Miksi silloin kun on pohjalla, ihmiset ymmärtävät paremmin?

Näissä "korkeamman profiilin" paikoissa, hymyn ja irvistyksen raja on usein häilyvä.

Poikkeuksiakin toivottavasti toki on.

Se on se kilpailuyhteiskunta nääs..

Up

Epävarmuus

Tä

Teatteriahan tämä koko yhteiskunta on.

Kun kulissit riisutaan monen elämä muuttuu paljon rehellisemmäksi ja paremmaksi, vaikka rahaa olisikin vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Teatteriahan tämä koko yhteiskunta on.

Teatteria on koko ihmisyys. Ilman roolia ihminen on aika karu ilmestys, joskis se on ainoa hetki jolloin hänestä saa esiin mitään aitoa. Se ei välttämättä aina ole niinkään hienoa - joskus olisin toivonut, etten olisi koskaan saanut tietää jonkun ”ytimestä”, niin tyhjää ja demonista siellä oli. Mutta rehellistä toki. Ihminen ymmärtää vain kokemuksen kautta. Kun tämän sisäistää, tulee enemmän ymmärrystä esimerkiksi näille teeskentelijöille, joiden on pakko laittaa esille joka jumalan hyvä teko. ”Mun matkarahani menevät nyt kyllä lääkärit ilman rajoja-säätiölle pakolaisleirille!” Tuttua somesta. Tarkoitushan ei siis ole minkään tasoinen ”auttaminen”, vaan oman mukahyvyyden mainostus. Tämä vain esimerkkinä.

On myös huomattava, että usein todella ”pohjalla” oleva nälkäinen, suojaton ja kiusattu ihminen on aggressiivinen ja täysin rajaton.

Koska pullamössö ei ymmärrä mitä on käydä pohjalla. Vaikka olisi miten lukenut kirjoista niin sitä ei ymmärrä. Minä itsekin luulin että kun sosiaalityöstä nyt suorittaa muutaman kurssin kiitettävästi marginaaliväestön elämästä niin ymmärrän siitä jotain. Ja hevonvitut. Ei voi kuin nauraa akateemisille norsunluutorneissaan, jotka tutkii köyhyyttä ja kaikenmaailman sosiaalipelleille. Kun pääsee sinne pohjalle niin mikään ei ole niin kuin kermaperse on asioista kirjoihin ja kansiin pähkäillyt. Ei ihmekään kun eivät osaa mitään auttaa eikä ratkaista kun pitävät kynsin ja hampain kiinni keksimästään todellisuudesta mitä ei ole. Minäkään en ole käynyt tarpeeksi pohjalla ymmärtääkseni kokonaan, mutta sen verran opin että pidän siitä turpani kiinni kohteliaisuudesta kun joku pohjalla oleva sanoo sanansa, enkä yritä hänen todellisuutta muuksi muuttaa.

Ap:lle, olen huomannut ihan saman, et ole ainoa. Menestykseksessä pissi noussut päähän monilla. 

Pohjalla olevaa voi katsoa alaspäin. Ymmärtäjä tuntee/kokee olevansa parempi ihminen ja se hivelee egoa. Itsekkin olen ollut 9 e orjana niin jotain tiedän siitä todellisuudesta. Melkein voi sanoa että ohjaajat eli pomot puhui yhtä kieltä ja me orjat toista kieltä.

Mä olen jo aika vanha, melkein 50. En ole aikoihin viitsinyt stressata töistä mitä en kuitenkaan saa. Yksi neiti siellä vähän suuttui kun en ole säälittävä vaikka olen luuseri. Sitä ihan selvästi häiritsi että työtön osaa nauttia elämästä ja runsaasta vapaa-ajasta. Sanoin että pidän ihan vitsinä käydä 2 kertaa viikossa 4 tuntia "töissä".

Ihan oikeissa töissä mistä maksetaan palkkaa olen tehnyt myös 12 tunnin päiviä kun oli urakka homma. Neiti oli näitä ns. työn sankareita. Sitä häiritsi tosi pahasti asenteeni että mulle on ihan sama olenko töissä vai työtön. Olin puoli vuotta orjana ja parin kuukauden jälkeen neiti alkoi vältellä mua. Sen huomasi muutkin, kun tulin röökille ja jos tämä oli siellä niin lähti aika äkkiä.

Orjilla oli hauskaa kun totesin että ne on nuo voimakkaat tunteet niin lähellä toisiaan että mahtaakohan xxxxx edes itselleen niitä myöntää? Ihmiset keille tehtiin hommia eli asiakkaat tykkäsivät. Sain tippejä monilta niistä. Yksi palkkatuettu jonka kanssa tein paljon hommia sanoi kerran että sä olet kyllä ihme jätkä. Tuo missä äsken käytiin on tosi vaikea ihminen. Millä jutulla sä sait sen nauramaan? Mä olin vaan että kunhan juteltiin joutavia.

Ihmiset hfggj jhfde

Oma kokemus on täysin toisinpäin. Ammattiauttajat edustavat konformismia ja näkemystä, että pohjalla oleva ihminen on omia asioitaan ymmärtämätön höppänä, ketä täytyy ohjata normaalin ihmisen suuntaan muissakin asioissa kuin mihin hän itse pyytää apua. Koulussa ja työpaikalla ei normaalista poikkeavuudet niin haittaa, jos vain on muuten hyvä tyyppi ja hoitaa hommat asiallisesti.

Minä en ole huomannut, että olisi ymmärretty. Olen ollut esimerkiksi sosiaalityön avun piirissä. Siellä ollaan sivuutettu fyysinen huono toimintakyky ja alettu hoitaa ihan toissijaisia asioita, kuten käytettyä sohvaa meille, mitä en halunnut.

Myöskin lääkärissä fyysisten diagnoosien vaikutusta vähätelty ja psyykkistä puolta korostettu. Siinä mielessä se on onnistunut, että ennen pitkää pyörityksessä lannistuu, väsyy ja tulee epäluottavaiseksi, niin että mielenterveyskin kärsii.

Mielisairaalassa on vielä parempi tunnelma potilaiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemus on täysin toisinpäin. Ammattiauttajat edustavat konformismia ja näkemystä, että pohjalla oleva ihminen on omia asioitaan ymmärtämätön höppänä, ketä täytyy ohjata normaalin ihmisen suuntaan muissakin asioissa kuin mihin hän itse pyytää apua. Koulussa ja työpaikalla ei normaalista poikkeavuudet niin haittaa, jos vain on muuten hyvä tyyppi ja hoitaa hommat asiallisesti.

Sama kokemus minullakin. Olen päättänyt, etten hae enää mitään ammattiapua, koska olen huomannut, että toipuminen ja oikean suunnan löytäminen tapahtuu paljon nopeammin omatoimisesti. Näistä ns. auttajista on monesti vain haittaa. Tyrkyttävät näkemyksiään asioista, joihin en apua edes ole hakemassa. Tuntuu aivan siltä, että he suorastaan haluaisivat, että avuntarvitsija alkaa epäillä itseään ja tuntemuksiaan, jotta he saavat syötettyä omaa agendaansa tehokkaammin.

Koulussa ja työelämässä on toki vakiomäärä mulkkuja mutta myös asiallisia ihmisiä, jotka suhtautuvat muihin vertaisinaan eivätkä holhottavina friikkeinä. Sitä paitsi ainakin vähänkin isommissa työyhteisöissä on niin paljon erilaisia persoonallisuuksia ja jos jonkinlaista viheltäjää, että siinä jäisi työt pian kokonaan tekemättä, jos kaikkien poikkeavuuksia alettaisiin murehtia ja analysoida.