Isän käytöksestä. Onko ok? Mitä tekisitte?

Vierailija kirjoitti:

Olen yli 40v ja olen aina ollut pullukka ja epäurheilullinen kun isä taas urheilullinen.

Olen aina vihannut urheilua koska olen hidas ja kömpelö.

Ap

Ruokavaliolla kyllä myös laihtuu, ei tarvitse liikkua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ok. Sun kroppa on sun aluetta. Isälläsi ei ole oikeutta sitä arvostella tai varsinkaan tökkiä. Jos mun isä olisi tehnyt noin, olisin varmaan alkanut spontaanisti itkemään ja käskenyt lopettaa, hän olisi sitä varmaan säikähtänyt. Mutta tuo, että isäsi myös piikittelee ahdistuneisuudestasi antaa sen mielikuvan, että isäsi on aika ilkeä ja ajattelematon tyyppi. Voisitko puhua äidillesi ja pyytää häntä puhumaan isällesi järkeä? Tai sitten, ärähdät vaan isällesi, että pidä huoli omista asioistasi, sun paino ja tunteet on sun oma asia ja sen käytös ei ainakaan auta. Toivottavasti oot päässyt esim koulupsykologille puhumaan ahdistuneisuudestasi, se olisi tärkeää hoitaa. Tsemppiä!

Nelikymppinen ei välttämättä pääse koulupsykologille, tai no jos on opiskelija niin sitten toki.

Joo ei pääse ei. Luulin ihan tosissani aloittajan olevan lapsi aloituksesta päätellen, enkä ollut nähnyt jatkovastauksia. En olisi osannut kuvitella, että aikuinen joutuu painimaan tällaisten kysymysten kanssa vaan tuntee rajansa.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko kyse olla siitä, että isäs rakastaa ja välittää sinusta? 10kg ylipaino on kuitenkin jo terveysriski, nelikymppisenä vielä voi tehdä nopeastikin korjausliikkeen. Hän on vaan tyypillinen suomalaismies eikä osaa korulausein asiaa ilmoittaa vaan töksäyttää sen sinulle.

Nyt kaikki " kehopositiiviset" ampuu mut, mutta ylipaino on terveysriski.

Voi jeesus, AP.n bmi on joku 27... Se ei vielä venettä keikuta mihinkään suuntaan ja saattaa itse asiassa olla vähäisintä kuolleisuus tuossa painoryhmässä.

Liikkumattomuus tässä tapauksessa taitaa olla pahempi riski, mutta se ei kuulu tähän. Aikuisen ihmisen ei tartte ottaa paskaa kohtelua vastaan keneltäkään, varsinkaan toistuvasti.

Lääkäri ottakoon ylipainon esille, jos kokee siihen tarvetta.

Mä sain kaksoset 30-vuotiaana. Oksensin koko raskausajan ja olin pahasti aliravittu sen takia. Kun maha oli leikattu auki ja vauvat teholla totes mun isä kun kävi sairaalassa katsomassa "nyt alkaa kova treeni, että saa kropan taas kuntoon"...vähän oli muuta mielessä siinä vaiheessa, onneksi selvittiin kaikki hengissä. Täys paska isä mulla, ollut aina.

Sanoisin iskälle, että metoo-helvetin syypää olet sinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko kyse olla siitä, että isäs rakastaa ja välittää sinusta? 10kg ylipaino on kuitenkin jo terveysriski, nelikymppisenä vielä voi tehdä nopeastikin korjausliikkeen. Hän on vaan tyypillinen suomalaismies eikä osaa korulausein asiaa ilmoittaa vaan töksäyttää sen sinulle.

Nyt kaikki " kehopositiiviset" ampuu mut, mutta ylipaino on terveysriski.

Voi jeesus, AP.n bmi on joku 27... Se ei vielä venettä keikuta mihinkään suuntaan ja saattaa itse asiassa olla vähäisintä kuolleisuus tuossa painoryhmässä.

Liikkumattomuus tässä tapauksessa taitaa olla pahempi riski, mutta se ei kuulu tähän. Aikuisen ihmisen ei tartte ottaa paskaa kohtelua vastaan keneltäkään, varsinkaan toistuvasti.

Lääkäri ottakoon ylipainon esille, jos kokee siihen tarvetta.

Bmi ei kerro totuutta jos tuo 10kg on vyötäröllä. Vyötärölihavuus on erittäin suuri terveysriski.

Ap palailee...

Toki tiedän että mulla on ylipainoa ja se ei ole terveellistä. Tiedän myös että syön liikaa karkkia ja muuta makeeta. Olen yrittänyt laihduttaa useastikin mutta paino ei vaan tahdo tippua. Yksi syy on varmaan tää ahdistus (en jaksa olla johdonmukainen) joka johtuu isän tölväisyistä.

Äitini on kuollut, joten en voi häneltäkään pyytää apuja.

Nuo kommentit satuttaa kun niitä on saanut kuulla jo lapsuudesta asti.

Jos kerron isälle niin hän suuttuu ja marttyyriksi kun häntä arvostellaan.

Olen kai liian herkkä. Tunnen epäonnistuneeni tai ainakin isäni saa mut tuntemaan näin, en tiedä.

Ap