Koronakriisi on hyvää aikaa arvioida omaa menestystä vanhempana

Olen seurannut keskusteluja siitä, miten vanhemmat eivät jaksa omaa jälkikasvuaan enää päivääkään etäkoulussa. Miten lapsia ei voi kieltää näkemästä kavereita, koska siitä tulee paha mieli. Miten osa teineistä kulkee porukassa koko kadun leveydellä maailmanomistajan lailla, eikä näe omaa nenää kauemmaksi.

Jos oma jälkikasvu törttöilee ja käy hermoille koronakaranteenin aikana, niin kannattaa katsoa itseään syvälle silmiin peilin kautta ja miettiä, mitä työstettävää omasta vanhemmuudesta ja lapsista löytyy. Vika harvemmin on lapsissa itsessään, vaan tavassa jolla heidät on kasvatettu. Tällainen kriisi tuo mahtavalla ja kipeällä tavalla esille vanhempien onnistumiset ja epäonnistumiset. Ja tässä hetkessä meidän taitomme vanhempina ja ihmisinä mitataan siinä, mitä otimme opiksemme.