Onko haave vain ajatuksen harha ja todellisuus jotain aivan muuta?

Jos odottaa asioiden kanssa liian kauan niin sitä hankalampia ne ovat. Tässäkin on niin.

Katkeruus pilaa suhteen kuin suhteen ja sulla sitä tuntuu löytyvän. Opettele siitä pois niin ehkä on mahdollisuuksia. Ei tietenkään satavarmasti, mutta enemmän kuin nykytilanteessa.

Haave on unelma ja toive ja haaveilla ja unelmoida pitää ja toiveita saa toivoa

Vierailija kirjoitti:

Jos odottaa asioiden kanssa liian kauan niin sitä hankalampia ne ovat. Tässäkin on niin.

Olen samaa mieltä ja tämä oli aloitukseni perusajatus. Se todellakin on hankalampaa, mutta onko se mahdotonta tai turhaa?

ap

Vierailija kirjoitti:

Katkeruus pilaa suhteen kuin suhteen ja sulla sitä tuntuu löytyvän. Opettele siitä pois niin ehkä on mahdollisuuksia. Ei tietenkään satavarmasti, mutta enemmän kuin nykytilanteessa.

En ole katkera. Pahoittelen, jos sait sellaisen kuvan. Olen epävarma ja pelokas.

ap

Olen rehellinen: jos ei ole tuohon mennessä ketään löytänyt niin et luultavasti löydäkään. Ei ihmisillä ole halua opettaa osaamatonta ja outous tai poikkeavuus ahdistaa. 40 v kokematon on outo. Sä olet outo. Mieti jotain muuta. Jotain joka toteutuu tai jotain jonka voit saavuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Haave on unelma ja toive ja haaveilla ja unelmoida pitää ja toiveita saa toivoa

Toiveet, haaveet ja unelmat ovat hyväksi. Mutta onko sitten niin, jos näille millekään ei ole katetta?

Entä jos vain haaveilee eikä se haave ikinä toteudu? Olisiko realismi ollut parempi suunta?

Jos haaveilen suhteesta ja en sitä ikinä löydä niin ei se kuulosta järkevältä.

ap

PItää unohtaa mitä ei ole ollut ja keskittyä nykyisyyteen. Mahdollisuudet eivät ole ehkä korkeat, mutta enemmän niitä on, jos ei pohdi menneisyyttä. Ole paras itsesi nyt ja älä vedä mukanasi taustaasi.

Vierailija kirjoitti:

PItää unohtaa mitä ei ole ollut ja keskittyä nykyisyyteen. Mahdollisuudet eivät ole ehkä korkeat, mutta enemmän niitä on, jos ei pohdi menneisyyttä. Ole paras itsesi nyt ja älä vedä mukanasi taustaasi.

Hauaisin tietää tulevan. Entä jos avaudun toiselle ihmiselle ja saankin näpeilleni? Monta kertaa. Jos joku voisi kertoa onko mulla mahdollisuuksia. Tässä tapauksessa tieto olisi kiva. Tai edes yhden henkilön mielipide.

ap

Haave on totaalisesti eri asia kuin realismi. Parisuhdehaavekuvansa saa muotoiltua sellaiseksi, mikä miellyttää itseä, vastaa aina omiin tarpeisiin jotain kautta ja joka on ihana ja ideaali.

Todellisuudessa niin ei käy koskaan, vaan aina, edes vähän, tulee ristiriitoja, koska osapuolina on kaksi subjektia toiveineen, ideaaleineen ja tarpeineen. Toisaalta niitä haaveilemiaan asioita on hyvä saattaa puolison tietoon, ja haavekuvat voivat innoittaa itseäkin olemaan parempi puoliso (koska usein niissä haavekuvissaan näkee itsensäkin ideaalina: oikeamielisenä, uskollisena ja rakastavana).

Saat suurella todennäköisyydellä näpeillesi, edes vähän, ja joudut kokemaan, ettei sinua ymmärretä, jos lähdet yrittämään parisuhdetta. Parhaassa tapauksessa saat puolison, joka on sielunsisaruksesi ja ymmärrätte toisianne ja ennen kaikkea teillä on tahto ymmärtää toisianne.

Se sinun on punnittava itse, kannattaako sinun lähteä yrittämään parisuhdetta vai onko parempi, että kuljet tiesi täällä maailmassa loppuun asti sinkkuna. 

Tuo kaiho elää teinivuosia keski-ikäisenä ei kyllä kuulosta hyvältä. Riippuu toki siitä, mitä sillä teinivuosien tapaan elämisellä tarkoitat. 

Faith kirjoitti:

Tuo kaiho elää teinivuosia keski-ikäisenä ei kyllä kuulosta hyvältä. Riippuu toki siitä, mitä sillä teinivuosien tapaan elämisellä tarkoitat. 

En käyttäisi sanaa kaiho. Varmaan kyse on siitä, että haluaisi kokea ne asiat, jotka yhdistän ihmisen kehitykseen. Lopulta voisikin olla, että ne tai niiden kokeminen ei olisi lainkaan tärkeää tai oleellista, mutta en voi sitä nyt tietää. On se myös sitä, että kun on kokemustasoltaan teinin tasolla vaikka ikää on keski-ikään viittaava määrä vuosia niin haluaisi kokea sellaisen viehättymisen toiseen, jossa taustalla ei ole kyynisyyttä tai vuosien mukanaan tuomaa painolastia. Minä varmasti suhtautuisin asiaan noin, mutta haluaisiko kukaan aikuinen nainen sitä kanssani kokea?

Tasapainoilua tämä on. Haluanko lähteä yrittämään, kokea mahdollisia vastoinkäymisiä? Vai jatkanko samalla tavalla, yrittämättä edes?

ap

Todellisuus lienee jotain mitä et osaa edes ajatella. Vain kokemuksen kautta voit tietää. En tiedä voitko enää päästä tietämään, kun et tehnyt asioita oikein. Muut oppivat tiedon jo teininä. Sulla ei ole edes teinin tietomäärää ja olet paljon vanhempi. En tiedä voiko tuosta nousta tai päästä edes alimmalle tasolle. Kuka sun kanssa sinne edes menisi? Ehkä kannattaa vain haaveilla.

Vierailija kirjoitti:

Todellisuus lienee jotain mitä et osaa edes ajatella. Vain kokemuksen kautta voit tietää. En tiedä voitko enää päästä tietämään, kun et tehnyt asioita oikein. Muut oppivat tiedon jo teininä. Sulla ei ole edes teinin tietomäärää ja olet paljon vanhempi. En tiedä voiko tuosta nousta tai päästä edes alimmalle tasolle. Kuka sun kanssa sinne edes menisi? Ehkä kannattaa vain haaveilla.

En voi tietää sellaista, jota en ole kokenut. Joku voi minulle kertoa miten asiat menevät ja miltä ne tuntuvat. Joku voi selvittää millaista on seurustelu, parisuhde, seksi, läheisyys, perhearki, mutta vaikka hän olisi oikeassa ei se kerrottu ole kuitenkaan täysin totta, koska siitä puuttuu mun oma kokemus asioista. Siksi oletan yhtä ja totuus voi olla toista. Se voi olla haaveilua tai realismia, mutta en voi sitä tietää. Ja koska mulla on ollut niin paljon aikaa pohtia niin olen näistä asioista ehtinyt haaveilla ja niiden tuntemista miettiä. Samalla pelottaa, että vastaako totuus haavetta vai onko totuus sittenkin paljon arkisempi?

ap

Vierailija kirjoitti:

Olen rehellinen: jos ei ole tuohon mennessä ketään löytänyt niin et luultavasti löydäkään. Ei ihmisillä ole halua opettaa osaamatonta ja outous tai poikkeavuus ahdistaa. 40 v kokematon on outo. Sä olet outo. Mieti jotain muuta. Jotain joka toteutuu tai jotain jonka voit saavuttaa.

Olen outo. Poikkeus. Epätodennäköinen.

Ei taida auttaa vaikka tämän tunnustan ja pystyn syitä tähän outouteen menneisyydestäni ja käytöksestäni hakemaan? Oma ymmärrys lienee vain osa tietä lopputulokseen, koska pitäisi löytää se toinen, joka outouden kanssani hyväksyy? Ei ole tutkimusta tällaisesta enkä tietenkään voi sitä keneltäkään mennä kysymään.

ap