Onko normaalia katua eroa?

On. Katumisesta huolimatta en ole itse päätynyt koskaan yhteen entiseni kanssa. Pitkän suhteen jälkeen menee useita kuukausia, jolloin on ristiriitaisia tunteita, mutta loppujen lopuksi eroon johtaneet syyt eivät mene mihinkään. Ainakin siis silloin, jos ei ole erottu heppoisin perustein.

Ei ole normaalia. Kun lusikat laitetaan jakoon, silloin pitää olla varma asiasta. 

Miksi pitäisi olla normaali ?

Zinc

Ei normaalit ole saaneet tähän maailmaan yhtään mitään aikaan. Menevät toistensa kärsiä seuraten laumana töihin ja sieltä lähtevät.

Meillä ei ollut seksiä ei läheisyyttä, mies ei pitänyt huolta itsestään, suuttui helposti ja huusi ja kiroili, eri linja lasten kasvatuksessa, pelaa liikaa, ei huomioinut merkkipäivä, ei kehunut.....nämä oli eroon johtaneet syyt. Silti kadun...ei juonut tai polttanut eikä käynyt vieraissa.

Ap

Kaduttaahan se, että katot kymmenen vuotta äijän ryyppäämistä ja eron jälkeen siitä kuoriutuu just se ihana huomaavainen mies, jonka olet aina tiennyt sen sikamaisen ulkokuoren alla piilevän.

Tiedät, koska silloin vuosikymmen aiemmin tunsit sen ihanan tyypin puolen vuoden ajan.

Mutta näillä pelimerkeillä jatketaan.

Hyvä kun jätit sen sian ! Jos suhteessa/liitossa ei ole seksiä, se ei ole oikea parisuhde, se on silloin täysin tyhjää elämää ja pelkkä kämppis suhde. 

Vuosia mietin asiaa....siis eroa. Miksi nyt kadun?

Ap

Naurettavaa sanoa syyksi, ei huomioinut merkkipäiviä.  Tosi akkamaista.  Eihän miehet oikeesti muista edes lastensa syntymävuosia. Ilman seksiä ei ole kunnon syy, voi olla kyllästynyt samaan seksiin. Ei kehunut, oletpa outo. !! No nykyään kai erotaan  "JOS EI KEHU MUA ". Nyyh, nyyh. Äidin kulta. Aikuiset ei eroa noista syistä.

Sinulla on ihan tavallinen eroblues. Odota 6kk.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ollut seksiä ei läheisyyttä, mies ei pitänyt huolta itsestään, suuttui helposti ja huusi ja kiroili, eri linja lasten kasvatuksessa, pelaa liikaa, ei huomioinut merkkipäivä, ei kehunut.....nämä oli eroon johtaneet syyt. Silti kadun...ei juonut tai polttanut eikä käynyt vieraissa.

Ap

Kun on tottunut vaikka sitten keskitysleiriin, muutos on hankala ja ihmisen mieli pistää kovasti vastaan. Ihan hyvähän siellä piikkilankojen takana oli olla! Parempikin minunlaiselleni, enhän minäkään ole täydellinen! Tunteilla voi mennä pitkän aikaa ennen kuin ne antavat järjelle tilaa. Eli täysin normaalia on katua eroa.

Varmasti epävarmuus kuuluu asiaan. Onhan se aika pelottavaa aloittaa alusta yksin. Helposti sitä kaipaa vaan sitä kaikkea tuttua, vaikka ei siitä elämästä tykännytkään.

Suren ydinperheen menetystä. Oon uudessa tosi hyvässä suhteessa, silti välillä huomaan ajattelevani että eksänkin kans ois voinu olla tällasta, JOS VAAN eksä ois yhtä huomaavainen kuin.. Jne. No mut kun ei oo. Sit säpsähdän todellisuuteen. Katunut en oo kertaakaan.

Kyllä on normaalia. Ero on oikea ratkaisu vaikka mieli ja mieliala sen jälkeen oirehtiikin pitkään, kuten sanottu, kuukausia. Itse luulin kaiken olevan jo selvää ja omalta osalta täysin loppuunkäsitelty. Odotin vain päivää jolloin exän muuttoauto katoaa (piti kärvistellä kuukausia käytännön asioiden vuoksi) näkyvistä. Kun se viimein tapahtui, niin helpotuksesta ja huojennuksesta huolimatta muutos vei ensin yöunet viikoiksi ja sitten kuukauden ajan oli tosi voimakkaita tunneaaltoja; pahimmillaan makasin aamuyöllä selällään eteisen lattialla ääneen vollottaen ja surkutellen. Ohi sekin meni. Jotenkin se epäonnistumisen tunne, menettämisen kokemus, yleinen itsesääli ja kaikenlainen hämmästely siitä miksi asioiden piti mennä niin ja kuka teki virheen missäkin paisuivat ihan yli äyräiden hetkellisesti. Tuo kai on silti osa toipumisprosessia. Eroa en ole katunut kertaakaan, joitain siihen johtaneita asioita ja koko pitkän suhteen alkua kylläkin hetkittäin. Eron syyt olivat silti niin painavat ja pysyvät, että tiedän kyllä täysin kirkkaasti, että paluuta ei ole. Silti tosi raskaita aikoja jonkin aikaa.

Mitä pidempi parisuhde takana, niin eron koittasessa oli eron lopullinen syy mikä tahansa, niin minusta on aivan luonnollista, että lopulliseen eroon liitttyy hyvin monenlaisia tunteita.

Ero voi olla aluksi helpotus. Mutta kun kaikki hyvät muistot palaileva pintaan niin kyllä minusta on myös ihan luonnollsita kokea mahdollisesi myös jonkinlaista katumistakin siiä, että ero todella on totta ja sille olisi olemassa ihan järkevät perusteet; kuten se, ettei enää tarvitsisi elää pelkäämällä kumppania, ai sitä kuinka kumppani aloittaa aas ryyppäämisen.... 

Ymmärrän, että kun ero on vielä verraten nuori ja vasta joitain aikoja siten tapahtunut  niin ex-kumppanistaan ei välttämättä halua lausua mitään kaunista ja neutraalienkin ilmaisujen sanominen hänestä tuntuu mahdotomalta. 

Mutta hämmästyttää hieman, jos suhde on kestäny vaikka kymmenen vuotta ja tämän jälkeen on tullut ero ja sitten on kulunut toiset kymmen vuotta, eikä vieläkään pysty sanomaan ex- kumppanistaan edes mitään neutraalia, jos kauniisti sanominen olisi edelleen aivan mahdoonta -siis ikäänkuin jostain syystä nyt ylipäätään pitäisi- sanoa jotain

 No sanoa vaikka sanoa yhteiselle lapselle hänen toisesta vanhemmasta joka on myös tuo exä, tai kertoa exästä, joain uudelle kumppanille niin kyllä ainakin itseäni hieman hämmentäisi ellei voisi sanoa myös jotain ainakin neutraalia, eikä vain jotain ikävää 

 Eikö pelkillä exään liittyvien ikävien asioiden muisamsiella ja kertomisella samalla myös mitätöi ison osan omaa elämän historiaansa.          

Sinkkumies

Vierailija kirjoitti:

Vuosia mietin asiaa....siis eroa. Miksi nyt kadun?

Ap

Ehkä syy ei ollutkaan exässä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuosia mietin asiaa....siis eroa. Miksi nyt kadun?

Ap

Ehkä syy ei ollutkaan exässä?

Eiköhän se yleisin syy eroon ole se että rakkaus on loppunut. Ei siihen tarvitse mitään syyllistä etsiä, niin vaan joskus käy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuosia mietin asiaa....siis eroa. Miksi nyt kadun?

Ap

Ehkä syy ei ollutkaan exässä?

Eiköhän se yleisin syy eroon ole se että rakkaus on loppunut. Ei siihen tarvitse mitään syyllistä etsiä, niin vaan joskus käy.

Enää vain kipeästi tarvitsisi tietää, mitä tuo mystinen rakkaus on. - Mutta parisuhde on aina kahdenihmisen välinen ja jostain syystä, jos suhde päättyy eroon syystä, niin lähes poikkeuksetta löytyy meitä sivullsia jotka uskomme ja ennen kaikkea luulemme ja uskottelemme tietävämme paremmin kuinka meistä sivullisen parisuthee oikeasi olisi tullut jatkaa; joko ydessä parina tai sen milloin on tai olisi ollut syytä erota.

Vierailija kirjoitti:

Mitä pidempi parisuhde tnkinlaista katumistakin siiä, että ero todella on totta ja sille olisi olemassa ihan järkevät perusteet; kuten se, ettei enää tarvitsisi elää pelkäämällä kumppania, ai sitä kuinka kumppani aloittaavita. 

Mutta hämmästyttää hieman, jos suhde on kestäny vaikka kymmenen vuotta ja tämän jälkeen on tullut ero ja sitten on kulunui- sanohteiselle lapselle hänen toisesta vanhemmasta joka on myös tuo exä, tai kertoa exästä, joain uudoriaansa.          

Sinkkumies

Huomaistko stanan nikkivaras, että olin jo kirjoittanut tähän ketjuun, ja laittanut matkija allekirjoitukseni tekstini perään ? 

Häh ?

Zinc = Zinccis = Sinkkumies

Zinc = Zinccis = Sinc -cis ? (ei voi kirjoittaa vieläkään kun lapsellinen ylläpito bannaillut nimimerkkejäni) sitä ennen 

Sinkkumies nimimerkki, joka myös bannattiin, että voitte sitten varastaa sen, niinkö häh ?

Ja laittaa allekirjoituksen sinne minne MINÄ olen allekirjoitukseni AINA laittanut

Sinkkumies (oikea, eli Zinc, Zinccis Sink -kis yhteen)

Tiedätkö mikä on muuten totuus ;)

Zinc