Paino pudonnut 7,6 kiloa vajaassa neljässä viikossa.
Eli on sydänsuruissa jotain hyvääkin, vaikka tää olo muuten onkin ihan perseestä.
t. Ero edessä
Kommentit (4)
Pidä itsestäsi nyt hyvä huoli, koska tarvitset voimia. On kyllä ihanaa, että laihtuu, se on tosiaan eron ainoa hyvä puoli noin aluksi. Mutta olo ei todellakaan helpotu, jos lopettaa syömisen kokonaan. Älä jää yksin, tapaa kavereita ja juttele heille. Anna itsellesi aikaa, ei erosta tarvitse eikä voi toipua hetkessä. Kuulostele itseäsi ja tuntemuksiasi rehellisesti, voit oppia uusia asioita itsestäsi. *Voimahali*
terveisin eräs, jonka mies sanoi, ettei rakasta minua enää helmikuun 5. pv 2005, ja jonka maailma silloin musteni täysin (ja painokin putosi), mutta joka selviytyi erosta ja surusta ja on tänä päivänä itseensä tyytyväinen ja elämässään onnellinen :)
Kiitos kirjoituksestasi. Tällä hetkellä tuntuu, että olen täysin kuollut. En oikein pysty syömään, enkä aina nukkumaankaan. Tosin minulla on ylipainoa sen verran, että on kyllä, mistä laihtua.
Mulla on pari kolme ystävää, joiden kanssa voin puhua ja he ovetkin olleet isona apuna tässä kipuilussa. Olen lisäksi hakenut apua ammattiauttajalta.
Hämmästyttävintä on, miten omat tunteeni vellovat sellaisessa ristiaallokossa, ettei paremmasta väliä. Toisena päivänä rukoilen miestä, ettei jätä meitä ja toisena päivänä ihmettelen, miten voin nöyryyttää itseäni tuollalailla ja päätän, että mies saa suksia kuuseen, tehköön mitä lystää jne.
Minähän en haluaisi erota, mieskään ei ole ihan varma, haluaako vai ei, mutta aikoo laittaa erohakemuksen sisään " varmuuden vuoksi" . Mies ajattelee, että sen puolen vuoden harkinta-ajan aikana hän tekee päätöksensä!
Jos tässä asiassa on jotain huvittavaa, niin se on se, että minun mielestäni miehellä on burnout tai masennus tms, mutta kynnys mennä lääkäriin on suurempi kuin yrittää ratkaista asia avioerolla!!!
ap
Ei siihen eroon tulla ilman syytä. Jätä vanha taaksesi, saat vielä jotain parempaa, vaikka nyt ei siltä tuntuisikaan.