Itken ahdistuneena

Voimia toiselta yksinäiseltä <3

Vierailija kirjoitti:

Kuinka vanha olet? 14?

öhö öhö

Mua itkettää tuo Vantaan lapsen mur ha. Lapsiraukka. Miksi ihmeessä äiti päätyi tuollaiseen. Ja inhoan asioiden riepottelua, rauha lapselle, mutta oli pakko purkaa ahdistus sanoiksi. Harvoin näin voimakkaasti reagoin uutisiin.

Mä olen ehkä pinnallinen, mutta suren sitä etten pääse kirjastoon ja kahvilaan. Olen pienituloinen, eikä mulla ole varaa matkusteluun tai maksullisiin  harrastuksiin. Mulla ei ole ystäviäkään. Kahvilassa käyn noin pari kertaa kuussa, tai ostan lähikonditoriasta varrasleipää. Jos mulla on joskus ylimääräistä rahaa, laitan sen ennemmin tuollaisiin mitä vaikkapa tupakkaan ja alkoon. 

Ja olen ihan hemmetin ahdistunut, tuntuu että loppuuko tämä ikinä. Ainakin lamasta toipuminen vie jopa koko vuosikymmenen, ihan kuin 90-luvulla. 

Moikka, Ap! Olen "hengessä mukana" ahdistuksessasi. Olen kokenut paljon samaa kuin sinä, kuvauksesi oli hyvin tutun kuuloinen.

Toivon vilpittömästi, että tavalla tai toisella saisit alkaa löytää ihmisiä, yhteyttä ja toivoa elämääsi :) Muista toki, että ammattilaisen tuki ja apu eivät ole ikinä häpeä, vaan aina arvokas mahdollisuus.Ja lopuksi; vaikka tilanteesi ja tunnelmasi olisivat kuinka ahdistavia tällä hetkellä, niin mielelläni vakuuttaisin sinulle, että niistä huolimatta SINÄ itse olet kuitenkin aina arvokas, ainutlaatuinen ja rakas ihminen :) ja elämälläsi on väliä ja voit löytää toivoa! Siitä kertoo tämä pieni video paljon paremmin, kuin mitä osaan tässä lyhyessä viestissä kertoa

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä sinne! Miksi olet yksin? En siis kysy ilkeilläkseni, vaan mietin vain, että eikö sulla ole perhettä, sukua, ystäviä?

Olen lähtenyt eri paikkakunnalle mutta muutoinkin olen kyllä tosi paljon yksin.

Puolisoa ei ole, lapsi ei lähtenyt mukaan.

Eräs sukulainen lupasi tulla käymään perjantaina, mikä ilahduttaa.

Ja läheinen ihminen soitti, asuu kaukana. Eli jotain positiivista on ehtinyt tapahtua.

Hyvää vappua ap:lle ja rutistus!

Täälläkin on yksinäinen. Ei kavereita ja vanhemmat on 80 vuotiaita, hoitokodissa satojen kilometrien päässä. Mies lähti joulun pyhinä nuoremman matkaan, eikä ole sen jälkeen näkynyt.

N. 48v.

Huutista nykynaisten psyykkeen heikkoudelle. 

Minäkin olen yksinäinen. Olen vasta melko nuori ihminen ja en edes muista, koska olisi ollut seuraa. Olin jo paljon nuorempana yksin ja kiusattiin. Ei se yksinäisyys ole mihinkään poistunut ja nyt en vielä ole edes missään koulussa tai edes töissä niin monesti kyllä meinaa loppua jo kantti kesken ja sitä tekemistä ei aina vaan meinaa keksiä millään. Monesti mietin, että tykkäisin keskustella jonkun kanssa ja esim musiikki olisi sellainen asia mistä olisi kiva puhua ja kuunnella erilaisia biisejä yms. Ei vaan ole ketään ja täälläkin niitä ketjuja aika vähän. Yleensäkin se asia ettet voi jakaa mitään muistoja ja kokemuksia kenenkään kanssa on aika ikävä juttu. Sukuni kanssa ollaan etäisiä ( oltiin jo kun olin lapsi) ja toisaalta jos heihin yrittää ottaa yhteyttä ( itsekin olen välillä koittanut) niin ei saa oikein mitään vastausta. Harmittaa todella aina nämä juhlapyhät, koska ei eivät jotenkin tunnu sellaisilta, että ne tykkäisi aina viettää yksin vaan ehkä niiden tarkoitus on vähän se, että ihmiset juhlisivat keskenään.  Toivon sinulle voimia ja kaikkea hyvää kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Huutista nykynaisten psyykkeen heikkoudelle. 

Huutista alarunkkaajanaisille. 

Muutama viikko ilman lattekahveja on rankkaa. Sota-aikana eläneet mummonne eivät tunnustaisi teitä edes sukulaisikseen. Byääää, en pääse shoppailee ja Mirkun kanssa vegaanilounaalle.

Huutista

Vierailija kirjoitti:

Mua itkettää tuo Vantaan lapsen mur ha. Lapsiraukka. Miksi ihmeessä äiti päätyi tuollaiseen. Ja inhoan asioiden riepottelua, rauha lapselle, mutta oli pakko purkaa ahdistus sanoiksi. Harvoin näin voimakkaasti reagoin uutisiin.

Naiset abortoi ja pakastaa vauvojaan. Toki sinäkin pidät naisia vain uhreina. 

❤ rakkautta ja iloa teille kaikille toisille yksinäisille!