Oletko koskaan tuntenut HURMIOTA? Lasten äärimmäinen kaltoinkohtelu...

Isäni hakkasi mua ja sisaruksiani kun olimme pieniä. Nyt riittävän vanhana muistan tapahtumat ja olen oppinut ymmärtämään niitä. Ja muistan mitä äitini teki kun isä hakkasi. Mun äiti seisoi paikallaan, katsoi ja "hymyili". Mutta se ei ollut vain hymyä vaan paljon paljon enemmän. Tässä netistä kuvia "ekstaattisista" naisista:
https://media.istockphoto.com/photos/beautiful-african-woman-cut-out-on…
https://previews.123rf.com/images/studiograndouest/studiograndouest1510…
https://c8.alamy.com/comp/AGCBEH/young-woman-with-big-smile-and-ecstati…
Nuo naiset eivät hymyile läheskään riittävän suuresti. Niiden suu ei ole venynyt ammolleen apposen auki, niin että se melkein repeää. Ja nuo naiset eivät tuijota suoraan eteensä, heidän silmänsä eivät ole lasisen kiiltävät ja jättimäiset.
Sillä lailla mun äiti "hymyili". Seisoi jähmettyneenä paikallaan, hiljaa, tuijotti, "hymyili" hulluna. Isä tarjosi suurta viihdettä, siis lastenhakkausesitystä. Äiti katsoi ja nautti esityksestä.
Siis eihän tuo "hymyä" ole, mutta en nyt keksi muuta sanaa tuolle ilmeelle.
Mutta luulen että oikea sana tuolle tunteelle voi olla esim hurmio. Itse en ole koskaan tuntenut hurmiota, en usko että pystyn tuntemaan sitä, luulen että osalla ihmisistä ei yksinkertaisesti ole kykyä tuntea hurmiota, rauhallisilla ihmisillä ja tallotuilla pelokkailla ihmisillä.
Luulen että väkivalta on ihmisille ylivoimaisesti merkittävin hurmion lähde, siis heille jotka väkivallasta nauttivat. En tiedä voiko hurmiota saada mistään muusta.
En usko että kukaan on koskaan ikinä nauttinut noin paljon seksistä.
Vanhempieni seksielämä oli huono (älkää kysykö mistä tiedän tämän). Mutta ei varmaan haitannut etteivät he saaneet kauheasti nautintoa seksistä. Isäni tarjosi äidilleni nautintoa väkivallalla.
Kiva kun saatoin olla teille iloksi, vanhemmat. Hyvästi.