihmisistä' ja 'mene syrjäiseen paikkaan kiljumaan'
ARGHH... KIL-TEIS-TÄ ihmisistä, huoh tätä tekstinsyöttöä.
Päätit sitten kirjoittaa yhdessä virkkeesä parin kolmen kappaleen verran tekstiä ja aloittaa toisen virkkeen pari riviä ennen loppua?