Reaktiosi, kun sinut jätettiin tai kun sinä jätit

Epäusko ja itku, siitä seurasi ruokahaluttomuus ja kova ikävä.

Sama kuin edellisellä juuri nyt. Oon todella surullinen, vaikka parasta se on näin. On kuitenkin ikävä ja vaikea päästää irti. En kuitenkaan aio tavata häntä enää.

Hetken olo hyvin aloitekyvytön ja tumma. Mikään ei tuntunut miltään. Ei ruoka maistunut, en saanut nukuttua, itketti ja ikävöi toista. Oli kova halu laittaa viestiä mutta kuitenkin tiesi ettei se auttaisi mitään vaan pidentäisi tuskaa. Aika on paras lääke näissä. Sitten ystävien mahdollinen tuki.

Olen nyt miettinyt asiaa muutaman päivän ja tuntuu oikeastaan pahemmalta, itken vain. Alkuun olin helpottunut enkä osannut ajatella suhdetta kokonaisuutena. Nyt "jälkeenpäin" tuntuu entistä pahemmalta. Tiedän, että se menee ohi.

2

Itkin todella paljon kun exäni jätti mut. Meillä oli yhdessä perhe. Mut kaikkeen tottuu.

Kuin läheinen olisi kuollut. Kova taistelu mielessä eli yrittää päästää irti edellisestä. Kivat muistot tupsahtaa pintaan, kuitenkin sokea huonoille hetkille, koska niitäkin oli.

Itse jättämiseen sillä hetkellä reaktio oli se, että halusin puhua asiat halki ja loppuun toisen kanssa ennen eroa. Hän otti sen niin, että halusin jatkaa suhdetta ja riidellä. Kai se on mahdotonta, mutta tavallaan koin siinä vielä uuden hylkäämiskokemuksen ja petyin entistä enemmän. Tuntuu, että jäi jotain epäselvyyttä ja joudun selviämään siitä yksin.

Kai suhde olisikin muuten toiminut, eli kun se ei toiminut, loppuikin eri tavalla kuin olisin tarvinnut.

Nuorena jätetyksituleminen oli maailmanloppu. Olin varma, etten enää koskaan löytäisi ketään ja piehtaroin surussa ja masennuksessa kuukausia, vaikka suhde kesti vain muutaman kuukauden.

Kun seitsenvuotinen avoliittoni loppui tultuani petetyksi ja jätetyksi, vedin henkeä ja totesin, että näin olisi pitänyt tapahtua jo kauan aikaa sitten.

Kun olen itse ollut jättäjä, olen ollut asiasta aidosti pahoillani. Olisin halunnut suhteen onnistuvan, mutten voinut pakottaa tunteitani.

Helpotus, suunnaton helpotus. Ensin tietenkin mieletön ikävä ja suru, mutta ystäväni sai minut tajuamaan että koko suhteemme ajan mies mitätöi omat ajatukseni ja suhteessa mentiin täysin miehen ehdoilla ja säännöillä. Rakastuneena hupakkona en tätä ollut tajunnut. Nyt olen suunnattoman helpottunut että mies löysi otollisemman uhrin täydellisen idyllin luomiseen, johon kuuluu vaimo joka tottelee kiltisti.

En ole ollut koskaan mikään liikoja miettivä ja asioihin kiinni jäävä takertuja, vaan näen edessäni aina mielenkiintoisia asioita. Tunnen itseni aika hyvin ja en pelkää olla yksin, joten jos suhde on tuntunut suurinpiirtein ajanhaaskaukselta, niin ei se silloin ole kovin pitkän itkun arvoinen.

Olen ollut sekä jätetty, että jättäjä. Jätettynä huomasin olleeni vain helpottunut siitä, että toinen oli suoraselkäinen ja pisti jutun poikki. Muistan, että yritin itkeä, mutta ei itkettänyt. Muutaman päivän asiaa kuitenkin murehdin ja se oli siinä. Jättäjänä olen ollut jopa kylmähkö ja asiat miettineenä en ole antanut asioiden mennä eri tavoin kun olin ne päätöksen tehdessäni päättänyt. Sellainen olen työelämässäkin, olen yrittäjä ja aika tiukka täti.

Tullessani jätetyksi eräässä suhteessa itkin neljän tunnin ajan, kunnes se itku vain loppui kuin seinään ja elämä jatkui. Se oli suhde, joka oli ollut alusta asti vaikea ja ero oli ollut esillä jo niin moneen otteeseen, että kai sen oli jo jotenkin suhteen aikana käsitellyt.

Toisessa suhteessa minä jätin ja se oli paljon vaikeampaa, kun toinen olisi vielä halunnut jatkaa. Hän otti vielä pitkän aikaa yhteyttä ja toivoi meidän voivan jutella asiat ja palata yhteen. Siinäkin oli eroa puitu jo pitkään, mutta vaikeaa oli käsitellä asia aina vain uusiksi toisen halutessa palata yhteen. Lopulta tilanteesta päästiin yli vain sillä, että kielsin häntä ottamasta enää yhteyttä ja estin hänet joka paikassa, välttelin paikkoja joihin voisimme osua samaan aikaan.

Up

Itkin. Ikävöin kovasti. Olin yksinainen ja surullinen.

Ensin lamaannuin, sitten iski ihan järkyttävä vihan ja raivoan tunne. Olen hyvin rauhallinen ihminen enkä edes tiennyt, että voin tuntea sellaista raivoa. Oli todella lähellä, etten käynyt käsiksi exään. Kun raivo meni ohi tuli itku, joka ei meinannut loppu millään. Suhteemme päättyi siihen, että sattumalta kuulin exällä olleen jo useita kuukausia toinen. Näin vuosienkin jälkeen mahdotonta ymmärtää, miten joku voi satuttaa toista noin paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Itse jättämiseen sillä hetkellä reaktio oli se, että halusin puhua asiat halki ja loppuun toisen kanssa ennen eroa. Hän otti sen niin, että halusin jatkaa suhdetta ja riidellä. Kai se on mahdotonta, mutta tavallaan koin siinä vielä uuden hylkäämiskokemuksen ja petyin entistä enemmän. Tuntuu, että jäi jotain epäselvyyttä ja joudun selviämään siitä yksin.

Kai suhde olisikin muuten toiminut, eli kun se ei toiminut, loppuikin eri tavalla kuin olisin tarvinnut.

Tämä. Toinen teki "itseksensä" päätöksen, että haluaa lopettaa suhteen, vaikka oli kuukausi ennen ilmaissut aivan päinvastaisia mielipiteitä ja halunnut rakentaa suhdetta, kun yritin keskustella asiasta. Syynä tietenkin kolmas pyörä.

"Lopettamisilmoituksen" jälkeen hän oli sitä mieltä, että asia on selvä, ja minun tulee olla kaveri hänen ja hänen uuden kanssa ja harrasti siinä asiassa painostusta myös kavereidensa kautta. Keskusteluyrityksiäni hänkin ymmärsi niin, että olisin halunnut hänet takaisin. Hän tiputti kommentteja kuten, että "olisin voinut olla paljon v-mäisempikin" ja "kymmen vuoden kuluttua tulet nauramaan tälle asialle". Hän olisi halunnut myös seksiä kanssani suhteen jälkeen, mutta en tietenkään suostunut. On jäänyt kyllä traumaksi, en tiedä voiko normaalia empatiaa omaava ihminen käyttäytyä tuolla tavoin, minulla on ollut myös muita suhteita, mutta ei tuollaisia kokemuksia kenekään kanssa. Muut ovat ymmärtäneet, että suhteen lopettaminen on vaikea asia, eivätkä ajatelleet pelkästään itsensä.

Hauska sattuma, erosin tasan vuosi sitten ensimmäisestä parisuhteesta. Mies oli kohdellut huonosti jo pari vuotta ja olin pallotellut eroajatuksilla kauan. En kuitenkaan eronnut, koska ajattelin eroavani liian helposti, ajattelin että pitää kestää kun on tämän miehen valinnut ja toivoin että hän joskus muuttuisi niin kuin lupaili.

Yhtenä iltana eksä sitten tuli luokseni täysin yllättäen (ei asuttu yhdessä vaikka seurusteltiin 5 vuotta) ja siitä jo tiesin että hän on tullut jättämään minut. Ei koskaan tullut ilmoittamatta ja viimeisen vuoden ajan oli nähnyt minua vastentahtoisesti muutaman kerran kuussa. Oli kuitenkin vakuuttanut minulle koko ajan haluavansa olla kanssani ja muuttavansa "ihan pian" kanssani yhteen, joten olin pysynyt hänen kanssaan.

Mies sitten ilmoitti että haluaa erota ja luetteli tunnin verran minulle kaikki asiat mitkä minussa ovat vikana. En juurikaan edes kuunnellut, enkä viitsinyt enää yrittää selitellä miksi olin yrittänyt parantaa suhdettamme keskustelemalla (tämä oli yksi vioista).

Päässäni pyöri monta ajatusta. Ensimmäinen oli ehkä helpotus siitä, että joku päätti tilanteen puolestani. Toinen oli ajatus siitä että mä kuolen. Tuntui että en varmaan ikinä tule selviämään siitä tuskasta mitä ero tuo, koska olin jo ollut todella tuskainen kaikkina yksinäisinä öinä parisuhteen aikana. Kolmas oli että tämä on totta ja että mun on pakko selvitä. Pakkasin kamat, ajoin eksän ulos mun asunnosta, kävelin autoon ja ajoin kaverin luo yökylään. En sanonut eksälle mitään. Kaverin luona sitten itkin ja puhuin kaksi päivää ja seuraavan viikon lähinnä makasin, katsoin leffoja ja iltaisin itkin kaverin luona. Selasin tinderiä ja siitä sai vähän lohtua. Aloin ymmärtää mitä kaverit olivat hokeneet minulle viimeiset neljä vuotta, ymmärsin että minua oli kohdeltu todella huonosti. Parisuhteessa ollessani vain selittelin asiat parhain päin ja kieltäydyin keskittymästä huonoihin asioihin.

Kahden viikon päästä olin yli eksästä. Epäilin että voiko se olla mahdollista, mutta ilmeisesti voi, kun olin pohtinut eroa niin pitkään ennen kuin se tapahtui. Eikä eksän menetys edes ollut mikään menetys loppujen lopuksi. Tulin jossakin vaiheessa siihen tulokseen, että jättäminen saattoi olla parasta mitä eksä minulle teki. En ole sen kummemmin oikeastaan häntä ajatellut. En syytä häntä mistään, toivon vain että hän joskus oppii näkemään omatkin virheensä, jos haluaa kestävän parisuhteen tulevaisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse jättämiseen sillä hetkellä reaktio oli se, että halusin puhua asiat halki ja loppuun toisen kanssa ennen eroa. Hän otti sen niin, että halusin jatkaa suhdetta ja riidellä. Kai se on mahdotonta, mutta tavallaan koin siinä vielä uuden hylkäämiskokemuksen ja petyin entistä enemmän. Tuntuu, että jäi jotain epäselvyyttä ja joudun selviämään siitä yksin.

Kai suhde olisikin muuten toiminut, eli kun se ei toiminut, loppuikin eri tavalla kuin olisin tarvinnut.

Tämä. Toinen teki "itseksensä" päätöksen, että haluaa lopettaa suhteen, vaikka oli kuukausi ennen ilmaissut aivan päinvastaisia mielipiteitä ja halunnut rakentaa suhdetta, kun yritin keskustella asiasta. Syynä tietenkin kolmas pyörä.

"Lopettamisilmoituksen" jälkeen hän oli sitä mieltä, että asia on selvä, ja minun tulee olla kaveri hänen ja hänen uuden kanssa ja harrasti siinä asiassa painostusta myös kavereidensa kautta. Keskusteluyrityksiäni hänkin ymmärsi niin, että olisin halunnut hänet takaisin. Hän tiputti kommentteja kuten, että "olisin voinut olla paljon v-mäisempikin" ja "kymmen vuoden kuluttua tulet nauramaan tälle asialle". Hän olisi halunnut myös seksiä kanssani suhteen jälkeen, mutta en tietenkään suostunut. On jäänyt kyllä traumaksi, en tiedä voiko normaalia empatiaa omaava ihminen käyttäytyä tuolla tavoin, minulla on ollut myös muita suhteita, mutta ei tuollaisia kokemuksia kenekään kanssa. Muut ovat ymmärtäneet, että suhteen lopettaminen on vaikea asia, eivätkä ajatelleet pelkästään itsensä.

Kuulosti todella tutulta! Minä yritin puhua exälle erosta ja suhteesta jo paljon aiemmin. Halusin lopettaa sen, hän kuulemma ei. Sitten kerran suuttui keskusteluyrityksestä ja sanoi, että tää oli nyt tässä. Sen jälkeen väitti, että keskustelu on pitkittämistä, riitelyä ja haukkumista ja että yritän jatkaa väkisin suhdetta. Välit siis noin vaan poikki. Tuntui tosi pahalta, vaikka halusin erota jo pitkään.

Jälkeenpäin ex syytti minua kaikenlaisista, mitä en ollut koskaan tehnyt. Kunnon järkytys!