Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tuntuu, etten rakasta kuopustani :(
29.07.2008 |
Hän on juuri täyttänyt 2 vuotta. Hyvin tarmokas ja tempperamenttinen poika, jo ihan vauvasta saakka. Naukuu ja narisee, huutaa jatkuvasti kaikesta. Tavarat lentelevät, jos ei saa haluamaansa. Ei suostu syömään, nukkumaanmenokin vaikeaa. Lyö ja läpsii. Välillä tuntuu, että minulla on vain vihan tunteita häntä kohtaan...
Kommentit (5)
Joskus lapsi on vain niin örsyttävä että häntä kohtaan tuntee vihaa ja ehkä pojallasi on hankala vaihe meneillään.
En hetkeäkään epäile ettet rakastaisi myös kuopustasi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska jos on niin silloin kyse on varmaan jonkin sortin masennuksesta jota voitaisiin hoitaa..
luultavasti kuitenkaan ei, vaan tunteet heilahtelee ja nyt on huonompi kausi kun lapsella on uhma?? olenko oikeassa? oletko ollut pitkäänkin äippälomalla, muutenkin kyllästyttää, väsyttää ja ahdistaa? ei kyse ole välttämättä ollenkaan lapsesta vaan siitä että sun voimavarat on ehtyneet etkä enää jaksa pitää häntä kurissa ja kestää hänen normaalia uhmistaan. mulle kävi näin ja menin töihin, mies jäi kotiin lasten kanssa.
Huomaan itse heti jos lapset 1 ja 2,5v alkavat käyttäytymään huonosti, huutamaan, kiukuttelemaan, yms että niinpä olen tainnut olla itse pinna kireällä. Tottakai uhmaavaa lasta ei jaksa ja ikävät tunteet nousee pintaan. Mutta kyllä minustakin vaikuttaisi ehkä jopa hoitamattomalta synnytyksen jälkeiseltä masennukselta jos on koko ajan ollut noin.
Nuokin mainitsemasi voivat olla temperamenttiin liittyviä asioita - jos itse olet erilainen, sinun on vaikea ymmärtää lasta. Samoin Liisa Keltikangas-Järvisen kirjat ovat todella hyviä!
Alue: Aihe vapaa
ap